-25

Ja sisällä 18 plussaa.
Tykkään pakkasesta. Aamulla herätessäni lämpimän peiton alla mietin, että kaikki on hienosti: olen nukkunut hyvin viileässä kamarissa, ulkona on paukkupakkanen (talo paukahtelee kylmyydestä) ja mulla on kuivia puita sisällä. Ei tarvitse pelätä että putket jäätyy.
Nyt olen saanut ensimmäisen lämmityskierroksen päätökseen, uunit napsahtelevat ja huoneissa on miellyttävän lämmin. Reippaana likkana sulatin pakastimen, sillä ulkona on vieläkin parikymmentä astetta miinusta. Seuraavaksi ajattelin leipoa, uunin hukkalämpö tulee tänään tarpeeseen.
Eilinen päivä kului matkamessuilla. Kovin pieneksi oli kutistunut tarjonta, huomasi hyvin että matkailu ei ole kuntien ykkösjuttu. Kiuruvesi oli sentään saanut Halvatun papat esiintymään osastolleen ja jollain osastolla taisi olla puolialaston mies ties mitä mainostamassa.
Vietämme siis kaikki akat sisäpäivää ja katselemme ikkunasta hienoa auringonpaistetta ulkona. Tai siis minä ja katti katsellaan, koirat eivät yletä.
Sohvi ei syö vieläkään enkä ole ollenkaan varma, johtuuko se aamupahoinvoinnista. Näyttää hiukan siltä, että sitä tuli liiaksi houkuteltua syömään ja nyt se odottaa edelleen erikoiskohtelua. Vaan nälkä opettaa, toivoakseni.
Eipä meillä muuta. Kulttuuriviikko on alkamassa ja paljon ohjelmaa luvassa. Elämä on vieläkin hukassa, mutta on tässä nyt aikaa sitä haeskella.

kylillä

Kävin kirkonkylässä asioilla ja huuuh! olihan keli.. Kylätie oli paksussa sohjossa ja piti sompailla kieli keskellä suuta, että pysyi ravilla.
Eikö ole kummallista, että kun oikein suunnittelee päivänsä, niin siitä tulee ihan pahuksenmoinen kaaos. Mikään aikataulu ei pidä ja lopulta antaa itsekin periksi ja ottaa asiat niinkuin ne tulee.
Mikä tietysti on hyvä, niinhän pitäisikin jotta säilyy järjissään tässä hullussa maailmassa.
Vaan olisin nyt sentään suonut, että tänään jotkut suunnitelmani toteutuisivat.
Mun PITI leipoa aamulla, vaan siihen tuli pikku siirtymä. No ei se mitään, leivon kirkolta palattuani.
Kun olin jo lähes kylillä, soittaa tuttu ja kertoo, että sovittu tapaamisemme siirtyy kolmella vartilla. Huoh.
Päätin pitää kiinni aikataulustani ja jättää siirtyneen tapaamisen väliin, mutta kaupassa törmäsin mukavaan henkilöön, jonka seurassa päädyin nauttimaan teetä ja sämpylää. Siinä meni mukavasti se kolme neljännestä joten suuntasin kuitenkin tapaamiseen Walon mäelle.
Jossa osa porukasta oli myöhässä. Ja kun tulivat, juttua riitti yli tunnin.
Koska sinne pitää vielä palata kokoustamaan jo kuudelta, huomaan että leipominen on ehdottomasti  siirrettävä huomiseen. On tässä vielä muutakin tehtävää.

Se näkemäni iso rotta taitaa sittenkin olla vesimyyrä, joka on kuulemma ison rotan kokoinen. Sanoo Wikipedia, josta on tuo huono kuva:


Tämä toinen Googlen kuvahausta löytynyt on hieman parempi:

Ilmeisesti otus voi erityisen hyvin lintulaudan antimilla, sillä se oli kyllä vesimyyräksikin kokolias. Jostain syystä mua ei ahdista ajatus myyrästä niin paljon kuin rotasta.
Nyt pitää penkoa pakastimesta jokin leivänkannikka aamuksi ja ahkeroida muutenkin, jotta edes loppuehtoon suunnitelmat pitäisivät kutinsa.

iltapäivitys

Katin kanssa pitää käynnistää yt-neuvottellut: lintulaudan alla istui tänään kaljapullon kokoinen rotta syömässä. Eikä mikään arkajalka ollenkaan. Kun kopautin ikkunaa, se ensin katseli ympärilleen ja katosi vasta sitten talon alle parilla loikalla.
Tyyppi oli sen kokoinen, että jos se päättää tulla sisälle, tarvitsen vähintään haulikon sen pysäyttämiseen. Toivon todella, että sillä on hajuaistit ja muut vaistot kunnossa ettei se edes mieti Hertan haastamista. Muinainen kollini, jolla oli elopainoa 11 kg, otti hengiltä samankokoisen otuksen, mutta sai taistelussa itsekin vammoja.

Päädyin sitten kompromissiin tämän joulu-asian kanssa: keräsin joulukoristeet pois muualta paitsi salista. Joulukuusi on niin kaunis ja tykkään istua täällä iltaisin lukemassa.

 Levitin tuvan pöydälle vanhan sängynpeitteen. Se on joskus kudottu "ylösrakennettua" sänkyä varten, eli päästävedettävään sankyyn, joka on lykätty kasaan ja petivaatteet pinottu korkeaksi keoksi. Lapsena sellaisen päällä olisi niin tehnyt mieli hyppiä, mutta se oli tietenkin kiellettyä.

 Kotikutoinen kangas on paksua ja malli perinteinen kilpikangas.

 Keksilaatikko on matkamuisto.

 Puristelasinen hedelmävati on Saimi-tädin peruja. Täti olisi tänään täyttänyt 101 v.

 Liinassa on joitakin ruostetahroja. No, näin vanhassa arkiliinassa se ei haittaa. Harmi vaan että nuo kohdat menevät ensimmäisinä rikki.

 Sivupöytä jäi vielä odottamaan jotakin. Inspiraatiota? Kyntteliköt saavat olla paikoillaan helmikuun alkuun.

Siivoilun jälkeen päivä oli jo niin pitkällä, että oli lähdettävä lenkille. Oli tarkoitus kiertää kylän kautta, mutta naapurin suuri hurtta oli taas irrallaan tiellä ja piti kääntyä takaisin. En ole varma miten se suhtautuisi pikkukoiriin, jotka ovat vielä kaiken lisäksi hihnassa, enkä ala Sohvin odotuksen aikana sitä testaamaan. Parempi vaihtaa suuntaa.

 Vauhti on kova, mennään mihin suuntaan hyvänsä.

Pyynnöstä kyllä odotetaan, mutta silloinkin on kivampi kuunnella kylän ääniä.

Alhetista on lumet lähes sulaneet. Tuolla kesantopellolla on peura syömässä, kuvaa kilkkaamalla sen saattaa saada näkyviin.

 Metniitunojan sillalta peuraa ei enää näy. Kuurainen pelto on kaunis.

 Karisillanmäessä ei olisi ollut lunta, mutta emme lähteneet kiipeämään.

 Muinaisen merenrannan rakennus ei ole venevaja vaan naapurin suuli. Siitäkin on jäljellä vain puolikas. Takana oleviin kallioihin on merivesi loiskinut parituhatta vuotta sitten....

Nyt on jäljellä vain Metniitunoja, joka yrittää pitää yllä vapaana virtaavien vesien mainetta.

Taitaa olla aika kömpiä vällyjen väliin särkylääkkeen ja huonohkon kirjan kera. Paremmat on luettu ja huomenna on taas kirjastopäivä.

kahta ei voi tehdä...

..syödä kakkua ja säästää se.
Tylsyyden karkottamiseksi haluaisin siivota joulukoristeet pois. Ihan vaan siksi, että olisi jotain tekemistä.
Mutta haluan myös pitää joulun, koska uutta joutuu odottamaan kokonaisen vuoden. Ja kuka tietää, onko silloin enää edes elossa. Tylsyyteen voi kuulemma kuollakin.
Kakusta puheenollen, mun pitänee ryhtyä sosiaaliseksi. Tykkään leipomisesta, mutta jos syön kaiken minkä leivon, en mahdu pääsiäisenä enää ovesta ulos. Sitä paitsi sokeriähky tekee pullean lisäksi ärtyisäksi ja mielestäni lisää myös nivelsärkyä. Mikä on ymmärrettävää, jos on totta, että sokeri aiheuttaa yleistulehduksen elimistössä.
Joulu on siis raunioittanut mun semikarppaamiseni. Olin jo päässyt siihen vaiheeseen, että aamuisen sämpylän jälkeen söin harvoin muuta leipää enkä sokeria juuri lainkaan. Nyt ruokavalio ei muuta sisälläkään kuin sokeria ja vehnäjauhoja, kun kaikki pullat ja kakut huutavat vanhenevansa. Huoh.
Aika monessa blogissa on siunailtu samaa ja moni on myös sanonut, että pitäisi kokeilla taas karppaamista, kun ei ole ikinä voinut niin hyvin kuin silloin.
Se tässä onkin outoa: vaikka sokerinsyöminen aiheuttaa huonon olon, siihen kuitenkin repsahtaa. Mun kannaltani sokeri on pahiten ongelmia aiheuttava lisäaine, joka voitaisiin laittaa vaikka kortille tai reseptin taakse.
Jaksan loputtomiin ihmetellä sitä, miten sokerilla ja erityisesti suklaalla on niin suuri vetovoima, etten pysty sitä vastustamaan? Miten minut on siihen ehdollistettu, olisi kiva tietää? Muuten kuin juottamalla vauvana sokerivettä? Voiko sillä olla niin suuri vaikutus yli puoli vuosisataa?
Vaan kyllä se tästä, kunhan köyhyys alkaa.

Ulkona on merkillinen, vanhanaikainen valoilmiö: aurinko paistaa. Olin aikeissa lähteä koirien kanssa metsälenkille, mutta serkut ehtivät ensin. Näkyivät pirulaiset menevän pyssyineen juuri meidän metsätietä. Kun ei ole takeita heidänkään näkökyvystään, en suunnista ainakaan metsään.
(Olivat muuten aika papparaisia. Piti oikein verhonraosta tiirata, keitä vanhoja ukkoja siellä tekeytyy haulikoiden kanssa ammuskelemaan. Serkkupojathan siellä, mun ikäisiä. Heh.)
Eilen otin molemmat koirat mukaan kirkonkylään ja paseerattiin siellä semmoinen tunnin lenkki. Pienen alkusekoilun jälkeen kaikki sujui hyvin, paarustimme mallikkaasti ihan kylänraittia aiheuttamatta kaaosta. Kyllä me peräkyläläisetkin osataan:)
Sohvi oli kuitenkin asiasta niin tolaltaan, että tärisi autossa koko kotimatkan. Pitänee käydä useammin?

Huomenna aloitan kirppiskierrokset ja metsästän tupaan uuden pöydän. Tarvitsen 120x120 cm tukevan pöydän. Ei ihan joka kodinanttilasta löydy, mutta jossain se on. Jos kenellä on tietoa, saa vinkata kommenttiboksiin.
Ulkoilkaahan, kohta sataa kumminkin taas vettä.

lumi tuli lumi meni

Tai toisin päin: meni, tuli ja taitaa olla taas menossa...

Eilen käveltiin puutarhassa:

 Tai siis me kolme käveltiin ja katti ryntäili sinne tänne.

 Sentään hetkeksi pysähtyi tai sitten mulla oli vaan kerrankin onnea.

 Koirat söivät lumen alta paljastunutta ruohoa kunnes katti hyökkäsi niiden joukkoon ja seurasi yleinen kärhämä...

 .. jota sen oli paettava taas puuhun. Lillin persvillat on syytä jättää rauhaan :)

 "Mamma on löytäny myyrän tai jotain..." Tai sitten oli muuten vaan kivaa, kun lunta oli enää vähän. Kovaa vauhtia kuitenkin tultiin.

 En ollut uskoa silmiäni, kun sisälle tultua ikkunasta näkyi tämmöistä.

 Lumisadetta...

 ..ihan joka akkunan takana. Tästä se vielä nopeasti sakeni ja päätin siirtää saunan lämmitystä hiukan.

 Ilmatieteenlaitos tiesi taas: lumisade loppui melko pian. Saunaa lämmitin kuitenkin näin lumisessa maisemassa.

 Postikorttikelit taas.

 Pieni angervopensas ja ruusut näyttävät ihan pitsisiltä. Lilli ei malta poseerata yhtään.

No tullaanko sieltä..? Kuvassa on kyllä kaksi koiraa, toisesta vauhtihirmusta on tallentunut vain varjo. Tässä alkaa heidän mielestään olla ruoka-aika lähellä ja sisään pitäisi siksi päästä äkkiä.

Presidentti haluaa pienentää palkkaansa. Tykkään ajatuksesta, että elää niinkuin saarnaa. Siitä vaan kaikki pääjohtajat ja hallintoneuvostojen ihramahat seuraamaan esimerkkiä. Meitä on jo muutama tuhat, joille se on tehty pakolliseksi. Miltähän tuntuisi, jos voisi luopua 34000:sta ja se olisi vain osa palkkaa..? En oo tähän mennessä tienannu tuon vertaa vuodessa ja tuskin koskaan siihen pääsenkään.
Meillä taitaa olla uusi kekkonen puikoissa. Ans kattoo ny, mitä tästä vielä seuraa. Ja juur kun olin ajatellut, että tämä pressa taitaa olla melko näkymätön miekkonen. Heh.

Asiasta ihan muuhun: tietääkö joku, pitääkö tuommoista perhosorkideaa hoidella jotenkin erityisesti? Miten sitä kastellaan, kun purkki on täynnä puunkuoria josta vesi solahtaa lautaselle oitis eikä siitä enää imeydy takaisin. Pitäiskö se upottaa vesiämpäriin?
Kaikkia sitä tulee hankituksi.

Nyt meen puurolle ja tuun takasin, jos jotain jäi sanomatta.

urputusta (K7)

Tämä vuosi on syvältä. Harmittaa, potuttaa, ketuttaa, kiukuttaa ja mitä vielä..
Niveliä särkee ihan koko ajan. Perkule!
Mulla ei oo kalenteria. Saateri!
Unohdin tehdä vaalirahoitusilmoituksen! Pari muutakin unohti...
En saa nukuttua. Jumankekka!  ...paitsi päivällä.
Mua närästää. Ihan oikeestikin. Helkutti!
Koirat pierii. Hyääh!
Mä oon työtön!!! Ollut jo puoli päivää, prkl!!

Maailma on epäoikeudenmukainen paikka, sen vaan sanon. Nih!
Mulla olis nyt aikaa vaikka millä mitalla olla tekemättä vaikka mitä. En keksi yhtäkään asiaa, jonka takia nostaisin puoni tästä penkistä. Olkoon prkl.
Kukaan ei oo kaivannu mua kokonaiseen viikkoon. Eikä tänä vuonna ollenkaan. Nyyh.
(no kuka piru uskaltais?)
Pihalla on niin liukasta ja märkää ettei siellä voi tehdä mitään eikä mennä minnekään.
Sisällä on liikaa joulua. Ja kissankarvoja sekä erityisesti koiranpieruja (mitä hemmettiä ne on syöny...?)
Kukaan ei oo kastellu kukkia.
Kukaan ei oo vieny jätepapereita.
Kukaan ei tykkää musta. Paitsi kissa, sillä on nälkä. Ja Sohvi, joka on raskaana. Ja Lilli tietty, ja ehkä...
Mut ei kukaan muu. En minäkään.
Ja miks aina sataa/paistaa/on kylmä/kuuma?
Miks mikään ei oo niinkuin mä haluaisin?

Niinkuin voitte arvata, nyt ei oo kivaa.

Aioin lopettaa tähän ja jättää sikseen, mutta kun kerran nuo elukat jaksaa vielä innostua mun liikkeistäni, niin olen varmaan vielä jokseenkin elävä.
Tulipahan nyt valitettua heti alkuun koko vuoden edestä. Jotta voi keskittyä muihin asioihin.
Nivelet ovat ihan tuskaannuttavan kipeät ja särky on levinnyt myös käsiin ja ranteisiin. Refluksitauti on pahimmoillaan joulun suklaamässyistä eikä särkylääkekuuri tule siis kysymykseen ennenkuin närästykset loppuvat.

Kalenterin saa kaupasta ja vaalirahoitusilmoituksen voinee tehdä vielä tänään. Ellei, niin katsotaan mitä siitä seuraa.
Koirat piereskelevät ihan hillittömästi enkä keksi, mistä se johtuu. Hyhhyh.
Tekisi mieli viedä joulukoristeet pois, mutta mitä niiden tilalle? Miten tehdään tammikuun koristelu, vai onko härkäviikot ja reikäleivät tarkoitus viettää ankeasti? Pitänee käydä kirjastossa selailemassa sisustuslehtiä ja -kirjoja.
Samalla voin käydä keräyspisteessä kippaamassa lehdet ja tuikkukuoret keräysastioihin.

Ja ehkä kaupassa? En ole käynyt liki kahteen viikkoon, kuten kuvasta näkyy. Kaikki ei ole mennyt minun kurkustani, vaan tässä on koko joulunajan kooste. Aika paljon silti.
Tutkailin tuossa aamulla Vakkaopiston kevätohjelmaa ja merkkasin kaikki kiinnostavat kurssit. Taidepiirissä jatkan, mutta sen lisäksi voisin aloittaa sukututkimuksen, osallistua puutarha- ja historialuennoille sekä äänenhuollon lyhytkurssille. Kävisi tuo karviaisten komentelu sointuvammin?
Saapi nähdä.
Omasta asenteestahan kaikki viimekädessä on kiinni. Vai?

nimettömien nimppari

Tänään ei ole kenenkään nimipäivä.
Tai sitten voi ajatella niin, että tänään on kaikkien niiden nimppari, joilla ei ole omaa päivää allakassa.
Riippuu vissiin mielialasta tai persoonasa, kummin päin asian näkee, Onnea kumminkin!

Join päiväkahvin sijasta teetä. Suklaakonvehti oli herkullinen:) Konvehtirasia on täynnä taivaallisia, käsintehtyjä herkkupaloja, joita nautiskelen yhden kerrallaan. (siis päivässä..)
Sen päälle oli tarpeen lähteä hieman ulos. Menimme yksissä naisin koko seurue pihalle jäiseen ja vetiseen vuoden ensimmäiseen päivään.

 Luonto on sopeutuvainen: tuskin on lumi sulanut vanhan navetan kivijalasta kun sammal on jo kauniin vihreänä valmis. Ihmeteltävän hyvin tuo seinä kestää aikaa, vaikkei siinä ole ollut kattoa yli viiteenkymmeneen vuoteen. Sen koloissa asustelee kuitenkin suuri määrä elollisia, joten minun puolestani se saa olla rauhassa edelleen.

 Meillä oli katin kanssa aamulla vähän erimielisyyksiä, joista kostoksi julkaisen tämän nolostuttavan kuvan. Hah, siitäs sait!

 Vettä lorisee ränneistä jos kohta taivaaltakin. Kalaharissa ei varmaan sada sataan vuoteen, kaikki on tullut tänne.

 Tie kylille on jäässä...

 ..ja mummolan piha se vasta jäässä onkin. Miten ihmeessä mummo on joskus pysynyt vesiämpäreineen pystyssä tuommoisella jäätiköllä? Puukengissä?

 Olisi tarjolla pakastettuja omppuja.

 Jäkälä on tykästynyt läpivettyneeseen porttiini.

 Naapurin pellolla, jonne muutama vuosi sitten isäntä teki salaojitusta, on tulva. Kurvassuolta ja lähteestäni valuva vesi menee siitä mistä parhaiten pääsee ja viis veisaa salaisista ojista. Opasteet puuttuvat..?

Lilli tykkää kun lunta on näin sopivasti. Koirat viihtyvät ulkona itsekseenkin, kun pääsevät tutkailemaan puutarhaa laajemminkin eikä vain poluilla. Myyriä voisi metsästää, jos viitsisi...

Eli sangen ankeaa on vuoden ensimmäisenä päivänä puutarhassani. Usvainen ja sateinen ilma ja sohjoksi sulaneet lumet eivät ole aivan postikorttiaineksia, mutta mukava siellä oli kahlata ehjissä saappaissa. Liukkaita kohtia on enää vähän, mistä niveleni ovat kiitollisia. Silti niitä särkee, mutta se voi myös johtua murheellisesta yleistunnelmasta.
Huomenissa suunnistan työkkäriin ja kirjastoon etsimään innoittavaa lukemista. Onneksi meillä on kirjastot! Niin kauan kuin on lukemista, on elämääkin.