viimäst viärä

Nyy o valkentun viimäne lomapäivä. Aurink näyttä paistavan, pilvi ei ol missä ja mittar näyttä kolmtoist astet, nii et on vissin tulos lämmin päiv.
Sopesi esimiähen kans, et jatkos yritän ol töis kolmen päivän viikos. Taikk siis et teen kaks päivä koton. Tuski se hyväks on, mut ei vissi huanomaksikka tee. Saa ny katto.
Tänä ainaki olen klenkan kepin kans aamukautte, kaks päivä Walon talol tek tehtäväs. Mun pit tänä menn sin viäl siivoma, mut taita ol viisamp, et jätä ens viikkon.
Mult on nyy karonnu uni. Taik nukkumisen taito. Voi oll, et see on jotta loma-aja vaikutust, ko en ol noussu säännöllisse aikka aamuste. Mut ko uni on tullu vast sit, ko tavaliseste nousen ylös, viire jälist. Sittenki unt o riittän vaa kahreksa saakk.
Tiätenki torkattele yäl ja joskus olen unes tunninki, mut lopu aikka kiärittelen ja huakkailen, enkä saa unt. Katon kello, luen, istun sänkylairal ja sit taas yritän nukku. Eikä tul mittä.
Semsin öin, ko oikke särke, o jollantavall helpomppa. Siätä paremi sen, et nyy mun lonkkan o niin kippi, ete se ann nukku. Mut ko on semssiäki öit, etei särje mistän paikka ja on väsynykki, mut uni ei vaan tul.
Ei munt mikkä estäis nousemast yäl ylös ja ruppema vaikk siivoma taikk tekemä jotta muut. Ei mul ol naapurei, ko ihmettelis eikä perhet, ko häirinnyis. Ja nii mun tarvitte ruvet tekemänki, jote nukkumine rupp sujuma ko tyät alka.
Omituist o see, etten ol sanottavaste väsyn päivälläkä. Joskus ehtopäiväl kahre ja neljä välis tule semne hiuka vetel olo, mut sihe autta kupillinen kaffet. Ussen tule sillo miäle, et jos ens yän sais nukutuks, ko nyy jo väsyttä, mut mitä viäl: ko tule ehto ni uni on tiäsäs.
Tiätyste mun kiukkukaappin pullistele ain pahemmin, kyl sil o vaikutust etei nuku. En oikke miälellän men ihmisten joukko täl haava, ko tuppa kiukuttama kaik pikkuasia. Ei see niitte ihmiste vika ol, turha mun o menn toissi kiussama jos olen itte kärsimätön. Ja ittellekki tule kurja olo, ko ei saa kärsityks toissi.
Paitti on muutama hyvä ystävä, ko pitä yhteyt ja saa mun veretyks liikkel ja joitten kans ei kiukut.
Kaiken tämän pääl tule tämä valtuusto uurellesrukkamine. Taas ole luvan hymyil ja hualehti asioist. Kyl unettomuus vaikutta ihmise henkelahjoihi, täyres järjes oleva ihmist ei saa luppama ittiäs toiste haukuttavaks.
Jaaha, nyy on paremp ko teke niinko raumlaine käske: laitast rasva kainloihis etes ain narise.

ostoksil

Olin tänäpe hiuka shoppailemas ja see jälkke talkkois.
Ostetti Walon talol kakluuni, iso ruski uuni salihi sen puretu tiiluunin tilal. Muurmestar toi sen samantiän paikal, mut muuramine tapattu vast joskus talvel.
Ei joka päiv tul shoppailluks kaakelmuurei.
Sen jälkken kävin ostamas kaupast kaikkist äkäsimmä näköst pesuainet, mitä löysin ja menin pesemä keittiön muurinkaakelei, ko oliva palos pikittyne iha mustiks. Voi iira jeere ko se piki ol piukas! Melkken kolm tuntti pesin ja kraapesin, välil tarvitt huuhto nokist liänt pois et näki, tullek se miksikä. Ei se viäläkä valmiks tullu, mut aika paljon paremmaks.
Huame jatketa.
Toise oliva ulkon, joku niitti kulottunut heinä ja toise haravoittiva sen kokko. Runonkirjottaja roikkus tellinkeil ja pesi akkunoi. Hänt ei huima.
Talol o näi ehtost hiano tunnelma, ko aurink paista matalalt ja färjä kaiken punaseks. Ol lämmin ilma ja siäl olis voin istu viäl ulkonakki hetke aikka, ko ei ollu kastet juur lainka. Eikä itikoi.
Tulin kumminki kotti ja laitin sauna lämppemä. Jos oikke hyvi hauto ittiäs kuumas saunas, ni pysty kukatiäs huamen jatkama kaakelijynssämist.

Olen vastan viimässin kommentteihi, mut nyy o joku vika jälles, ko ne ei päivity ton kommentlaatikko. Teen sil asial joku päivä jotta...

reissus rähjänty

Nyy o sit viimäne lomaviikko menos. Ahrista. Olis tarvinn lotot, päävoiton turvin olis voinu jatka koteloitumistas ja kukatiäs muarostu ens keväks perhoseks. Vaik pääkallokiitäjäks.
Oltti viimäsviikol siäl lomareissul. Käyttin papan lapsuuremaisemis Siipyys, kiärretti Santjärve rannal ja Puuperis ja oltti Pakankyläs häne serkkus tykön yässe.
Siäl meniki sit aikka nii, et mult jäi näkemät ussema semmost asia, ko olin etukätte suunnitellu. Perjanta käytti sentä Lapväärtin kirkos, misä pappa o päässy eres ja sit jatketti Kristiinankaupunkki kalamarkkinoil.
Heh, siäl ol yks koju misä myytti kala, toises myytti makkara ja muutama plastiikkpussi- ja pärekorikauppias ol niitte jatkon. Se ol nähty kymmenes minuutis.
Sentä sain papan ja Takkupään tulema kansan Lebellin kauppiastalo, mikä o hiano paikk. Museo siis. Mut mihenkkä muuhall he ei suastun tulema, ja ko poik rupes soittelema, et Takkupään tarvitte lähti merel, ni ei muut ko lähretti ajama kotti. Ajetti yht soitto Kristiinast kotti ja mul meni loppuehto melkken parkutes, ko sain niin kova säry.
Se sentä lopultas hellit ja lauanta tehti Keskmäisen kans hiuka rakennushommi. Pari päivä men parannelles ja eilä kävin naapurin kans siänimetäs.
Jos olen koko päivän iha verka, ni kuvittelissin, et ens yän sais jo nukuttu.

Oikkiastas mun pit kirjotta nuukemi lomareissust, mut en jaks. Mun kevätdepression on näämäs muuttun elokuun alakuloks. Taikk ollek pysyvä olotila. On niinko puuros juaksis.
Toisel kerral paremi.

makkia elämä

Eilä ol jollantaval herkulline päiv. Taikk sit ei: ko saa makkia mahan täyrelt ni tuppa tulema huano olo.
Aamupäiväl posti joukos ol viara muatone kirjekuar, mut ko siin oli mun nimen pääl ni tiätty avasin sen. Sisäl ol paperpuss ja kortti. Paperpussis oli panaanisuklakakku, pitaleip, munatomaattileip ja kaks karjalanpiirakka. Nukkekotikoos, sentäs. Kiitoksi Vilukissil markkinatuliaisist!
En sit aamukaffen jälkke syänykkä mittä, kaapi oliva tyhjä enkä viittin lähti erikses kirkol, ko ehtost ol kaupunkki meno. Vein Sohvin Keskmäisel hoitto muutamaks päiväks.
Sitä varte piti Sohvit hiuka kynitä, ko vakituine trimmaja sairasta akillesjännet eikä voi ol nyy avuks. Sohvi o ollu trimmamat joulust saak ja on aika tursake.
See o iha uskomatont, kuin pali tomses piänes elukas on karva! Mun näppivoimat ei riit nyppimisse, ei vaik karvat o iha valmei ja irtova helposte. Oli pärjättävä kamman ja furminaattorin kans. Nostin koiran puutarhapöyräl ja rupesin kraappima. Sohvi o siit mukava, et hän ei pyri siit pois eikä näyki, vaik vähä nipisteliski. Kaks päänkokkost karvatukko sain hänest kootuks ja lisseks nee, ko tuul vei pitkin puutarha. Lopuks siistitti saksil käpälät ja sit ol valmist.
Tulos ei ollu kaunis, mut niinko sanottu, paremppa ei saanu. Tuli ainaki takut pois.
Lilli kammatti sit kans, hänen turkkis ei ol viäl uloskasvanu nii et riitti ko tassut siistitti. Hän on kyl muuto semne saikkar, et koko aik saa pittä varas, ete se hyppä alas pöörält taikk purase.
Tämne iso frisöör oli tarppe sen tähre, et mee olen  lährös huame reissuhu. Käyrä papa sukulaisis ja lapsuuremaisemis ja Kristiinankaupunkis kalamarkkinoil. Lilli pääse mukka ja Sohvi siis men kaupunkki.
Mun olis tehny miälen Isonkyrön 1700-luvun markkinoil, mut matkaseuralaisil ei sopin viimäsviikoloppu enkä yksinän viittin lähti. On hiuka liian pitkä matka ajella.
Ehtoerel sit lähretti ystävän kans viämä Sohvit. Hiuka haikkialt tunnus jättä sitä, vaik tiärän ete sil ol mittä hättä.
Ko Sohvi ol jätetty, ni mentti vähä ostoskeskukse kattelema. Satus tulema piän lokistine virhe: käytti ensiks ruakkaupas ja sit vast katteltti muis kaupois. Mun ol siin vaihes jo kova nälk, nii et sen tähre vissi kuljetti vääräs järjestykses. Ystävä ei löytän miäleistäs jäätelö, mut mää ostin kaks, toise heti syätäväks ja pualen litra viäl kotti tuatavaks.
Käyttin kyl pakkamas ostokset auton kylmälaukku ennenko mentti uurel kiarroksel.
Kiarroksen päätteks ostetti jäätelökaupast piänet annokset, ajattelin et kyl yks viäl mene ko en ol mittä tänä syäny...
Ja sit ajelttin kotti.
Koton huamasin, et see pual litra jätski ol niimpali sulan, etei sitä voi laitta pakkasse. Pakko syär pois.
See ol herkulist rommirusinajäätelö, mun lempparijätski, mut täyty tunnusta, et viimäset lusikalliset olis voinu oll jotta muut, vaikk makkara.
Yäl, ko konttin särki enkä löytän kunnollist asentto nukkumisse, käve miäles et jos nousis ja söis vaik voileivän. Mut ko vatt ol ihan täys enkä periaattest nous ikän yäl syämä, ni piti vaa sinnitel. Vähä ennen kuut aamul oli pakko noust ylös enkä muist kosk viimeks o voileip ja kaffe maistun yht hyvält.

lomalla

Olen ny laillisel lomal kolmatt päivä. Mitähän sitä tekis?
Pikkasen alotin jo lauantan ja makoilin riippukeinus lukemas. Varjos, ko oli niin kuum. Välil kävelin trekoolis ja nyppäsin jonku karhunputken taikk nokkosen pois puskist. Söin faarelmi ja viinmarjoi ja sit makoilin taas.
Nua karhunputke ova villiintyn yhtläisest ko koiranputke alkusuven, niit o joka paikas. Ja säännölliseste kaik viarama kysyvä, et onk see sitä jättiputke? EI OL. Mul kasva tääl muuto vaa kaik ihan jessukse suureks.
Ainakin kaik semse mil ei olis nii väli.
Pyhän käytti Forssas lelumarkkinoil. Tein hiuka ostoksi nukkekotti varte, mut esittelen niit joskus Kirkkokarun pualel. Oli julman hiostava päivä, erellise yän ukkone ei ollu yhtä raikastanu ilma ja sit jälles seuravan yän ukkosti. Sohvi pelkkä ukkost ja Lilliki vaikut rauhattomalt, mut ko käven yäl salama valos juamas, ni katt makas tuvan penkil kontit oikosenas eikä korvaka häälättän. See o rento otus.
Heinäkuu kest tänä vuan tavalist piremppä. Kerkesin meinama tehrä vaik mitä, ja jottan sain sentän tehryksikki. Suurin osa jäi meinamise astel, mut o hyäryllist olla valmiks suunnitellun monelaist tekemist, jos joskus tulis siihen toime et tekis. Joskus heinäkuus, esimerkiks.
Pappa ol tääl muutaman päivän lomailemas ja kiärretti lähikunnis, sukulaisis ja muuto. Satus olema sattessi päivi eikä suuttan trekoolissaka istu, ni kiärretti kattelemas maisemi. Sen jälkke kuljin melkke kaks viikko kepin kans. Ajamine ei luannist vaik sen miälellän unhotan.
Välist kiukutta (sen lisseks et on kippi) ko ete koht ol mittä muut puhelemist ihmisten kans ko see, mist kolotta ja mink tähre. Sairauksist puhelemine kyllästyttä, vaik toisaltas see o miälenkiintostakki. Perikunnal niist ei kannat juur avauttu, mut samaikkästen kans puhe kiärty melko pian vaivoihi.
Olenki yrittän oll niinko en kippi oliska, ainaki viaramitte kans. See on kyl vaikkia, ko tarvitte ol sokki jotei huama, kui huanoste lähren liikkel hetke istumise jälkke taik kui vaikkiaste nousen trapui. "Onk sun selkäs kovin kippi?" kysellä usse. Ei ol, mut liki kaik muu paika kyl.
Ystävä lähet taas lehtiartikkelin, misä selvitetti näit tekonivelonkelmi ja niitte jälkiseuramuksi. Siin ei ollu mittä uut, mitä en olis tiänny. Metalloosi aiheutta särkyi ja ihottuma, ja säily kaua elimistös.
Lääkäril piräis vissi menn, ko mun on koko suven särken nilkat ja ranttet ja sorminivelet. Mut toisaltas, särkylääkkei ossan syärä ominpäinki eikä tohtorilt taira saara mittä muut appu.
Joskus nämä sairastamis-jutu ova viihryttäviäki. Meit istus alkusuvest muutama täti-ikkäne samas seuras ja kui sit (ko oli ens kerrottu kaik muu sairaure) joku rupes puhelema, et häne navassas on tulehrus. Ja et see on kippi, ko häne vattas o niin pehmi etei hän saa napatas kunnol itt puhristetuks ja miäs ei tahro autta. Hän joutu joka päiv käymä terveyskeskukses pesettämäs napas.
Siit sukeutuski miälenkiintone keskustelu. Kaikil ol sama vika, se pehmi vatt. Suameks sanottun kaikill ol enemä taikk vähemä vattmakkari, ja tiätä sen et semste poimuist ei napa nii vaa löyrykkä. Ja jos hikko kovaste, niinko täti-ihmise hiuka pruukkava, napa hautu helposte rikk. Ja tule likaseks ja sitä täyty puhrista ja sit se viimästäs mene rikk ja tulehtu. Aika monel oli näin käyny ja kokemukse oliva värikkäi. Parha jutun kertos yks emänt, aika pyäriä muari ja kova prohtama.
Hän ol yks aamu aamukaffet keittäessäs huaman, et keittiön alakaapis ol kummalline haju. Ko hän ol kaffe juan ni hän rupes sitä siivoma. Kaapp tul pestyks, mut hetken pääst hän huamas, et haju ei ollu lähteny, ja hän pesi koko keittiö. Hänen tul siivotes hiki ja hänen täyrys menn suihku. Ko hän sit suihku jälkke kuivas ittiäs, ni hän huamas et se haju tuleki kylpyhuane lattiakaivost. Hänen piti sit seeki pest ja samal hän kuuras koko kylppärin.
Hänel ol pyykei kuivamas ja hän ott ne alas ja viikkas ja men poja huane viämä puhtat vaattet komero. Poja huane ol niinko ne pruukkava ol, sekane, ja siäl ol oikke tunkkane haju. Hän rupes hakema, et mikä siäl haise, ja siivos samal. Mittä haju aiheuttaja ei löytyn, mut hän pesi lattianki sit varmuure vuaks, jos poik olis kumminki kaatan vaik maito johonkki ja see haise.
Ehtost hän ol ihan poikk ja lämmit saunan et kaikest siivomisest väsyny kropp hiuka vertyis. Siäl hän huamas et häne o napas ja keskmäiste vattmakkaritte väli hiuka ärtyn siit kokopäiväsest huhkimisest. Seuravan aamun see ol iha vereslihal ja häne ei auttan muu ko menn päivystäväl lääkäril, ko olemisest ei tullu mittä.
Terveyskeskukse orotushuanes tunnus merkilline haju, eikä se ollu mittä kuvittelu, ko muittenki orottajie nenät vipattiva...
Lääkär totes, et häne navassas on paha tulehrus. Anno oikke antipioottkuurin ja lähet häne sairahoitaja tykö puhristettavaks. Ja vast siäl hänel selvis, et see ol häne napas ko hais. Ja oikke väkeväste. Hän jourus lopultas käymä toist viikko hoirattamas vattatas ennenko siihen tul uus nahk ja se paranus.
Vaik emännä vaiva vissin ol hankala ja kippi, ni hän kerros sen nii hyvi ja hauskaste, ete se kärsimys menny lainka hukka. Meil kulus pualen tuntti hyvin ko kuulusteltti häne kertomustas. Ei niin paha etei jotta hyväki?

Herttane sentäs

Tulin tän oikkiastas kehuma, et meil paista tänä aurinko. Semne kirkas luannoilmiö, mitä enne kesäsi pruukatti. Muistattak?

Mul o vissi jotta merkillist hortonoomi-vikka, ko tämä nimipäiväkukkane, mink ole saan siis jo helmikuus, kukki ain vaa, taukkomat. Välist, ko en muist sitä kastell, se makka pisin pöyttä ja on juur kualemaisillas, mut koht ko armahran sitä ja annan vett, se nouse pystö ja teke uussi kukkassi. Katti o heittän se laattiallekki mont kertta, mut ei see ol milläskä. Voin suasitell: huane-esikko, kestävin kukka ikinä.

 Hiirenpyyrystäjäl o vatt täys ja hän makka porston pööräl aurinkos. Talo on Porvost tuattu ja saa ny katin näyttämä jättiläiselt.

 Katti nappa joka päivä hiiren taikk kaks ja syä ne nii nuuka, etei jätä  sualejakka. Mikä onki hyvä, etei mun tarvit kraappi semssi kenkänpohjastan.

Mun aamupalan!! Mansikoi omist puskist (ähä, räkätit ei ollu löytän) ja hiuka partaäijäjokurtti. Nam.
Nyy menen tekemä leipomuskokeilui ja pakotan Takkupään maistama. Nährä!

kesäelämä

Mul o ollu nii vilkast suvilysti, etten ol jaksan tänn siit kirjotta. Olen kurkkin muitten kuulumissi, mut oma o jään selvittämät.
Jos niis ny mittä selvittämist onka.
Ole ollu eine paremas kunnos (ei paranis kehut..?) ja saanut vähä jottan toimeksikki, etupääs trekoolis. Takkupää on käyny sillon tällön avustamas, mut nyy hän o lährös merel pitkäks aikka ja mun täyty pärjät itteksen.
Olen kyl viättän pakkoloma iha rennoste: luken paljo, käyn ystävän kans kaffel ja kaupoil ja istuksinu puutarhas.
Viimäs viikol olin siskon kans Turus, piretti semne syskonpäiv jälles. Käytti Tairemuseos lounal ja tutkitti Churbergin näyttely, ostetti samalaise kesämekot (pinkit!) ja lopuks mentti Ruissalo kasvitiätellisse puutarha tekemä hankintoi ja ihailema istutuksi. Kävelyt jäi kyl hiuka lyhkäseks, ko rupes satama ja ukkostama.
Viikoloppun olin maalauskurssil molempin päivin ja sitä jatku viäl ens viikoloppun. Sit piräis jatkama talomaalaustalkkois ens viikol.
Maananta tehti kotiseutukiarros naapurpitäjäs Mynämäel. Ihailtti heijä juur reerattu kirkko ja sit käytti yrttitilal kaffel ja haistelemas kryydei. Lopuks kiärretti viäl Miatoste ja Karjalan kautt kotti.
Eilä ostin uure nurmikolyhennysvekottime, ekolokise kelaleikkurin. Akrimarketi kesäflikk ei tiänny, mikä semne onka eikä sitäkä hän saan selvill, myyränk heil semssi. Menin sit luattoliikkesse mist olen ostan muukki härvelit ja siält löyrys koht.
Opesin sit uuren kasvinki siin samas: käsiruaho. See leikkur ei olekkan kelaleikkur, ko käsiruaholeikkur. Silmruahoi kasva tosa etupihal, mut nyy tarttis tiättä, voik käsiruaholeikkuril leikat silmruaho? Tiätäk joku?

Tämä plokinpitämine käy tylsäks ja hankalaksiki, kote tänn saa enä kuvi laitettu. Muatoilupalkk o kokonas karonnu tält syättösivult enkä ol keksiny, mihe see o menny. Trekoolis olis ny niimpali näytettävä, joka päiv jotta uut. Ei mahra mittä.