Kun ilmoitin jääväni eläkkeelle, pyysin ettei asiasta tehtäisi numeroa.
Taisi olla liikaa vaadittu. Puhelin on alkanut soida ja asiakkaat päivittelevät ja pahoittelevat päätöstäni, jos kohta kiittelevätkin kuluneita vuosia. Harmitus luultavasti kuuluu äänestäni, vaikka yritän pinnistellä, ettei syntyisi myrskyjä vesilasissa.
En ole kokenut olevani erityisen tärkeä jäsen työyhteisössäni eikä se ole minua vaivannut. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä toivomukseni ohittaminen on melkein ylivoimaista. Soittelijat tarkoittavat hyvää, mutta tulevat liian lähelle.
Luulin jo, etten oireilisi eläkkeelle jäämistä millään tavalla, ja nyt kuitenkin sain itseni kiinni moisesta kiukuttelusta. Toivottavasti kukaan ei tunnusta juorunneensa.
Samaistun niin tähän Kamala luonto-sarjan majavaan:
1 kommentti:
Otan osaa saamaasi eläköitymishuomioon, ja onnittelen sen johdosta itsekin. Mutta muistutan kuitenkin, että ihmiset unohtavat toisen asiat huomattavasti nopeammin, kuin omansa. Joten todennäköisesti pian sinut(kin) on unohdettu. Tässä kohtaa kommenttini saa lukea pienellä pilkkeellä silmäkulmassa, tarkoitan vertauskuvallisesti sitä, kuinka vähän suomalaiset huomioivat kanssaeläjiään ja jopa läheisiään.
Ja totean myös, että voin ymmärtää "tuskasi" asiassa. Saat myötätuntoni. Nautinnollisia eläkepäiviä kuitenkin! <3
Lähetä kommentti