lauantai 12. syyskuuta 2020

Odotan

 

Nyt se on alkanut, loppuelämä. On mielenkiintoista nähdä, mihin se johtaa. En voi sanoa, että jännittäisi, lähinnä olen hämmentynyt. 


Olin odottanut, että haikeus tulee vielä viime metreillä, mutta ei. Kaikki menee hienosti. 

Pitääkö olla huolissaan?


Olen nyt istunut tässä kahvikupin ääressä miettimässä oloani ja eloani. Sohvi tuossa vieressä yrittää kertoa, että nyt riittää ja pitää lähteä lenkille. Sen elämässä ei ole eläkepäiviä eikä muitakaan murheita. Olenkin pyrkinyt ottamaan oppia koirastani. Sen mielenkiinto riittää juuri ja juuri seuraavaan tienmutkaan.


Nyt on saavutettu eräänlainen suvantovaihe. Toivon, että löydän sellaista sisältöä elämääni, joka tuottaa iloa. Toivon palaavani joogan, maalaamisen ja patikkaretkien maailmaan, puutarhanhoito olisi jo luksusta. Lähetän tämän vienon toiveeni yläkerran ukolle, jolla on tapana muistaa lapsensa toivomukset, vaikka niiden toteutuminen saattaakin poiketa toivojan kuvitelmista. 



Ei kommentteja: