Ensi maanantaina alkaa kuuden viikon jakso, jonka päätteeksi olen viraton syksyyn asti. Ei tunnu mukavalta vaikka tiesin odottaa.
Ajoitus on kuitenkin kohdallaan: kesällä ei ole niin kurjaa kuin syksyllä. Tai mitä ihmettä horisen. Aloitus kesää vasten tuntuu helpommalta, nyt. Tuskin sitten enää juhannuksen tietämissä kun rahat on loppu. Ja vaikka kesä menisikin hyvin, syksy tulee takuuvarmasti, mutta siitä ei tiedä, onko sorvaamon tilanne yhtään parempi, eli tuleeko silloinkaan kutsua muuhun kuin uusiin neuvotteluihin.
Mulle nämä kuviot ovat täysin vieraita, mutta eiköhän ne tästä aukea. Jotenkin en jaksa huolestua, luotan aina vaan siihen, että yläkerran ukko on tämän jutun miettinyt ja hoitaa homman.
Epätodellinen olo. Sorvaamossa asiaa vatvotaan nyt joka paikassa nämä kuusi viikkoa, ja ainakin mun työmotivaatiooni tämä vaikutti. Ei oikein jaksa miettiä muita kuin tämän päivän tehtäviä. Tuntuu, että nyt pitäisi ruveta katselemaan aidan toiselle puolelle, ja hakemaan sieltä mahdollisuuksia.
Kun ei pääse eläkkeellekään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti