Oon kuulkaa kerännyt painoa yli viisi kiloa r-taudin takia!
Ihan sitten pelkällä kahvikermalla ja vaalealla leivällä. Sanokaas vielä ettei karppaaminen hyödytä mitään.
En siis ole mikään himokarppaaja, vaan mulla on luontaisesti vähähiilariset ruokailutottumukset ja sitä tukeva omituinen maku.
Nyt r-tauti pakotti lisäämään kahviin kermaa (maito maistuu pahalta) ja vaihtamaan hyvän aamurukiin sämpylään. Muuta vaihdosta en ole tehnyt, mitä nyt lopettanut appelsiinien ahmimisen ja suklaansyönnin. Ja tästä kaikesta saan kiitokseksi viisi kiloa lisää niveliä rasittavaa massaa. Huoh.
En tiedä, mihin se on majoittunut minussa, koska vaatteet mahtuvat ylle kuten ennenkin. Ei kiristä muut kuin pinna päässä.
Muutenkin menee lujaa. Iltapäivällä kuulen, osuuko kohdalleni elämäni ensimmäiset yt:t.
Sorvaamossa on muutenkin kaikenlaista häslinkiä. Yläkerran ukko on riehaantunut järjestelmään mun ja muiden asioita mielikuvitusta säästelemättä. Ainakaan ei voi valittaa, että olisi tylsää.
Viikonloppu meni nopeasti, vaikka tuntui pitkältä. Olin lauantaina hauskoissa 50-v. juhlissa, ja eilen esittelemässä rinkitanssikirjaa pelimanneille. Lopun aikaa kudoin tai olin kutovinani, tuloksesta päätellen. Miksi etukappaleiden kutominen kestää kauemmin kuin takakappaleen? Enkä ole muistanut tehdä yhtään napinläpeä, mahtaakohan onnistua ollenkaan. Joudun virittämään tekeleen rinnuksilleni hakaneulalla, ellen muista tehdä reikää edes yläkulmaan.
Ai niin, Takkupää häippäsi jonnekin lomalle viime viikolla. Sain tiedon sähköpostin poissaoloviestinä. Taitaa olla yhteiselomme muisto vaan. Sekä hänellä että minulla.
Illalla on oppaiden kokous. Huomasin sen siitä, että olin kirjoittanut kalenteriini "martat". Rohkaisevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti