Mulla on syntymäpäivä, ja olen aamuvarhaisesta asti ollut murheellinen. En tietenkään tästä päivästä, vaan muistoista. Mulle tulee aina synttärin aamuna mieleen ne lapsuuden synttärit, jolloin odotin, että joku muistaisi. Useimmiten petyin. Saimi-tädiltä tuli kirje, useimpina vuosina se oli siinä. Kotiväen onnittelut olivat ohimennen tokaistuja, lahjat annettiin painotuksella "..siitä huolimatta että olet sellainen kuin olet..". Vieläkin tuppaa itkettämään se pikkuinen surkimus, joka oppi niin hitaasti tulemaan omillaan toimeen.
Tänään on kyllä tulossa hieno päivä: illalla on kulttuuriseura Walon hyväksi konsertti, joten saan vahingossa hienon synttärijuhlan. Tosin pidän itse juhlapuheen, mutta se ei haittaa. Vakka-Suomen musiikkiopisto on nähnyt paljon vaivaa tukeakseen Walon toimintaa. Esiintyjiä on yli seitsemänkymmentä, ja ohjelmisto monipuolinen.
Kantaesityksenä kuulemme tiedottaja-Helin sanoittaman Walon laulun, kirjastotätimme Tuula Amberlan esittämänä. Voiko hienompaa synttäriä enää toivoa?
Aamu oli auronkoinen vaikka aivan pahuksen kylmä: -12 pakkasta. Joudun lähtemään sorvaamolta tavallista aikaisemmin, että ehdin vähän lämmittää uuneja ennen konserttiin lähtöä. Muuten joudun tekemään sen iltamyöhällä.
Toivottavasti nämä ovat jo viimeisiä kovia pakkasia, sillä lumikellot ja krookukset ovat jo viisisenttisiä. Niidenkään pakkasnesteet eivät riitä kovia kylmyyksiä. Mustarastaat lauloivat viikonloppuna aamuhämärissä, mutta nyt niiden lauluhalut olivat menneet.
Nukkiskurssin loppu häämöttää. Ilokseni kurssilaiset olisivat halukkaita jatkamaan syksyllä. Voisin myös kokeilla, olisiko helmeilykurssille kysyntää. Tai korukurssille yleensä. Itse tahtoisin opetella hopeatöitä, ja jokin puutyöjuttukin olisi tarpeen.
Sorvaamossa ollaan odottavalla kannalla edelleen. Mieliala on vielä toistaiseksi pysynyt valoisana, mikä auttaa jaksamaan. Olen kyllä ollut huomaavinani pieniä stressin oireita sekä itsessäni että muissa. Vähäisiä ja ohimeneviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti