Onko teille käynyt näin: havahduin yöllä kamalan ahdistuneena siitä, ettei auto ole lämppärissä. Sitten mietin tuskastuneena, etten ollut tehnyt mitään koko päivänä, enkä varsinkaan ollut pessyt pyykkiä! hyvä etten hypännyt sängystä siinä paikassa. Aloin lohdutella itseäni, että riepuja riittää eikä pakkastakaan ole, joten auto käynnistyy kyllä.
Sitten aloin hiljalleen kelata, tulin vissiin paremmin tolkkuihini, että eilenhän oli vasta lauantai.
Käviköhän kellon siirtäminen niin hermoon, että oli mennä kokonaisen vuorokauden eteenpäin?
Nukkuminen on ihanaa. Saa uinailla pellavalakanoissa turvassa omassa sängyssä, ja edessä on aina uusi päivä uusine ihmeellisyyksineen. Kaikki eivät aina ole mukavia, mutta mielenkiintoisia silti.
Herään aamuisin hyvin aikaisin. Se on myös mukavaa, kahdestakin syystä. Ensinnäkin ehdin nauttia kiireettömästä aamusta, edes viikonloppuna ei tule venyttyä puoleenpäivään. Siten viikonloppu tuntuu aina riittävän pitkältä, että ehtii palautua sorvaamon otteluista.
Toiseksi se tarkoittaa, etten ole stressaantunut liikaa. Jos uni alkaa maistua liikaa, enkä tahdo päästä ylös sängystä, se on takuuvarma merkki siitä, että jokin mättää pahasti.
Kellon siirron takia olen tänään noussut vasta hiukan yli seitsemän. Ja mitä hittoa: maailma oli aivan valkoinen. Hyppisin riemusta, jos heräisin tällaiseen aamuun joskus joulukuussa, mutta maaliskuun lopulla se ei herätä varsin riemukkaita tunteita. Koirat sensijaan eivät olleet moksiskaan vaan painelivat menemään lunta pöllyttäen. Ruokakupille palasi kaksi hyvin lumipaakkuista karviaista.
Nyt pitäisi sitten ryhtyä niihin yöllä ahdistaneisiin puuhiin: pyykätä ja siivota. Koska yöllinen lumisade siirsi pihatöitä viikolla, taidan tehdä tänään vielä nukkekotia. Ompelen Sofia-rouvalle leskenpuvun ja siivoan sitten ompelutarpeet pois. Sitten voisin aloittaa huonekalujen suunnittelun, josko vihdoin tulisi tehtyä joitakin kalusteita.
Tein eilen hauskan huomion: määrän vähentäminen lisää nautintoa. Ai kuinka niin? No, annan esimerkin. R-taudin vuoksi olen vähentänyt kahvinjuontia. Juon kupillisen aamulla ja toisen iltapäivällä. Mutta olen alkanut nauttia niistä huomattavasti aiempaa enemmän. Ennen keitin pannullisen kahvia ja join sitä monta kuppia lehdenluvun ohessa. Nyt teen hartaasti ison kupin kermakahvia, ja todella nautin sen, toki lehteä lukien, mutta kiinnittäen huomiota myös kahviin. Samoin iltapäivällä. Varaan viikonlopuksi iltapäiväkahville jotain hyvää, ja juon sen rauhassa. Siitä tulee eräänlainen Hetki, johon pysähdyn.
Ruoan suhteen asia on hiukan monimutkaisempi. Koska voin syödä melko vähän kerralla, kuittaan usein ruokailun jollakin aterian korvikkeella, kuten juustonpalalla, pähkinöillä tai jogurtilla. Toisaalta on mukava laittaa vähän jotain todella hyvää, kuten basilikakeittoa. Teimme sitä taannoin Takkupään kanssa, jopa kaksi eri versiota, ja hyvää oli. Jälkiruoaksi jäätelöä, johon olen addiktoitunut. Siitä on tullut vissiin suklaan korvike. Mihinkäs sitä pilkuistaan pääsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti