Taita jälles oll tulos kunnon talvi. Ulkon o pakast viistoist astet vaik aurink paista. Ja eilä ehtost ol sama verra, vaik taivas ol pilves ja saro lunt. Nii et olkko ilm muuto mitä tahtos, ni kylmä on kumminki.
Olin kävelemäs puutarhas. Kovi monenkaltassi tassuttelijoi ol ollu liikkel. Suuri ja piäni jäljei, toise oliva kulken suara ja toise kipittän sinn tänn puskast toisse. Peura ol kaivan syätävä lume alt ja ol kiltiste jättän mun punatamme ja punasaarne taime toistaseks rauha. Suajaverkoillaki voi oll kiltteyt vahvistava vaikutus täsä tapaukses.
En ol kuvannu pitkä aikka mittä. Yks aamu viime viikol ol merkilline valoilmiö taival. Ensmäne ajatus ol, et äkkin hakema kamera et saan kuvan. Sit kumminki jäin kattelema, kui valo lisäntys ja valoilmiö muutus kunnes hävis kokonas.
Perjantan kottitulles saro lunt. See näyt autovalois semselt, niinko olis satan hoppia. Piäni hoppioissi kitei ol ilmas ja maas, pöllysivä ilmavirras ja oliva ylön kaunei. En ruvennu niitäkä kuvama, ko hiljensi vauhti ja nautesi näyst.
Olis kiva ko vois jakka teiän kansan kaikki näit, mut siin menis oma havaittemine ohi. Keskityis vaa sihe, et kumminki tulis hyvä kuva ja se hetki menis ohitte. Ko kuva on vaan kuva mut elämys jää miäle, ni olen kottipäi ja jätän kuvamat.
Ko on näin kylmä, ei lauratte asentajat tullu tänänkä. Sen kyl ymmärtä. Onneks laurotukse viivästymine ei haitta muut elämä. Olen ny kolm kertta käyny päivävalos ihailemas valmist seinänpätkä lähelt ja kauemppa ja ain näyttä yht hyvält. Kyl se siit.
Koht täyty lähti Walo mäel, meil on pakasest hualimat piäne talkkot. Mäe siivomine jäi, ko tul lunt, mut vähän täyty tukki palomiäste tekemi aukoi seinis, etei tuul aja lunt sisäl eikä pikkueluka aiheut hälytyksi sit ko meil o laitte asennettu.
Kameravalvonnast tul miäle, et semne riistakamera voisis oll kiva. Ko kerra tual puutarhas niimpali kuljeta, olis kiva nährä, kuka niit jälkki siäl teke. Ne ei ol kovin kallejakka enä ja ne kuvava aika hämäräs. Olis oma elokuvatuatantto ko telkkarist tule nii harvon mittä järjellist kattomist.
Olen taistellu sen nukkekotini kans tual lorvikamaris. Kaik tapeti ova kurtus, vaik kui olis koittan hualellisest laitta. Mun mene sen kans hermot juur koht. Tahrossin sen pois siält. En ol siis mikkä tapitseerajamestar, vaik semnenki suvus löyty. Olis tarvinn vissi pyyttä silt appu...
Iha ensmäiseks täyty kiivet vintil kattoma, onk mun toppatakkin siäl. Se o hiuka hukas. Ja mul on ne piippava housukki jossan korjus, nyy olis taas semsil sopeva keli.
Koiril ei tarvit takei eik housui, mut niitten tassui täyty pittä silmäl. Varppa paleltuva koirallakki äkki, ko on kova pakkane. Karviaiset kyl juakseva ja touhuva koko ajan ko ulkon olla, eikä siäl seisoskelu järkevä olekka. He jäävä kotti lämpimä tuppa ko mää lähren kirkonkylä. Olen lämmittän kaik uunit et heil olis mukava orotel.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
tiistai 23. marraskuuta 2010
kenkurumeinikki
Kyl mun saunaparkan o syntyny huanotte tährette al, ko ei hän valmistu millä.
Tänäpe aamust, ko olin lährös töihi, tuliva miähe pihall ja alottiva. Nyy ehtopäiväl ko tulin töist oli lauroi nostelttu seinäl oikke aikatavall, mahtok jo melkken puale olla valmin. Mut sit hee ilmottiva, et sirkkel kual ja hee lopetta ny. Huameltta he saava uure saha ja sit jatketa.
Huoh. Munst tuntu, et istun jälles vaa kyyris ko mun elämän mene ettippäi. Tukk vaa hulmu, ko mummu viärä.
Vai mitä tykkät: eilä soitt miäs peltikattofirmast, mihe olin jättän soittopyynnö joskus elokuu lopus. Hän tule huame kattoma ja antama tarjoukse.
Mun ei piräis jättä soittopyynnöi mihenkkä, ei niihi kukka vasta. Taikk sit vasta niinko se muinane lämpöpumppuasentaja, ko soitt pual vuatt sen jälkke ko mul ol kone laitettu seinäl. Sanosi hänel, et jos mun lämmityksen olis häne varas, olisin jo aikka palentun kualiaks.
No, sorvamos sentä asiat mene ettippäi ko juna. Suuri muutoksi enne vuarevaihret mut ko olla hyvi aikataulus ja yhres tehrä, nii kaik o hyvi. Jos oma elämän tankis onki hiuka kenkurupenssa, ni tyätöis o riisselveto.
Takkupääl ol eilä duha ja nokk punane. Laitetti lujaste valkosipula soppan, et paranuis. Söin äskö loput ja nyy lähre kamalas lemus kurssil toissi ilahruttama. En lainka muistan et sopas ol niimpali sipula, olissin syän vast ehtoste. Nyy täyty henkittä sisälpäi vaa koko ehto. Ja ko pullistun siit sipulastaki jo.
Tänäpe aamust, ko olin lährös töihi, tuliva miähe pihall ja alottiva. Nyy ehtopäiväl ko tulin töist oli lauroi nostelttu seinäl oikke aikatavall, mahtok jo melkken puale olla valmin. Mut sit hee ilmottiva, et sirkkel kual ja hee lopetta ny. Huameltta he saava uure saha ja sit jatketa.
Huoh. Munst tuntu, et istun jälles vaa kyyris ko mun elämän mene ettippäi. Tukk vaa hulmu, ko mummu viärä.
Vai mitä tykkät: eilä soitt miäs peltikattofirmast, mihe olin jättän soittopyynnö joskus elokuu lopus. Hän tule huame kattoma ja antama tarjoukse.
Mun ei piräis jättä soittopyynnöi mihenkkä, ei niihi kukka vasta. Taikk sit vasta niinko se muinane lämpöpumppuasentaja, ko soitt pual vuatt sen jälkke ko mul ol kone laitettu seinäl. Sanosi hänel, et jos mun lämmityksen olis häne varas, olisin jo aikka palentun kualiaks.
No, sorvamos sentä asiat mene ettippäi ko juna. Suuri muutoksi enne vuarevaihret mut ko olla hyvi aikataulus ja yhres tehrä, nii kaik o hyvi. Jos oma elämän tankis onki hiuka kenkurupenssa, ni tyätöis o riisselveto.
Takkupääl ol eilä duha ja nokk punane. Laitetti lujaste valkosipula soppan, et paranuis. Söin äskö loput ja nyy lähre kamalas lemus kurssil toissi ilahruttama. En lainka muistan et sopas ol niimpali sipula, olissin syän vast ehtoste. Nyy täyty henkittä sisälpäi vaa koko ehto. Ja ko pullistun siit sipulastaki jo.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
turha touhu
Ole orottan aamukahreksast saak. Puin oikke vaatte yllen koht ko nousi ylös, enkä kekkaloinu yäkkäreis ja aamutakis niinko tavalisest.
Kävin siirtämäs neiti Siäväsen toissen paikka. Tyhjensin huussin (vaikkei se tähä liity).
Lakasin lumet pois lautkasan päält ja rappuilt.
Laitin piirustukset muavitaskun naolpyssyn pääl.
Ja koko ajan orotin. Niinko tiärät, se ei ol mun vahvin pualen.
Orottaes tapiseerasin nukkekotti. Käven välil kaffel ja orotin taas.
Kello pual yks lähetin tekstiviästin: Mikä on kotei tyämiähi näy missä?
Vartin pääst tule kellane paku pihal ja siin kaks miäst. -Mee meinatti pittä yks vapapäiv, tuuma toine. Mää siihe, et se on tiätty hyvä asi ja oikke, mut ko mul sanotti, et te tulet tänäaamust.
??
Katotti sit yhres mesta. Sovitti, kui laiteta ja mist mitäki löyty. He oliva hyvin kiinnostunei ja lupasiva, et kyl he vaa tule. Joskus.
Sit soit see, kenen kans olin asian sopinu. Hän pahottel, koit laitta miäste syyks. Puhel, et ens viiko aikan valmistu. Et jos tiistan alottaissiva. Ko hänenki mökkis tarttis jouluks tul valmiks. Et nee siin välitöinäs käyvä sit meil.
Jaa-a. Ans katto kui käy.
Kävin siirtämäs neiti Siäväsen toissen paikka. Tyhjensin huussin (vaikkei se tähä liity).
Lakasin lumet pois lautkasan päält ja rappuilt.
Laitin piirustukset muavitaskun naolpyssyn pääl.
Ja koko ajan orotin. Niinko tiärät, se ei ol mun vahvin pualen.
Orottaes tapiseerasin nukkekotti. Käven välil kaffel ja orotin taas.
Kello pual yks lähetin tekstiviästin: Mikä on kotei tyämiähi näy missä?
Vartin pääst tule kellane paku pihal ja siin kaks miäst. -Mee meinatti pittä yks vapapäiv, tuuma toine. Mää siihe, et se on tiätty hyvä asi ja oikke, mut ko mul sanotti, et te tulet tänäaamust.
??
Katotti sit yhres mesta. Sovitti, kui laiteta ja mist mitäki löyty. He oliva hyvin kiinnostunei ja lupasiva, et kyl he vaa tule. Joskus.
Sit soit see, kenen kans olin asian sopinu. Hän pahottel, koit laitta miäste syyks. Puhel, et ens viiko aikan valmistu. Et jos tiistan alottaissiva. Ko hänenki mökkis tarttis jouluks tul valmiks. Et nee siin välitöinäs käyvä sit meil.
Jaa-a. Ans katto kui käy.
perjantai 19. marraskuuta 2010
ennätykselist
Mahtak oll ennätys tämä tauko? Ei mikkä suunnitelttu, mut elo o niimpal kiihtyny ja mää hirastunu, et en ol saan missä välis aikaseks eres kurkat tänn, saati sit et olissin kirjottanu.
Mailma mene ettippäi eikä kysel mult luppa. Tavarakarottamisest en ol luapunn, mut jäin kovaste sarast kuukaures. Joku järjelline keino täyty oll ylimäärän hävittämisse, ei siitäkä mittän tul jos kaiken viä kaatiksel.
Ole täsä välis saanu voimi luappu yhrest velvollisuurest, mist ei enä pitkä aikka ollu ko harmi. Se helpot koht, ol niinko olis keventyny ruumiski eikä vaa sialu.
Sit, kuulkka, olen saan toimeks jotta erinomast: pyhäaamuste tule kaks reipast miäst (toivo mukka) naulama lauroi sauna seinäl. Mää saan vihron sen pahukse kylpytornin valmiks ja rakenustarkastaja tytyväiseks. Mul o ain näättäk huan omatunto ja kimaroitten tuskissan lautakunna kokkoukses, ko hän harmittele ja noitu veteli rakennuttaji ko ei hoir asioitas kuntto ja rakennuksias valmiks. Nyy voin sit ruvet nyäkyttelemä tiätäväisest ja huakkalema ihmiste hualimattomuut, ko oma piha on klaari.
Ja jos ne miähe ova nii reippai ko mul o luvattu ja tekevä hyvä tyät, mää pirä heijä pairahelmastas kiines niin kaua, et he tekevä mun torppan uuren katon keväste. Tämä saat tekki laitta ehtorukkoukse lisseks, sill et tämä on tärkki asi.
Muuto o ollu, niinko sanott, hiljast kiirut. Paitti, et luulin jo et olin kuallu taik ainaki muuttun haamuks, ko usseman kertta käve nii, eten meinan pääst kauppan taikk pois. Ei, vaik kui seisosin sen ovikameran eres keekoilemas. Ovi ei häälättänykkä. Juur ko päätin, et ruppen huitoma ja huutama siin klasi eres, ovi ruppe iha hilja raottuma ja hyvi rauhalisest mun etten tul semne rako mist pääsin livahtama. Ja tämä tapattus usseman puari oves, nii et kyl vika vissi minus oli eikä ovis?
Mailma mene ettippäi eikä kysel mult luppa. Tavarakarottamisest en ol luapunn, mut jäin kovaste sarast kuukaures. Joku järjelline keino täyty oll ylimäärän hävittämisse, ei siitäkä mittän tul jos kaiken viä kaatiksel.
Ole täsä välis saanu voimi luappu yhrest velvollisuurest, mist ei enä pitkä aikka ollu ko harmi. Se helpot koht, ol niinko olis keventyny ruumiski eikä vaa sialu.
Sit, kuulkka, olen saan toimeks jotta erinomast: pyhäaamuste tule kaks reipast miäst (toivo mukka) naulama lauroi sauna seinäl. Mää saan vihron sen pahukse kylpytornin valmiks ja rakenustarkastaja tytyväiseks. Mul o ain näättäk huan omatunto ja kimaroitten tuskissan lautakunna kokkoukses, ko hän harmittele ja noitu veteli rakennuttaji ko ei hoir asioitas kuntto ja rakennuksias valmiks. Nyy voin sit ruvet nyäkyttelemä tiätäväisest ja huakkalema ihmiste hualimattomuut, ko oma piha on klaari.
Ja jos ne miähe ova nii reippai ko mul o luvattu ja tekevä hyvä tyät, mää pirä heijä pairahelmastas kiines niin kaua, et he tekevä mun torppan uuren katon keväste. Tämä saat tekki laitta ehtorukkoukse lisseks, sill et tämä on tärkki asi.
Muuto o ollu, niinko sanott, hiljast kiirut. Paitti, et luulin jo et olin kuallu taik ainaki muuttun haamuks, ko usseman kertta käve nii, eten meinan pääst kauppan taikk pois. Ei, vaik kui seisosin sen ovikameran eres keekoilemas. Ovi ei häälättänykkä. Juur ko päätin, et ruppen huitoma ja huutama siin klasi eres, ovi ruppe iha hilja raottuma ja hyvi rauhalisest mun etten tul semne rako mist pääsin livahtama. Ja tämä tapattus usseman puari oves, nii et kyl vika vissi minus oli eikä ovis?
torstai 28. lokakuuta 2010
siin oltti!
Eiläses A-studios kerrotti, et muillaki on ollu onkelmi lonka tekonivelen kans. Samanlaissi ko mul viime kevän. Laskin, et pelkästäs sen tamperelaise sairala, mikä ohjelmas mainitti, potilaist viiskymment voi jouttu uurestas leikkaukse. Harmitta heijän pualestas.
Toivon kovaste, et tilastot ei pir paikkatas ja tapauksi olis Suames vähemmä ko Enklannis. Ei nii, et niit sais missä oll, mut ko eres meil.
Ohjelma ol siinäki oikkias, et toipumine kestä kaua, varsinki uusintaleikkauksest toipumine. Tekki olet päässy siit osallisiks, ko olen tääl koko suve valittan oloan. Jos ny joku lukija sattu olema samas tilanttes taikk jonku lähene taikk tutt joutu tekonivele vaihto, ni älkkä kovaste murhettuko. Mee olen yksilöi ja se mikä o mul vaikkia, voi toisest tuntu pikkuasialt. Tiätyste on myäs päinvasto.
Tärkkent olis et o joku kenel voi puhel, kuka ei kyllästy (!) ja yrittä käänttä ajatukse muuhal, jotta valost kohre. Mua o siunattu tämsil ystävil, onneks, muuto olisin joutun jo piiril.
Tähän tul pitkä plokitauko, mut en ol, kiitos kysymäst, viän konettan romukoppan mut ko olen ollu kiirune töitten kans. Kaik illat mene yleishyäryllises toiminnas ja päivät tiätty tyätöis, nii et omat asiat tuppa jäämä hoitamat. Ja ploki o melkke viimäne siin listal.
Grafiikkakurssi o semne henkireikä etten olis uskonu. Menin eilä ehtopäiväryhmä, et sain yhren ehton oll koton Takkupään kans. Kurssil ähersin kahren laatan kans, lisäsin lakka ja liotin hapos ain joukko. Ens viikol piräis pääst verostama. Sit aloti rouhima piänt laatta mezzotintto varte, on seeki homma. Mut yrittä täyty, mul on kirkas ajatus siit, mitä sen kans tehrä... Kaik murhe kaikko pois miälest siäl touhutes ja molemma ryhmä ova mukavi ja jutu hauskoi. Täst en luavu.
Ryjitte kans o huanommi. Olen kyl viän roski yht sun toist, kooss on parikymment kapistust, mik on pois talost, mut kaikki ei suutais heittä menemä ja siin tule ajanpuute vasta. Muitaki omi asioi on viäl ratkasemat, ko en kerkk oikke ajattelemanka niit. Saati tekemä.
Pyhän olin sentä Kaukolan kartanos konsertis. Niihi yritän ain pääst, sil et siäl o tunnelma iha oma laattuas. Konserti ova korkkiatasossi ja Atte luanikas isänt. Silkka virkistyst ja ylösrakennust koko tapattuma.
Konserti jälkke käve hakemas kiinalaisest ruakka. Mul ei ain maistu taikk en viitti ruvet kokkama ittellen. Sillo on kiva ko voi hakke valmist syätävä tarvittemat silti tyytty roskaruakka. Vaik seeki muuttest o hyvä.
Tiistan tein kyl kokkaukse pohjanoteeraukse: mul ol kaks eläkkel oleva parsakaali hyllyl, ja ko ain o huan omatunto jos heittä ruakka pois, ni ajattelin et kyl heist ny sopan saa. No, ko ol kiiru ni hee palo pohja. Vesi lopus kastrullist ko olin tääl konel välil. En siit viäl lannistun, ko oti päälimmäise kauniste toisse astia, laiti hiuka hapankreta joukko ja pisti soseks. Ohensi eine kermal ja tykkäsin et hyvä tul. Ei tullu! Voileivän kans sain menemä alas see verra, et vatt ol täys, mut loppu oli pakko viär komposti. Hyh.
Kui voiki pohjanpalanu kaali maistu niimpali kamalalt? Jos soosi vähä kärättä ni ei se ol mikkä katastrooffi, mut parsakaalist semnen tuli. Ei ol ikä viäl noinka käyny. Olissin vaa viän koht ne nahistune tröntit komposti ja syäny vaik puuro.
Jaha, ny o aamune pääsärky niimpali helpottan et voin ruvet töihi. Ulkon on tyypilline lokakuu lopun päiv: harmaa ja hämärä. Tuul heiluttele sirenpuski akkunan takan. Kyl täst viäl hyvä päivä tule.
Toivon kovaste, et tilastot ei pir paikkatas ja tapauksi olis Suames vähemmä ko Enklannis. Ei nii, et niit sais missä oll, mut ko eres meil.
Ohjelma ol siinäki oikkias, et toipumine kestä kaua, varsinki uusintaleikkauksest toipumine. Tekki olet päässy siit osallisiks, ko olen tääl koko suve valittan oloan. Jos ny joku lukija sattu olema samas tilanttes taikk jonku lähene taikk tutt joutu tekonivele vaihto, ni älkkä kovaste murhettuko. Mee olen yksilöi ja se mikä o mul vaikkia, voi toisest tuntu pikkuasialt. Tiätyste on myäs päinvasto.
Tärkkent olis et o joku kenel voi puhel, kuka ei kyllästy (!) ja yrittä käänttä ajatukse muuhal, jotta valost kohre. Mua o siunattu tämsil ystävil, onneks, muuto olisin joutun jo piiril.
Tähän tul pitkä plokitauko, mut en ol, kiitos kysymäst, viän konettan romukoppan mut ko olen ollu kiirune töitten kans. Kaik illat mene yleishyäryllises toiminnas ja päivät tiätty tyätöis, nii et omat asiat tuppa jäämä hoitamat. Ja ploki o melkke viimäne siin listal.
Grafiikkakurssi o semne henkireikä etten olis uskonu. Menin eilä ehtopäiväryhmä, et sain yhren ehton oll koton Takkupään kans. Kurssil ähersin kahren laatan kans, lisäsin lakka ja liotin hapos ain joukko. Ens viikol piräis pääst verostama. Sit aloti rouhima piänt laatta mezzotintto varte, on seeki homma. Mut yrittä täyty, mul on kirkas ajatus siit, mitä sen kans tehrä... Kaik murhe kaikko pois miälest siäl touhutes ja molemma ryhmä ova mukavi ja jutu hauskoi. Täst en luavu.
Ryjitte kans o huanommi. Olen kyl viän roski yht sun toist, kooss on parikymment kapistust, mik on pois talost, mut kaikki ei suutais heittä menemä ja siin tule ajanpuute vasta. Muitaki omi asioi on viäl ratkasemat, ko en kerkk oikke ajattelemanka niit. Saati tekemä.
Pyhän olin sentä Kaukolan kartanos konsertis. Niihi yritän ain pääst, sil et siäl o tunnelma iha oma laattuas. Konserti ova korkkiatasossi ja Atte luanikas isänt. Silkka virkistyst ja ylösrakennust koko tapattuma.
Konserti jälkke käve hakemas kiinalaisest ruakka. Mul ei ain maistu taikk en viitti ruvet kokkama ittellen. Sillo on kiva ko voi hakke valmist syätävä tarvittemat silti tyytty roskaruakka. Vaik seeki muuttest o hyvä.
Tiistan tein kyl kokkaukse pohjanoteeraukse: mul ol kaks eläkkel oleva parsakaali hyllyl, ja ko ain o huan omatunto jos heittä ruakka pois, ni ajattelin et kyl heist ny sopan saa. No, ko ol kiiru ni hee palo pohja. Vesi lopus kastrullist ko olin tääl konel välil. En siit viäl lannistun, ko oti päälimmäise kauniste toisse astia, laiti hiuka hapankreta joukko ja pisti soseks. Ohensi eine kermal ja tykkäsin et hyvä tul. Ei tullu! Voileivän kans sain menemä alas see verra, et vatt ol täys, mut loppu oli pakko viär komposti. Hyh.
Kui voiki pohjanpalanu kaali maistu niimpali kamalalt? Jos soosi vähä kärättä ni ei se ol mikkä katastrooffi, mut parsakaalist semnen tuli. Ei ol ikä viäl noinka käyny. Olissin vaa viän koht ne nahistune tröntit komposti ja syäny vaik puuro.
Jaha, ny o aamune pääsärky niimpali helpottan et voin ruvet töihi. Ulkon on tyypilline lokakuu lopun päiv: harmaa ja hämärä. Tuul heiluttele sirenpuski akkunan takan. Kyl täst viäl hyvä päivä tule.
tiistai 19. lokakuuta 2010
hyväs vauhris
Laskin et ainaki seittemä ihmist o mukan tavarahävitykses. Se teke kuulkka seittemäsata tavara vähemä. Ajatelkkast sitä.
Sisko ol innoissas, ko on muuttamas uutte huusholli. Tiätä sen, et siin rytäkäs o helppo hukat enemänki tavara ko vaa sata. Mut suan sen hänel täyrest syrämest, o mukava tunne ko onnistu.
Muukki ova jo päässe alkku. Muistaka ny laske kans, et pysytä träil, niinko Helmi-täti pruukkas sanno.
Mul ei ol kovasten kasas viäl. Vaatekaapist olen viän kaks kassillist pois, toise poltettavaks ja toise Uffi. Yhret kassilliset tule viäl kumppaki lai. Kassilline puutarhalehti jourus paperinkeräykse ja korilline pulloi klasinkeräykse.
Varsinaisest en ol viäl erotellu myytävä tavara, ko en keksi mihe veissin myytäväks. Kirkonkylän kirpputori on yks mahrolline paikk, mutt siin o vähti, niinko sanott. Vaik kaikest on, paitti jos kannais pihall ja laitais sanomi ilmotukse, et tulkka hakema.
Sen verra tämä on saan aikka, et olen ruvenn pistämä tavari uutte järjestykse. Seeki jo helpotta elämist, mitä ko ei tääl ol siivottu sit huhtikuu jälkke muut ko pölyi siirreltty.
Pyhän muljatti Takkupään kans mun sänkyn toissinpäi. Taikk kyl se jaloillas on, mut päätty on toisse suuntta ko enne. Ensmäsen yän mun piti nousta ylös ko tunnus et pää o alaspäi enkä saan unt. Kyl se sit tuli ko olin eine syän... Viimäs yän nukusi, mut meinasin purot sänkyst, ko en ymmärtän misä o reuna ja kuinpäi oikke piräis kääntty. Aamust ei ollu sähkö lainka, ko olis pitän ylös noust. Onneks ossan liikku pimiässäki ja tuvan pöyräl ol kynttilänpätkä ja tikut.
Et kaikenlaist vähti. Lilli ei sit tehnykkä penikoi, hän vissi meinas et kyl se nyy jo riittä. Hän ol jossa välis kyl hyvinki raskan, mut sit hän lahot koko assia ja ny ollan taas niinko ennenki. Koiril o semne kyky, kissoil kans, et ne voiva peruutta raskaure ilma et tule keskemeno.
Kirkost erota ny valla joukkioittaisi. En yhtä ihmettel mut ouroksun syyt. Taikk mikä kenenki syy sit on, jos se televisio-ohjelma ol vaa se viimäne kors kameli seljäs. Jäävuare huippu.
Ouroksun myäs semmost ajattelu, et meijän piräis josta niinki vanhast kirjast ko raamattu otta elämise ohjei nykypäivän. Jos siält ruveta kattoma ja toissian tuamittema, ni ei meit ihmissi ol monttaka jälil ko homma saaran päätökse. Jokasel siält löyty syntise leima, ei nii yksinkertast olentto olekka.
Ja sen viäl ymmärtäis, et jossa vanhas kirjas luetella, ketkä kaik tavittis tappa synties tähre, mut et sitä käytetä toiste ihmiste ahristamisse ja luakittelu, sitä ei käsitä. Meil o laki ja sivistystäki piräis jo olema, kyl se riittä.
Usko ja seksi o jokase yksityisasia. Ole sitä miält, et niil ei pirä toissi häirit tarpeettomaste (seksis vähän täyty...) eikä toiste tekemissi niis asiois pirä puuttu. Jote ne ol häiriöks taik loukka jonku oikeuksi.
Voi olla hyväki, et asioist puhuta suuril kirjaimil ja suurel äänel kans. Huureta nii, et hämhäkiverko yliskamaris heilatta. Sit ko tomu o jälles laskenu voi olla jotta muutost tapattun paremppa suuntta. Ja see, et sano oitis koht päi silmi, mitä miält josta assiast on, on kyl suaraselkäst toimintta. Saa oll oma miältäs, mut täyty sit anta toiste oll sitä kans. Siis oma miältäs.
Tämssi syyssatte pehmittämi hunteeramissi täll kertta. Käyrä ryjätten kimppu vaa, eikä murhetuta muit.
Sisko ol innoissas, ko on muuttamas uutte huusholli. Tiätä sen, et siin rytäkäs o helppo hukat enemänki tavara ko vaa sata. Mut suan sen hänel täyrest syrämest, o mukava tunne ko onnistu.
Muukki ova jo päässe alkku. Muistaka ny laske kans, et pysytä träil, niinko Helmi-täti pruukkas sanno.
Mul ei ol kovasten kasas viäl. Vaatekaapist olen viän kaks kassillist pois, toise poltettavaks ja toise Uffi. Yhret kassilliset tule viäl kumppaki lai. Kassilline puutarhalehti jourus paperinkeräykse ja korilline pulloi klasinkeräykse.
Varsinaisest en ol viäl erotellu myytävä tavara, ko en keksi mihe veissin myytäväks. Kirkonkylän kirpputori on yks mahrolline paikk, mutt siin o vähti, niinko sanott. Vaik kaikest on, paitti jos kannais pihall ja laitais sanomi ilmotukse, et tulkka hakema.
Sen verra tämä on saan aikka, et olen ruvenn pistämä tavari uutte järjestykse. Seeki jo helpotta elämist, mitä ko ei tääl ol siivottu sit huhtikuu jälkke muut ko pölyi siirreltty.
Pyhän muljatti Takkupään kans mun sänkyn toissinpäi. Taikk kyl se jaloillas on, mut päätty on toisse suuntta ko enne. Ensmäsen yän mun piti nousta ylös ko tunnus et pää o alaspäi enkä saan unt. Kyl se sit tuli ko olin eine syän... Viimäs yän nukusi, mut meinasin purot sänkyst, ko en ymmärtän misä o reuna ja kuinpäi oikke piräis kääntty. Aamust ei ollu sähkö lainka, ko olis pitän ylös noust. Onneks ossan liikku pimiässäki ja tuvan pöyräl ol kynttilänpätkä ja tikut.
Et kaikenlaist vähti. Lilli ei sit tehnykkä penikoi, hän vissi meinas et kyl se nyy jo riittä. Hän ol jossa välis kyl hyvinki raskan, mut sit hän lahot koko assia ja ny ollan taas niinko ennenki. Koiril o semne kyky, kissoil kans, et ne voiva peruutta raskaure ilma et tule keskemeno.
Kirkost erota ny valla joukkioittaisi. En yhtä ihmettel mut ouroksun syyt. Taikk mikä kenenki syy sit on, jos se televisio-ohjelma ol vaa se viimäne kors kameli seljäs. Jäävuare huippu.
Ouroksun myäs semmost ajattelu, et meijän piräis josta niinki vanhast kirjast ko raamattu otta elämise ohjei nykypäivän. Jos siält ruveta kattoma ja toissian tuamittema, ni ei meit ihmissi ol monttaka jälil ko homma saaran päätökse. Jokasel siält löyty syntise leima, ei nii yksinkertast olentto olekka.
Ja sen viäl ymmärtäis, et jossa vanhas kirjas luetella, ketkä kaik tavittis tappa synties tähre, mut et sitä käytetä toiste ihmiste ahristamisse ja luakittelu, sitä ei käsitä. Meil o laki ja sivistystäki piräis jo olema, kyl se riittä.
Usko ja seksi o jokase yksityisasia. Ole sitä miält, et niil ei pirä toissi häirit tarpeettomaste (seksis vähän täyty...) eikä toiste tekemissi niis asiois pirä puuttu. Jote ne ol häiriöks taik loukka jonku oikeuksi.
Voi olla hyväki, et asioist puhuta suuril kirjaimil ja suurel äänel kans. Huureta nii, et hämhäkiverko yliskamaris heilatta. Sit ko tomu o jälles laskenu voi olla jotta muutost tapattun paremppa suuntta. Ja see, et sano oitis koht päi silmi, mitä miält josta assiast on, on kyl suaraselkäst toimintta. Saa oll oma miältäs, mut täyty sit anta toiste oll sitä kans. Siis oma miältäs.
Tämssi syyssatte pehmittämi hunteeramissi täll kertta. Käyrä ryjätten kimppu vaa, eikä murhetuta muit.
torstai 14. lokakuuta 2010
perustelui eiläsel
Eilisse tavarahävityskamppanja ilmottaurus jo pari. Kiva jos ei tarvitt yksinäs yrittä.
Sisko ei vissi lue mun plokian eikä sähköpostias, kote ol mittän kuulun:) Vai ollek peljästynny jalattomaks.
Nyy näyttä silt et mun tarvitte hiuka lisät tavara määrä. Ole yrittän miätti, mill tavall saissin tyä- ja yhristyspaperi pysymä järjestykses ja hallittavin. En ol viäl kiivenn vintil, mut en muist kumminka, et siäläkä olis mittä tähän sopevaist kampet.
Tarvittissin jonkunkaltasen lokeriko, mihe olis helppo sujautta paper ja mist olis yht helppo se jälles otta. Se ei sais oll suur eikä miälelläs muavi. Eli sen tarttis soppi näihi mun salin kalusteissi, ko mul ei ol muut tyähuanet.
Nii et ei hyvält näytä tavara vähentämine. See onki usse onkelma, ko ruppe järjestämä huushollias, et tuntu olevan tarvet uusist säilytyspaikoist. Näyttä nimittäin ain silt, et tavara ova vaa huanoste järjestetty. Porstuas ei ol tarppeks kaapei, eikä kamaris, ja keittiönki tarvittis rakentta uurestas.
Mut sihe kräpsä ei saa pistä näppejäs. Nyy tarvitte oll rehelline ittelles: tarvittek ihmine oikkiastas kuus pari kumisaappai ja kolme saretakki, vaik onki syksy ja sata? Yksi vaa kerrallas käytetä, en ainaka ol ikän kellä nähny kaksi kalossei päällisi. Ja kui mont lautast tarvitte oll kaapis, et pysy henkis? Jote ruaki koko sukku kerrallas eres kertta vuares, luulen et pual tusina o enemä ko tarppeks. Eikä rua laittamissenka tarvit kovi montta kauha taikk paistilasta, viäl vähemmä munankeittimi. Pitokoki ova erikses.
Ja entäs roiti? Se viimäskuine haaste, misä piti pärjät kuukaus tai eres viikko kuurel vaattel, osott et kyl see vaa onnistu. Kukka ei eres huama, jos vähänkä vahetta krekkalitte järjestyst ja muista pest ain joukko. Haju voisis kiinnittä huamio.
Paperi o viheliäist. Varsinki tyäpaperit. Mut niittenki kans pärjä (vaik mul ny on hankala) ko ei tulost kaikki ko tallenta konel mahrollisimman pali. Yhristyksel sama juttu. Omist papereist täyty tehrä arkisto, mut täyty oll tarkkan, mitä sinn laitta. Vakutuskirja ova nyy jo vakutusyhtiö verkkopalvelus turvas. Pankin kans tehryt sopimukse mahtu pöytlaatikko, palkkakuitit saa sähköses muaros niinko tiliottekki. Kovi vähä o semmost mikä täyty säilyttä paperil.
Kirjoi täyty oll, see o selvä. Mut osast niistäki voi luappu, lahjotta vaik sairaalal taikk viärä kertakaikkias poltettavaks. Ei sen tähre, et ne huanoi olis, mut kaikill ei ol muut arvo ko tunne-.
Tunnearvost oikkiastas tarvittiski pääst ero ensmäseks. Olenk mää paremp tai ehjemp ihmine, jos säästän lehmänkettinkit vaa sen tähre, et ne on ain ollu vintis siin puuämpäris? Ne o vissi viätty sinn sillon ko lehmät o hukattu, kaua enne ko olen syntynykkä. Taikk teenk mä rikokse, jos poltan äiten ruattinkiäle kirjekurssi? Vuarelt -42, täynn virhei?
Entäs ketä varte mää säästä Ristin Voiton julkasema kirjast "Äiti, älä itke" taikk Paavo Virkkuse kirjottama opust Sukupuolisiveellisyyttä nuorille vuarelt -23? Perikunt kaiva mun ylös haurast jos he perivä tämmöst kirjallisuut.
Suure suamalaise sinise kirja mun on kans pareve viär polttolaitoksel, et säily hyvät välit. Kirjastolaitos on Suames erinomane olemas, mut nyy vanhemite sen arvo vast oikke huama. Nuarempan tunnus, et romaanikki täyty oll omi.
Yks näkemys o seeki, et ko on vähän tavara, tarvita vähän tila. Siit seura see, et piäne asunno hankkimis- ja ylläpitokustannukse ova piänemmä ko suures lukaalis.
En ol kyl toistaseks vaihtamas piänemppä torppa, kyl tämän kans täyty pärjät. Mut myänttä täyty, et piänemppän tuppa olis halvemppa tehr uusi kato.
Jaaha, nyy ole jälles jaaritell tarppeks. Tämä o semmost henke nostattamist, ittellen lähinnä. Ulkon tuule nii et torpp tutise, mut kyl mun o pakko sinn vintill kiivet. Viän hiuka suvissi vaattei sin säilö ja ihmettele samall, olisik siäl muutaki tarppetont ko lehmänkettinki:)
Sisko ei vissi lue mun plokian eikä sähköpostias, kote ol mittän kuulun:) Vai ollek peljästynny jalattomaks.
Nyy näyttä silt et mun tarvitte hiuka lisät tavara määrä. Ole yrittän miätti, mill tavall saissin tyä- ja yhristyspaperi pysymä järjestykses ja hallittavin. En ol viäl kiivenn vintil, mut en muist kumminka, et siäläkä olis mittä tähän sopevaist kampet.
Tarvittissin jonkunkaltasen lokeriko, mihe olis helppo sujautta paper ja mist olis yht helppo se jälles otta. Se ei sais oll suur eikä miälelläs muavi. Eli sen tarttis soppi näihi mun salin kalusteissi, ko mul ei ol muut tyähuanet.
Nii et ei hyvält näytä tavara vähentämine. See onki usse onkelma, ko ruppe järjestämä huushollias, et tuntu olevan tarvet uusist säilytyspaikoist. Näyttä nimittäin ain silt, et tavara ova vaa huanoste järjestetty. Porstuas ei ol tarppeks kaapei, eikä kamaris, ja keittiönki tarvittis rakentta uurestas.
Mut sihe kräpsä ei saa pistä näppejäs. Nyy tarvitte oll rehelline ittelles: tarvittek ihmine oikkiastas kuus pari kumisaappai ja kolme saretakki, vaik onki syksy ja sata? Yksi vaa kerrallas käytetä, en ainaka ol ikän kellä nähny kaksi kalossei päällisi. Ja kui mont lautast tarvitte oll kaapis, et pysy henkis? Jote ruaki koko sukku kerrallas eres kertta vuares, luulen et pual tusina o enemä ko tarppeks. Eikä rua laittamissenka tarvit kovi montta kauha taikk paistilasta, viäl vähemmä munankeittimi. Pitokoki ova erikses.
Ja entäs roiti? Se viimäskuine haaste, misä piti pärjät kuukaus tai eres viikko kuurel vaattel, osott et kyl see vaa onnistu. Kukka ei eres huama, jos vähänkä vahetta krekkalitte järjestyst ja muista pest ain joukko. Haju voisis kiinnittä huamio.
Paperi o viheliäist. Varsinki tyäpaperit. Mut niittenki kans pärjä (vaik mul ny on hankala) ko ei tulost kaikki ko tallenta konel mahrollisimman pali. Yhristyksel sama juttu. Omist papereist täyty tehrä arkisto, mut täyty oll tarkkan, mitä sinn laitta. Vakutuskirja ova nyy jo vakutusyhtiö verkkopalvelus turvas. Pankin kans tehryt sopimukse mahtu pöytlaatikko, palkkakuitit saa sähköses muaros niinko tiliottekki. Kovi vähä o semmost mikä täyty säilyttä paperil.
Kirjoi täyty oll, see o selvä. Mut osast niistäki voi luappu, lahjotta vaik sairaalal taikk viärä kertakaikkias poltettavaks. Ei sen tähre, et ne huanoi olis, mut kaikill ei ol muut arvo ko tunne-.
Tunnearvost oikkiastas tarvittiski pääst ero ensmäseks. Olenk mää paremp tai ehjemp ihmine, jos säästän lehmänkettinkit vaa sen tähre, et ne on ain ollu vintis siin puuämpäris? Ne o vissi viätty sinn sillon ko lehmät o hukattu, kaua enne ko olen syntynykkä. Taikk teenk mä rikokse, jos poltan äiten ruattinkiäle kirjekurssi? Vuarelt -42, täynn virhei?
Entäs ketä varte mää säästä Ristin Voiton julkasema kirjast "Äiti, älä itke" taikk Paavo Virkkuse kirjottama opust Sukupuolisiveellisyyttä nuorille vuarelt -23? Perikunt kaiva mun ylös haurast jos he perivä tämmöst kirjallisuut.
Suure suamalaise sinise kirja mun on kans pareve viär polttolaitoksel, et säily hyvät välit. Kirjastolaitos on Suames erinomane olemas, mut nyy vanhemite sen arvo vast oikke huama. Nuarempan tunnus, et romaanikki täyty oll omi.
Yks näkemys o seeki, et ko on vähän tavara, tarvita vähän tila. Siit seura see, et piäne asunno hankkimis- ja ylläpitokustannukse ova piänemmä ko suures lukaalis.
En ol kyl toistaseks vaihtamas piänemppä torppa, kyl tämän kans täyty pärjät. Mut myänttä täyty, et piänemppän tuppa olis halvemppa tehr uusi kato.
Jaaha, nyy ole jälles jaaritell tarppeks. Tämä o semmost henke nostattamist, ittellen lähinnä. Ulkon tuule nii et torpp tutise, mut kyl mun o pakko sinn vintill kiivet. Viän hiuka suvissi vaattei sin säilö ja ihmettele samall, olisik siäl muutaki tarppetont ko lehmänkettinki:)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)