synkiä

Ulkon sata (kui mont kertta olen tämänki tänäsyksyn torennu?) eikä päivä jaks oikken kirkastu. Valo täyty pittä koko päivän.
Mun pit tänä menemä Walon talol tekemä hiuka sisäsiivoust, mut en millän jaks. Kahren päivän erestakas kulkemine jyrkäs mäes ja ryjän kantamine o saan aikaseks koko kropan jäykistymisen, eikä nivelet oikke antan nukku viimäsyän.
Olin kyl ehtost saunas ja venyttelin nuukaste, mut sen ny arvas, et kivut tule sittenki.
Mut ei mittä hättä, mee piretä elukoitten kans sarepäivä, pyhäpäivä ja lepopäivä. Luetan (taik mää vissi vaa) ja jos tule satteväli, käyrän kävelemäs.
Sanomalehres ja uutisis o nyy jo mont päivä jahkattu, onk se Tal-vi-vaa-ran kaivos katastrooffi vai ei. En ymmär, kui sitä ei ol jo suljettu ja syyllissi haastettu oikeutte. Kyl meil faanata ja ihmetellä ko jokku kiinalaise jatkava maito myrkyil, mut ko omas maas pilata ja myrkytetä vesistö ja maaperä, ni ei osata ko ihmetel.
Siin ny nährä, kui vaikkia semmost on estä. Meil piräis olema tarkka viranomaisvalvonta, lainsääräntö ja kaikemailma reklementit, etei tommost pääsis alualkkaenka tapattuma. Tomsse maisemanpilaamishankkessen piräis tarvittema ympäristövaikutusselvityksi, ympäristö- ja maa-aineste ottoluva ja vaik mitä, misä selvitetä jo etukätte, mil taval o varmistettu etei aiheutet vahinkko.
Sen lisseks viäl jatkuva valvonta ja säännöllise tarkastukse. Ja tiärän senki, et pali piänemmistäki lupaehtorikkomuksist on uhkailttu luvan peruttamisel ja toiminna lopettamisel.
Mut näyttä olevan nii, et jossa pohjosen kairois ei ol nii väli. Viäläkä. Nii et ei tarvit menn kiinaha saakk et löytä rikollist hualimattomuut.
Harmitta niitte ihmisten pualest, ko siäl asuva. Niittenki, joil on tyäpaik siäl louhoksel. See voi ol entist elämä ihan pia. Ja mitä heil jää? Pilattu ympäristö ja tyättömyys.
Mut kaikki täsä mailmas tarvita et mennäis ettippäi. Ehkä tästäki sit vuaskymmeni myähemi voiran toreta, et joku asi o liikattan paremppa suuntta sen tähre, et oltti T-vaa-ras hualimattomi.
Orotan sitä päivä ko raha lakka pyärittämäst tätä mailma.

yhteisölline lure

Huament! Tulin tän kehuma, et olen taas päässy lehte.
Ja iha hyväst syyst: oltti eilä Takkupään kans Walo-talkkois ja mäel tuuskaht päivälehren toimittaja. Hän ol kovaste kiinnostunu ja mää parhan mukka kerrosin mitä meil on tehty ja tehrä. Lähtiessäs hän meinas, et kyl mar juttu muutaman päivän pääst o lehres.
Se ol jo heti tänä! Ja meijän kuva kans, kumpaki naama rypys ko aurink paisto suara silmi.
Ei se juttu sen tähre nii hiano ol, et juur mää siin esiinnysi. Se o hiano, et Walon tyä saa huamio ja päästän kertoma muillekki, misä mennä.
Siumenne sanote, mun nivelet ei lainka tykk semsist risute kantamisist mut miälialal se teke hyvä. Yhres touhumine on ihan parast.
Koton piti sit viärä koirat kävelyl, ko hee oliva ollu yksnäs päivä. Ja ehtost ol tärkkiä pittä katti sylis vaik olissin jo miälellän menny nukkuma. Lopultas hän sai tarppekses ja men oman kiikkuhus maat ja me päästi koirien kans nukkuma.
Nyy olen lährös jälles jatkama talkkoit, meil on viäl puutavara korjamat sisäl ja kaikenlaist ryjä siivomat. Ans katto kuka nyy tule kuvama. Linssilutte vika on tarttuvaist...

Ehtost lisseks:
Ol hiano päivä tänänki, vaik ajottaisi saro. Saatti suurimmat ryjät kannetuks roskalaval ja poltettavat puut taaplatti orottama kevät. Sillo piretä polttopuutalkkot.
Nyy poske kuumottava niinko ainaki sillo, ko o ollu koko päivä ulkon. Käven kottitulles kaupas ja osti pari affene kappala. Paistoin ne vois ja tein salatin tykö, kyl nyy o vatt killilles ja tyrneväs olo.
Ko viäl jaksais lämmittä saunan ni päiv olis täyrelline.
Mun pit viärä koirat hiuka mettälenkil mut pimi tul nii yhtäkki et see jää huamisse.
Ehtost tulis miälenkiintone elokuva Teemalt, mut ans katto jaksank pysyt hereil. On kyl kiva olla ruumillisest tyäst väsyny, ete ain vaa kippi.

villasukat

Meil on  kaik lumi jo sulanu pois, viimäsöine sare vei lopukki kellarinhalssist. Aamul ol sorvamon pihal jäät, mut onneks huamasin ajois.
Nyy näyttä aurink paistavan. Sorvamon piha o hiljane, naapuryksikös käy kuhina. Meilläki on jo ens viikol tyät käynnis.
Tämne suur tehras on niinko kippi ko se ei käy. Tääl on kylm, kaik ääne kaikuva ja piänikin kolahrus kaja hiljasis halleis. Ko tehras käy, se niinko henkittä ja elä. Kone kolkuttava ja puhkiva ja ihmise ova ain menos määrätiatoseste jottan tekemä. Nyy me muutama, kon tääl olla, haahuilla säikähtäne näkösin nurkis ja toimiteta tyät verkalles. Ei ol mittä suaranaist kiirut ja olo on eine epävarma.
Taikk sit muns tuntu vaa, ko tiärän et loppu lähesty, ainaki mun osaltan.
Elämä tehta ulkopualel jatku entiselläs. Vein pitkäst aikka eilän koirat frisöörin. Sohvi trimmattin koht ja mää istusin viäres ottamas oppi. Paris tunnis takkusest koirast tul nii siävä ja siisti. Lillin jourusinki jättämä sin, ko kasvattaja o viäl toipilas eikä jaksan molemppi peräsin nyppi. Haen vanha frouva tänäehtost kotti ja sen jälkke mun täyty ruveta itte pitämä koiraten turkeist hualt. Huh.
Sohvin viimetalvinen penikk ol siäl kasvattajal kans. Hän ol tullu sulhassi orottama. Voi ko se ol söpö! Oikken piänenkokkone ja ilone flikk. Kiva nährä niit jälkkenpäinki, et kumseks ne kehitty.
Vaik lumi onki sulanu, ni kylmä pakka vaa olema. Ja se ei sovi mun nivelillen ollenka. Ei aut kovinka pali, et lämmitän torppa eine enemmän, eikä seekä, et puen enemmä roitei yllen. Kylmä kangista lihakse ja sen jälkke alka särky. Lisseks liikkumine käy vaikkiaks ko o vallan kontas.
Entäs ko viäl tule lunt ja varsinki jäät! Niinkaua mene hyvin ko saa oll omal pihal, ko siäl on harvo liukast. Mut ko täyty lähte ton pimiöil teil ja pihoil, misä ei ol hiakotuksest kuulttukka eikä valo muut ko vihjeks, ni ei kyl tee miäli hehkutta, et kiva ko tul talvi.
Mul onki nykysi valla vaatimattoma ilo: aamukaffe juamine ja lehre lukemine o yks, saunominen on tiätty toine ja kolmas o see, ko menen ehtost nukkuma ja puen yllen flanellise yäpuvu ja villasuka. Paitti kerra viikkos, ko Takkupää on käymäs, sillo ei tarvita flanelli eikä villa...
Kui voiki semne asi ko villasuka jalas sänkys olla nii turvallisuut antava asi? Lämmin sänky ylipäätäs on ehroton. Sit ko on hetke maanu fällyje al ja jala ruppeva lämppemä ja tuntu et uni tule... ei voi paremppa ol.

Juu, jos vaihteks keskittyis johonki asiallisse.

hyvinvointi hakuses

Aamukaffe ja lehre lukemine men tänä miälenkiintoseks: en pystyn istuma niin kauat, et olissi saanu eres voileivä syäryks, saati kaffemukillist kyytipojaks. Oli pakko noust välil ja kiärttä ympärs tuva, kepin kans nii et koirat karasiva porston pualel.
Nee ei tykk ko käytän keppi, se pakka kaatuma heijä niskas ja muutonki olema vaaralline.
Kaffe jähtys mikä ei eristä mun hyväntuulisuuttan lainka, etenkä aamul.
Lehres ol monttalai uutist, muitaki asioi jo eikä pelkkä vaalihöpinä. Siin välikävelyitte aikan kerkesin hunterama tavallist paremi lukemian kirjotuksi.
Ihmise voiva huanoste, mikä o selvä aisia ko joka päiv kerrota irtisanomisist. Ko muutonki uutisointi keskitty valla kaikki huanoste olevi asioihi, ei ol ihme jos elämä näyttä synkält.
Mut toisen kaut, aika paljo on kysymys myäs mailma muuttumisest. Ihmiste vaatimustaso o noussu mun miälest noppemin ko elintaso. Nyy ollan köyhi jo siin tilanttes, misä nelikymment vuat sit oltti vast hiuka vähävarassi taik peräte kohtullisest toimentulevi.
Koko perustoimentulon kaava o muuttun ja semmone, mikä enne ol juur tavallist, o nykysi osattomuut ja syrjäytymist.
En san tätä moittiaksen mut ko ihmettelen. Tämä o vissi sitä sukupolvete välist kuilu :)
Nyy kumminki tarvittais kannustamist ja elämäusko vahvistamist. Ja auttamist, mut sil taval, et ihmisel säilyis usko omin kykyihis. Joskus nimittäin huama, et ihmissi auteta avuttomiks. Ja ko tottu sihe ete ite tartt vastat mistä, ni se kykyki häviä.
Uskossin, et suurin osa nyy tyättömiks jäävist ihmisist mialumi panostassiva siihe, et tyättömyys jäis hyvi lyhkäseks. Tot kaike tarvita perustoimentulo, mut muuto vois heilt kyssy, mitä semmost appu he nyy tarvittisiva, mikä auttais heit selviämä itte tulevaisuures. Aika moni tiätä vastaukse, ko vaa joku jaksa kysyt. Ja luavuut mukka, ei kaiken tarvit olla nii tiukkapipost. Vähemmä pyrokratia ja vahtimist, enemmä keksimise ja yrittämise ilo.
See olis kustannustehokkamppa monel taval, pitkäs juaksus.

No juu, mul o ollu vaikkia yä ja aamu, sen tähre mailmanparannus houkuttele. Oma hyvinvointi o hukas, mut mul on kaapis purkki, mist sitä löyty. Löyryis vaa kaikil yht helpol.

taantumus

En ol muuttamas, ei tua otsikko sitä tarkot. Raumal mennes on kyl tomne tiäviitta ja sen tiän varrel o Taantumuksen kylä. Oikke viihtysän näköne paikk.
Mun nivelissän vaa on taantumist. Kivut palas yhtäkkiste taas ja kävelemine on huano. Ei puhettaka et menissin koiraten kans mettä taik kävissin missä muuhal saapastelemas.
Eilä saunalämmittäes katteltti Takkupään kans lorvikamari. Sinne tarttis kehittä joku hylly- taik muu säilytystila. Mul on pöyrät täyn tavara ja sitä riittä tualeil ja lattiallekki, nii etei siäl mahru eres liikkuma, saati et tekis jotta.
Ko se on ainuv lämmin ja kuiva tila, misä voi tavara säilyttä, ni sin tule viäryks kaik mahrottomakki ryjä.
Lisseks sin tarvittis mahrutta ny koirate trimmauspöyt, ko mun on pakko ruvet trimmama itte. Mene ens viikol opettelema, ensi Sohvin kans ja sit myähemi Lilli. Lillin tähre se pöyt on tarppe, häne tarvitte köyttä nyppimise ajaks kii, muuto hän hyppä alas. Sohvi pysy paikallas, seiso nätist eikä tiattos pist, vaik vähä nipisteliski. Jos joskus vähä tukista, ni hän nuale mun kättän hätäseste, mut ei meinakka näykkästä.
Lilli sit taas on ark perskarvoistas, mahakarvoistas ja varsinki hännästäs, niihi ei sais kajot ja hän kyl sekä näykki et valitta, ko nypitä. Vaik olis kui vanha ja irtonaist karva, ni hän piräis sen vaa mialumi ko annais nyppi.
Nyy täyty sanno semsil ko ei ol koska nähny trimmauspöyttä, et ei se mikkä inkvisitiolaite ol. Siin o semne säärettävä varsi, mihe koira kiinnitetä kaulapannastas etei se pääs puttoma. Muuto se voi liikku ja pääse istuma ja vaihtama asentto. Pöyrän pinta on kumi, etei tassut luista. Koko kapine on kokkonlaitettava ja ihmise rahtava niit näyttelyis mukan, ainakin semsil roduil ko tarvitte nuuka frisööri enne kehä meno.
Ja sano viäl senki, etei niit koiri nypitä ilma etei se karva ol valmist. Terrierin karva ei irto ittekses, se ruppe menemän takku ko se o kasvan "ulos". Sen tähre se täyty nyppi pois, uus karva kasva koht tilal. Pari kertta vuares nypitä eli niinko muillaki roduil, mil karva irto ittekses.
Olen tänä kototöis, vaik o keskviikko. Esimiähe sijaine meinas, etei mul ol mittä tekko tyhjäs laitokses. Olen hänel kiitolline, ko olemine o nii vaikkia muutonki. Perjantain on kokkous mihe ole luvan menn, mut tänä säästysin ajamiselt.
Ehtost täyty jaksat aja kirkonkylä, maalauskurssil. Nyy vois keittä aamupäiväkaffet.

voitol

Olen sorvamol, ehjän ja terven.
Kaik men hyvi, missän ei joutun pysähtymä mäkke taikk jarruttama äkkiste. Läksin kotto jo pual seittemä ajois, ko ajattelin et liikenne olis vähäsemppä sillo. Ei se ollu, mut sujus tasasemmin ko tavallisest. Tais olla muitaki liikkel ilma nastarenkkai.
Vaali ova sit ohi. Sain kaikkias yhreksä äänt, mist kaunis kiitos äänestäjil. Tulos on panostukse nähre loistava. Valtuusto sil ei ol asia, mut lautakuntapaikk tule.
Eilä näytt huanolt mun kulkemisen. Ystävä tul appu ja käytti yhres äänestämäs ja kaupas. Sit syätti vaalipäivän kunniaks suklaakakku ja kaffet nii, et mun o viäläki vattan täyn. Onneks vaalit o vaa joka neljäs vuas.
Ehtost, ko lämmitin sauna, kävelin alatrekoolis. Ol melkken pimiä jo, mut ko o lunt maas, ni koko peltoaukia näys viäl hyvi. Vähäkoira ja katt kulkiva mun kannoillan. Kaks peura hyppel kaukemal pellol ilosen olosin, ei lainka kiirul ja pelo vallas. Yhtäkkin toine niist rupes ääntelemä, ihan ko meijän koirat. Sohvi haukuski vastan koht ja katt kurkott päätäs et näkis, mikä siäl ääntele.
En ol ikä enne tiänny, et peura piräis semmost äänt. Olen kyl ennenki kuullu pimeyrest semmost röhkimise ja haukkumise välilt oleva äänt, mut ole ajatellu et se o kettu. Taikk korppi, ko ne päästävä välist merkillissi ääni. Ei se peura Sohvi vastauksist perustan, ko kävel rauhas yli pellon ja katos metäreunan pimeytte. Muuto ol hiljast ja hämärä.
Myähemi ehtost, ko olin jo saunas, kuulus kiväärin pamahrus. Tais mennä toine niist tutuist peuroist. Niit ol aikasemmi syksyl viäl neli, mut kaks on karonnu jo enne. Saa katto tulek enä yhtäkä airan taakse...

Aamul töihintulles kuuntelin aamurario. Ei olis pitäny. Toimittaja veti taas pohjat ja nost mun kiukkukäyrä kysymäl vaaliasiantuntijalt et Mistä johtui ihmisten eriarvoisuus äänestysvilkkauden suhteen? ...?
Eriarvosuut äänestysvilkkaures? Toimittajal fiiras pääst. Jokasel o yks ään ja sen saa käyttä juur niinko tahto, ei siin ol mittä eriarvosuut. Juur päivasto.
Äänestysvilkkaus sit taas ol huan, huanomp ko neli vuat sit taik eruskuntavaaleis. Sihe on montaki syyt, muitaki mitä se vaaliasiantuntija luettel. Hiano miäs muute, ei yhtä nikotellu ko vastas järkeväste asian viärest, niinko kuuluki sillo, ko kysyjä puhu älyttömi. Nih.

pitkä sunnuntai

Tämä on vissiin koko vuaren pisin päivä. Ainaki jos ei eiläehtost muistan siirttä kelloas ja tek sen tänäaamuste. Tul koht tunti lissä päivähä.
Sen tähre olenki jo juanu kaks kertta aamukaffet tänä.
(Piän tarkennus tähä: olin siis keittän toisen kerran kaffet. Nyy se on tosa kone viäres mukis ja kerma joukos.)
Mittä muut en olekka saan viäl aikka. Elukat on pihal ja hyvä nii, ko siäl paista aurink ja pakanenki o lauhtunu. Jotta linnui o vissi liikkel kosk Sohvi räkyttä alitaukkomat.
Eilä soit semne ihmine mil ole joskus myyny katinpenika, iha niit viimässi abessialaisen penikoi. Ole näättäk joskus muinasuures kasvattan semssi.
Noh, eilä siis soit semse penika omistaja ja kerros, et hänen katillas o nyy syntympäiv. See täyt eilä 19 vuat. Täti ol tohkeissas ja syyt onki, sil et vaik abyt o pitk-ikkässi katei, ni ei niit kakskymppissi iha joka huushollis kasva.
Muistan sen pentueen viäl hyvi. Niit ol kolm, kaks kolli ja yks narttu. Se flikk men Tamperel ja poja jäivä Turkku. Toine men ystäväperhel, se frou satus soittama juur ko toine niist pojist ol syntyn ja hän varas sen koht, näkemät sitä lainka. Siit tul komias kolli ja kovaste rakas.
Tämä eiläsen tätin katt ol penikkan kova parkuma ja mää kanno sitä usse kainlosan taikk taskus. Siin se ol hilja ja tytyväine. Muuto se ol reipas, rupes kävelemänki ennenko silmä oliva auk. Se ol piänemp ja hennomp ko veljes, mut kiltt poik ja oikken kaunis.
Kaikkilai tule miäle, ko saa  tomssi soitoi.
Mää ole muuto ratkassu sen iankaikkise onkelma kellosiirron kans. Ko näyt et kukka ei oikken tiänny, mihe sitä siirretä, viäränk toisse huanesse vai ullakol vai mitä tehräis, ni rupesin oikke hunterama. Ko piräis siirttä ettipäi keväste ja taaksepäi syksyl. Ulos ei voi kello viär, taik ei siin ainaka ol mittä järkki. Niinko ei koko kello siirtelemises, jos mult kysytä.
Ni mää ratkasin sen ny nii, et naputtelin kelloil uuret naulat. Niin pitkät, et voin keväste siirttä kellot ettippäi, irti seinäst. Ja syksyl, ko tarvitte taas siirttä taakseppäi, ni tuuppan rakkinet seinäviäre. Liike ei ol suur, mahraisik senti liikku, mut tyä tule tehryks ja piänel vaival. Siin se.
Kaik muu sit hoituki ittekses, paitti puhelin. Siin o ain ollu asetuksen, et Autom. ajanmääritys. Ja ain ole joutun siirtämä kelloaikka itte. Toinen puhelin ja tiatokone ossava ite, mut tämä Autom.ajanmääritys ei oss. Eikä opi.
Mun piti tänä kävellä koiraten kans kirkonkylä äänestämä, ko en uskal autol lähti. Siit ei tul ny mittä: aamul ylösnoustes konttin ol niin kippi et juur astuma pystys. Ei se tunnu siit ny vertyvän, nii et kävelemise saa unhotta. Miätinki nyy, soittaisink taksin vai vaivaisik ystävi ja kysyis kyytti. Jos sit heilläkä o nastarenkkai autos.
Harmittavainen takaisku mut semmost se ain on. Sihe on tytymine mitä kullostenki anneta.