Ei mittä erikoist tänä.
Saimi-täti täytäis 99 vuatt. Jos hän eläis. Mut ei hän elä ko mun miälessän. Ja sillonki hän o valla muuttumaton, ei eres mun miälikuvituksen riit vanhentama hänt liki satavuatiaks.
Ole nukkun aamuste liian pitkä. Pää tule kippiäks ko nukku liian kaua. Sen tähre keiti päiväkaffet koht aamukaffen perä, see helpotta pääsärkky.
Nyy o viimäne viikoloppu ko ei ol mittä velvollisuuksi. Käytän sen tekemäl nukkekotti ja pitämäl ittellen seura. Ens viikol alka opaskurssi ja nukkiskurssi, niit tarvitte ruvet alustama. Mut sihe o viäl aikka.
Ulkon tuule, puuskast tuult mikä lennättä lunt alas puist ja katolt. Torpp natise suuremmis puuskis. Pikkulinnuilt tuul viä siämene nokast ja heil tule ylimääräst vähti syämisen kans. Närhel ei ol sitä haitta, see pistele ruakka liiveihis aika vauhril.
Niinko huamat, ei ol mittä tapattun/tapattumas eikä erikoisest suunnitelmisakka, nii et päätän tämä lähetykse nyy tähän. Kiitos.
torstai 6. tammikuuta 2011
maanantai 3. tammikuuta 2011
taas se alka
Uus vuas. Uus viikko. Uus päiv.
Vanh akka.
Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?
Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.
Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.
Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.
Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.
Vanh akka.
Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?
Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.
Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.
Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.
Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.
tiistai 28. joulukuuta 2010
tekeväl sattu
Tiärättek, milt keitety kaffelit haise? Mää tiärän.
Niinko sanott, mul on kiirust aikka tyätöitten kans. En kumminka kykentynny tänä lähtemä sorvamol, eiläne urakka tek kamala jälkke mun luntioomissani. Olen konkannu tääl koton ja tehny etätyät.
Oli kumminki pakko tiskat, ko laitoin hellan tule ja sain lämmint vett. Mut ko on tyäkiirui, ni puhelin soi alitaukkomat.
Ensmäise puhelun aikan mun tiskiveten jährys. No ei tullu suuremppa vahinkko, nostin varin hellal misä ol viäl aika prasu. Hetken pääst voisin jatka kluttamist.
Ko puhelin sois toisen kerra, olin kaukka viisas ja nosti pesofarin ens hellal ja vastasin vast sit. Siin puhelus ei mennykkä kauat ja taas pääsin jatkama tiskamist.
Kolmannel kerral nostin taas varin kaffeleines päivines hellan pääl ja rupesi toimittama tyäasia. Siin meniki enemä aikka ja jourusi oikke tuleman salin pualel tiatokonel värkkämä. Puhelu jälkke tein homma loppus saak ja katteli viäl sähköposteijan. Sit muistin, et mul o tuva hellas tuli. Huamakka, muisti vaa tulen ja sen et puit tarvitte lisät.
Porstos tunnus erikoine haju ja kerkesin ihmettelemä sitä, enneko olin tuvas hella ääres ja näi, kui vesi kiahus pesofatis ja kaffelit poukkoil siäl riamuisas.
Oi iankaikkine sentä mun muistian. Täst ei sit puhuta perikunnal, ettäs tiärätte. Nee kuskava mun hoitto...
Mittä vahinkko ei tapattun. Nostin pesovari jälles pöytkaapin pääl ja tiskasi yhtpäät loppu. Mut sano mää sen, etei fairi ja kalahaaruk yhres keitettyn mikkä hemaseva tuaksu ol.
Niinko sanott, mul on kiirust aikka tyätöitten kans. En kumminka kykentynny tänä lähtemä sorvamol, eiläne urakka tek kamala jälkke mun luntioomissani. Olen konkannu tääl koton ja tehny etätyät.
Oli kumminki pakko tiskat, ko laitoin hellan tule ja sain lämmint vett. Mut ko on tyäkiirui, ni puhelin soi alitaukkomat.
Ensmäise puhelun aikan mun tiskiveten jährys. No ei tullu suuremppa vahinkko, nostin varin hellal misä ol viäl aika prasu. Hetken pääst voisin jatka kluttamist.
Ko puhelin sois toisen kerra, olin kaukka viisas ja nosti pesofarin ens hellal ja vastasin vast sit. Siin puhelus ei mennykkä kauat ja taas pääsin jatkama tiskamist.
Kolmannel kerral nostin taas varin kaffeleines päivines hellan pääl ja rupesi toimittama tyäasia. Siin meniki enemä aikka ja jourusi oikke tuleman salin pualel tiatokonel värkkämä. Puhelu jälkke tein homma loppus saak ja katteli viäl sähköposteijan. Sit muistin, et mul o tuva hellas tuli. Huamakka, muisti vaa tulen ja sen et puit tarvitte lisät.
Porstos tunnus erikoine haju ja kerkesin ihmettelemä sitä, enneko olin tuvas hella ääres ja näi, kui vesi kiahus pesofatis ja kaffelit poukkoil siäl riamuisas.
Oi iankaikkine sentä mun muistian. Täst ei sit puhuta perikunnal, ettäs tiärätte. Nee kuskava mun hoitto...
Mittä vahinkko ei tapattun. Nostin pesovari jälles pöytkaapin pääl ja tiskasi yhtpäät loppu. Mut sano mää sen, etei fairi ja kalahaaruk yhres keitettyn mikkä hemaseva tuaksu ol.
maanantai 27. joulukuuta 2010
..ja henkissäki viäl
..vaik heikolaisest kylläki.
Traktormiäs käve ja lykkäs tiän puhtaks. Läksin koht tuuppama lumivallit pois, sil et jos semne pakkautunu lumi viäl jääty, sitä ei siirrä mikkä, ei ainaka tämne rikkonaine.
Oi jessus, mikä homma! Harvon parun itteksen, mut nyy tul sitäki tehryks. Ei sem pualest et see mittä auttan olis, en vaa saan olluks ilmanka.
Tua karho tost aira viärest piti viär pois. Se ol kovaks pakkantunnu.
Postlaatikol tarvitt tehrä tila postauto varte, ja tualt kaarttest piti kolata karho keskelt tiät.
Auto ol keskel lumihanke, tein vaa polut kummallekki pualel et pääsen sisäl jos tarvitte.
Kaivonpolku en yrittänykkä aukasta. Teen sen sit ko kykenen kantama vett, sihe voi men muutama päivä.
Nyy menen sänkkyn sairastama, mul o semne tunne et muns olis jotta rikki. En taira lähti huamenakka sorvamol, jote sit ol pakko men lääkäri.
Traktormiäs käve ja lykkäs tiän puhtaks. Läksin koht tuuppama lumivallit pois, sil et jos semne pakkautunu lumi viäl jääty, sitä ei siirrä mikkä, ei ainaka tämne rikkonaine.
Oi jessus, mikä homma! Harvon parun itteksen, mut nyy tul sitäki tehryks. Ei sem pualest et see mittä auttan olis, en vaa saan olluks ilmanka.
Auton pääl ol vissi tonni lunt, se ol kauttaltas tomse kerroksen peitos. Kerranki neiti Siäväne näyt isolt autolt :)
Nyy menen sänkkyn sairastama, mul o semne tunne et muns olis jotta rikki. En taira lähti huamenakka sorvamol, jote sit ol pakko men lääkäri.
tääl olla
Lumisare lakas yäl. Aamul ol kymmene sentti lunt oven takan. Lissä.
Soitin esimiähel, et ei puhettaka et pääsisin sorvamol, hyvä ko pääsin pikkula. Hän meinas, et kyl vaa tarttis töihin pääst, ei hän yksnäs ruppe kaikki töit tekemä.
Ole nyy soittan muutamal traktormiähell. Heil on kaikil töit, omi ja toiste. Soit joskus myähemi, jotes saa kettä toist tulema, hee meinava. Jos vanha merki pitävä paikkas, ensi ei tul kettä ja sit tule kolm peräjälkke.
Makasi yäll hereill ja hunterasi, et jos nyy mun torppan sytty palama taikk saan härtslaakin ni tänne kualen, kukka ei pääs auttama. Ei se tuntunu oikke miltä, ko tiärän valla hyvi, et ko se aik tule ni ei aut vaik olisis valmiks lasareetis.
Oikkiastas tunnus turvalliselt. Kukka ei tul häirittemä, mihenkkä ei tarvit mennä ja saan oll tääl lämmiäs tuvas iha rauhas.
Äsken käve ottamas kuvi:
Portin takan o kinos. Ei ol pelkko et koirat karkaissi.
Tualt piräis tuleman tiä.
Ja tonn sen piräis jatkuma.
Lunt on nii katol ko maassaki. Koiril ei ol muut tila liikku ko ne polu mitkä jakson eilän tehrä.
Tämne lumimäär kerrallas o melkke liikka. Mut eiköst se täst selkki jälles, ko saara joku talonkokkone kone siirtämä hanket syrjä. Mun on vissi pakko otta tiäasiat hoirettavaksen, ko asun tääl viimäsen. Muuto olen koko ajan toiste armoil.
Ellei olis nii kiirullissi tyäasioi, en olis lainka murheissan täst tilanttest. Nyy on kumminki asi nii, et töis olis ylönmäärin tekemist ja paikallolo enemmä ko suatava.
Mut hiihtimet otan alas vaja orsilt ko tyäkiireltän kerkken. Joten nyy kokkeil hiihtämist, karutta jälles koko suven:)
Soitin esimiähel, et ei puhettaka et pääsisin sorvamol, hyvä ko pääsin pikkula. Hän meinas, et kyl vaa tarttis töihin pääst, ei hän yksnäs ruppe kaikki töit tekemä.
Ole nyy soittan muutamal traktormiähell. Heil on kaikil töit, omi ja toiste. Soit joskus myähemi, jotes saa kettä toist tulema, hee meinava. Jos vanha merki pitävä paikkas, ensi ei tul kettä ja sit tule kolm peräjälkke.
Makasi yäll hereill ja hunterasi, et jos nyy mun torppan sytty palama taikk saan härtslaakin ni tänne kualen, kukka ei pääs auttama. Ei se tuntunu oikke miltä, ko tiärän valla hyvi, et ko se aik tule ni ei aut vaik olisis valmiks lasareetis.
Oikkiastas tunnus turvalliselt. Kukka ei tul häirittemä, mihenkkä ei tarvit mennä ja saan oll tääl lämmiäs tuvas iha rauhas.
Äsken käve ottamas kuvi:
Pikkulanpolku tarvitte ol auk.
Ellei olis nii kiirullissi tyäasioi, en olis lainka murheissan täst tilanttest. Nyy on kumminki asi nii, et töis olis ylönmäärin tekemist ja paikallolo enemmä ko suatava.
Mut hiihtimet otan alas vaja orsilt ko tyäkiireltän kerkken. Joten nyy kokkeil hiihtämist, karutta jälles koko suven:)
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
kaupunkimaist meininkki
Nii se joul jälles meni. Tul valla verka, ol hiljaksis ja läks samal taval. Rauhas.
Heräsin aattoaamuste tavalist myähemi, ko katosi torstaehtost telkkari myähä. Ensiks Lauri Tähkät (hämmästykseksen hän istus Runonkirjottajan tuvas puhelemas säveltämisestäs) ja sit jotta elokuva. Join sit aattoaamukaffet rauhas ja unhotin kokonas et olin ostan riisipuuro.
Ko olin saan itten hankituks ja viimäse valmistelu tehty, istahri glökimukin kans keinustuali seurama joulrauha julistust. Esikoinen tul koht see jälkke, ja me lähretti koiratten kans hiukan kävelyl, et ne eres eine rauhottussiva. Napatti piän kuuse tiä viärest samal reissul.
Hiljalles se aattoehto siin sit kulus, syätti, koristeltti se kuuse ja kaffett juares avatti paketit. Ulkon ol kova pakane, nii et jourutti lämmittämä uunei siin sivus. Ol viihtysä, vaik vähä surett see, ko keskmäine poik jourus lahottama tulemises ko sai flunssa juur aatoaatton.
Esikoine läks ajelema ehtost kotti ja mää jäin lueskelema lahjakirjojan. Olin itte ostan yhre ja sain perikunnalt lahjaks nelisataviis. Joo'o, 405!
Poja oliva jälles touhunnu omias ja hankkinu mul semse lukulaitte, mihe voi larat kuustuhat kirja.
En uskall tunnusta sitä walolaisil.
Mul on nyy siin lukuraamis Seikspiärin kaik teokse alkukiälel, Agaatta-tärin kaik rekkarit, Kalevala ja Kanteletar, Kauppa-Lopo ja Annaliisa, vaik mitä.
En ol viäl tutkinu kaikki. Sihe on mahrollist larat myäs musiikki ja äänikirjoi.
Se näyttä tomselt:
Joulutunnelma tuvan pöyräl ko Takkupää ol lähten. Akkunan takan näky lumine aita, nyy sitä aita ei enä juur näy.
Kyl mar tämäki o jälles vaa asennekysymys. Mul o ruakka, juamist ja etäyhteys toimi, et voin tehrä töit. Kuivi puit ja vett riittä. Ja jos oikken tahtois hehkutta, ni kerranki olis tarppeks puhrast lunt et voisis käyr saunast hankes eikä tarvittis varot koirankakkoi...
Täsä voi tul viäl tarppesse kaik nelisataviis kirja jos tua lumentulo jatku eikä mittä aura ruppe kuuluma.
Heräsin aattoaamuste tavalist myähemi, ko katosi torstaehtost telkkari myähä. Ensiks Lauri Tähkät (hämmästykseksen hän istus Runonkirjottajan tuvas puhelemas säveltämisestäs) ja sit jotta elokuva. Join sit aattoaamukaffet rauhas ja unhotin kokonas et olin ostan riisipuuro.
Ko olin saan itten hankituks ja viimäse valmistelu tehty, istahri glökimukin kans keinustuali seurama joulrauha julistust. Esikoinen tul koht see jälkke, ja me lähretti koiratten kans hiukan kävelyl, et ne eres eine rauhottussiva. Napatti piän kuuse tiä viärest samal reissul.
Hiljalles se aattoehto siin sit kulus, syätti, koristeltti se kuuse ja kaffett juares avatti paketit. Ulkon ol kova pakane, nii et jourutti lämmittämä uunei siin sivus. Ol viihtysä, vaik vähä surett see, ko keskmäine poik jourus lahottama tulemises ko sai flunssa juur aatoaatton.
Esikoine läks ajelema ehtost kotti ja mää jäin lueskelema lahjakirjojan. Olin itte ostan yhre ja sain perikunnalt lahjaks nelisataviis. Joo'o, 405!
Poja oliva jälles touhunnu omias ja hankkinu mul semse lukulaitte, mihe voi larat kuustuhat kirja.
En uskall tunnusta sitä walolaisil.
Mul on nyy siin lukuraamis Seikspiärin kaik teokse alkukiälel, Agaatta-tärin kaik rekkarit, Kalevala ja Kanteletar, Kauppa-Lopo ja Annaliisa, vaik mitä.
En ol viäl tutkinu kaikki. Sihe on mahrollist larat myäs musiikki ja äänikirjoi.
Se näyttä tomselt:
Siin o mun kaik joullahjan samas kuvas. Tuan vanha-aikkasen kirjan kans mul kulus aik eiläehtost ja tänäaamuste. Tuan uureaikkasen kans piräis ruvet seuravaks toimeihi.
Takkupää tul aattoehtost ja mee hiuka fiiratti häne syntympäivätäs samal ko jouluaki. Juatti hiuka samppanja ja pelatti Biribi pual kahtes saak yäll. Eilä aamuste nukutti vaiks kui kaua, ja sit hänen koht tarvittiki jo lähti takas oma elämähäs.
Taavin pit vanhempines tul tänäpe käymä, mut ei tullu mittä siitäkä. Aamul ko heräsin ol satan viistoist sentti lunt ja ny sitä on tullu jo yli kolmkymment sentti. Kävin lykkimäs polut auki, et pääsen kulkema pihal ja koirat saa asias toimitetuks. Aira ulkopualelt en jaksan puhrista viäl lainka, mut ei sil ol kiiruka, sill et ei meil ol aurattu viäl yhtän kertta tänä talven. Nyy lunt on tiäl jo niinpali, et jote koht aura tul ni em me pääs tääl pois enne juhannust.
Et sen pualest o juur niinko Helsinkis, lunt joka pualel eikä mihenkkä pääs.
Kyl mar tämäki o jälles vaa asennekysymys. Mul o ruakka, juamist ja etäyhteys toimi, et voin tehrä töit. Kuivi puit ja vett riittä. Ja jos oikken tahtois hehkutta, ni kerranki olis tarppeks puhrast lunt et voisis käyr saunast hankes eikä tarvittis varot koirankakkoi...
Täsä voi tul viäl tarppesse kaik nelisataviis kirja jos tua lumentulo jatku eikä mittä aura ruppe kuuluma.
maanantai 20. joulukuuta 2010
ilossi yllätyksi
Mää olen tehny löyrön: kaupast saa osta valmei sosei. Ei mittä vauvasosei, ko porkkan- ja pataattsoset, pötkylöis.
Mää ko tykkän sosekeitoist, ole ihan autuas. Ko osta semse sosepötkylän, rutista sen kastrullin pohjall, lissä hiuka juusto ja kreta, nii sopp o valmis. Taikk täyty sitä eine kuumentta, mut ei mittä tuntkaupal keittä.
Ja on hyvä! Ainaki munst.
Ei niit sosepötkylöi vissi soppa varte ol tarkotettu, ko joullaatikoitte aineksis, mut mitä siit. En niin perust laatikoist mut sopp o, niinko sanott, hyvä.
Kotiliäres vuarelt 1948 on oikke emännä joulmuistio. Siit voi katto, kummottos täyty tehrä ja misä järjestykses, et joul kumminki lailsest tule.
Tänäpe olis vuaro tehrä joulkalja ja maustekala. Onneks kaupast saa hyvä kalja ja oluttaki, ja Takkupää ol jo tehny joulsilli. Mää en sillin koske, ellei se tul mun päällen. Sillonki vaan ittepualustukseks. Mut Takkupää syä ja pojat, jos sattuva koton käymä.
Huamakka, et joulkarkit olis tarvinn tehrä jo 4. päivä. Joo'o, ko sillon teke ni kerkke viäl mont kertta kaupast ostama. Kumse karkit säily 20 päivä? Kysyn vaa.
Tykkän lueskell noit vanhoi Kotiliärei, mul o niit koko vuaskerta. Elämä o ollu viäl melko niukka vuan -48, vaik onkelmat muuto samankaltassi. Aika usse lehres o ilmoitus, et nyy jälles saa sitä taik tätä tavara, melkke samalaatust ko ennen sotti. Taik et ilma ostokortti.
Niis o jotta semmost, ko muistutta etäsest lapsuurest, vaikk olenki syntyn melkke kymmene vuatt myähemmi.
Ostin ittellen joullahjanki:
Meina paketeerat pelin ja sit hämmästyn kovaste aatton, et kuka nääi hiano pelin olle antan?
Olis kiva piänenttä se nukkiskokoseks, mut saa nährä kosk ruppen semsse vähti. Siin on pahuksest homma.
Huameltta olis tyätöis ensiks joulkaffet, sit joulkalja ja viimätteks joullounas. Sit onki iha valmis nukkuma, mut ei auta, täyty tull kotti vaa:)
Kesviikkon olis sit viimäne päivä tehrä sitä joulsiivo. Oikke jännittä, kui sen asian kans käyne.
Tuvan pöyt on kumminki melko valmis:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)