Tautista

Bidulla on duha.

Alkoi aamupäivällä kokouksen jälkeen. Ja paheni nopeasti. Päätä särkee, kuumottaa ja nenä valuu. Kerpuleen tauti.

Itse asiassa ei kuumota, vaan viluttaa, kun kuume taas nousee. Sorvaamoon ei ole asiaa ainakaan huomenna, mikä on harmillista, sillä ensi viikolla pitäisi projektin olla julkaisuvalmis. Huoh.

Postaaminen ei ollut hyvä ajatus, sillä näppis kastuu enkä oikein näekään mitään, kun silmät valuvat vettä. Taidan palata kun olen kuivemmassa kunnossa ja näen paremmin.
Niisk.

nupinaa

Miksi aina minä:
-juutun aamulla sen hipsuvarpaan taakse, joka ei uskalla näilläkään keleillä veivata polkuautonsa kumminauhaa tarpeeksi kireälle jotta pääsisi edes kahdeksankympin vauhtiin satasen rajoituksella? Joka vielä jarruttaa kameratolpan kohdalla kuin parempikin kaahari?
-olen niin kiltti etten näytä keskaria kun lopulta pääsen ohi?
-tunnen itseni kaahariksi kun kuitenkin ajelisin aivan rajoitusten mukaisesti?

Ilta meni lautakunnan kokouksessa. Asiat olivat siunauksellisia, eli tehtäväksi jäi siunata hallinto-oikeuden päätöksiä. Joskus tulee kyllä ajatelleeksi, että muutaman välistävetäjän vuoksi joudutaan vetämään paljon kovempaa linjaa kuin olisi järkevää. Puuttumatta tarkemmin yksityiskohtiin (ne on luettavissa viikon päästä ilmoitustaululta) sanon, että päätöksenteon liitteenä pitäisi olla pitkät selitykset, jotta asioiden koko laajuus tulisi selväksi. Esityslistan mukana saamme tietysti tarvittavat paperit, mutta se muu informaatio, jota ei syystä tai toisesta ole kirjoitettu paperille, on yhtä tärkeää. Toivoisinkin tuntevani paremmin kuntalaisia ja olosuhteita.
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut toisten yksityisasioista, mutta välillä siitä olisi hyötyä. Toisaalta voi olla myös helpompaa, kun ei niin kaikista vanhoista kiemuroista ole selvillä.

Poikkesin sorvaamoon tullessa kinderikaupan kautta. Aion hätkähdyttää kohta alkavaa aamupalaveria suklaamunien availulla. Päästään vertailemaan löytyneitä yllätyksiä...
Kuten tänään jaettavia kirjekuoria. Lomautuksesta tulee todellisuutta tänään.

Touhuhattu päässä

Viikonloppu on ollut varsin antoisa. Miten voikin olla niin, että kun oikein saa touhuta omaan tahtiinsa asioita joista tykkää, viikonloppu tuntuu viikon mittaiselta?

Ei haitannut vaikka satoi, sillä tein kaikenlaista siivousta ja järjestelyä täällä sisällä. Kohta kuitenkin tekee mieli aloittaa puutarha- ym. pihatyöt, ja sitten ei taas jaksa raataa sisällä.

Olin jo aamulla niin reipas, että tein muutamia kylvöjä. Siemenet olivat kaikki ylivuotisia, mutta olen toiveikas.


Laatikossa näkyvät vaaleat pilkut ovat samettikukan siemeniä. Tykkään pistellä ne yksitellen riveihin, silloin taimien kouliminen on paljon helpompaa.

Ja tietenkin palkitsin itseni kupillisella kahvia ja palalla sitä kaunista perjantai-illan piirakkaa :)

Kahvitauon jälkeen aloin siivota. Hyöh kuinka nokiset ikkunat olivat. Nyt on kuitenkin ikkunat pesty ja tuvassa puhtaat verhot. Vein loputkin matot pois, ehkä kuitenkin laitan joitakin riepuja pääsiäiseksi.

Illansuussa lähdin kirkonkylään kulttuuriseuran kokoukseen. Fillarilla. Kävimme talolla mittailemassa ja suunnittelemassa keittiö- ja wc-tiloja. Päätimme ensimmäisten talkoiden ajankohdan ja joitakin muita akuutteja asioita. Ja tietysti alkoi sataa. Kuinkas muuten, kun kerran oltiin walo-asioissa liikkeellä. Kastuin kotimatkalla likomäräksi, vieläkin on hiukset kosteat.

Saa nähdä, miten jäykkä olen huomenna moisen urheilusuorituksen jälkeen. Onneksi tällä viikolla ei ole muita menoja kuin yksi lautakunnan kokous.

perjantai-iltaa

Olen viettänyt illan katselemalla puutarhakirjoja:

Englantilainen puutarha:

Skandinaavinen: (vahingossa tuli valittua suomalainen)

Ja se toinen suomalainen:

On rentouttavaa selailla kirjoja ja ihailla toisten hienoja puutarhoja raskaan viikon jälkeen. Ulkona olisi ollut tekemistä omassakin trekoolissa, muttei nyt jaksanut.

Jälkikasvu soitti ja rupateltiin niin, että oli jäädä piirakka paistamatta. Ostin nimittäin aitoon martta-henkeen valmiin piirakkataikinan, ja se odotteli tuossa pöydällä innokasta leipojaa.

Siitä tuli kyllä kaunis. Ottaisin siitäkin kuvan, mutta apparaatin akut joutuivat lataukseen.

Lupasin joskus aikaisemmassa postauksessa ilahduttaa teitä kuvilla Tasmanian tuholaisen edesottamuksista matto- ym. alueilla. Tässä olisi pari:

Matto on valssannut kiikkutuolin kanssa kunnes on uuvahtanut?

Tovin tarkasteltuani näitä jäännöksiä tulin siihen tulokseen, että silppu on vielä aamupäivällä muodostanut ruokaohjelehdykän. Sohvi on kuitenkin tykästynyt enemmän näihin postimerkkikokoisiin resepteihin, joten multa jäi kokeilematta nämä sapuskat.

Parhaillaan vähäkoira tyhjentelee mahalaukkuaan pitkin tuvan lattiaa. On tainnut löytää ulkoa taas jonkin herkullisen kalmon, joka on pitänyt hotkaista ravitsemuksellisesti tasapainotetun ilta-aterian peräruoaksi. Koiraeläinten herkut ovat välillä yököttäviä, varsinkin kun ne puklataan melkein villasukalle.

tunnustus

Edellisessä postauksessa kuvaamani öiset ilmiöt osoittautuivat enteiksi: en todellakaan tehnyt sitten sunnuntaina mitään. En vaikka vielä aamulla olin siinä uskossa.

Syyllinen löytyy koneeltani. Jälkikasvu on sinne tuupannut iltojeni iloksi suuren osan Agatha-tädin tuotannosta, ihan piruuttaan. Ei, kun sittenkin ihan vilpittömästi ilahduttaakseen.

No, oma on tietysti vikani, kun juutuin koko pyhäpäiväksi murhajutun lumoihin ja kärsin kaiken kukkuraksi aivan suhteettoman huonoa omaatuntoa. Tämä viimeinen olisi saanut jäädä.

Hämmästyttävä lukukokemus, jonka vuoksi joudun perumaan puheitani. Olen ollut siinä lujassa uskossa, että kirja pitää lukea paperisena pinkkana, ennenkuin lukukokemus on edes siedettävä. Että kaikenlaiset netti- ja muut sähköiset versiot ovat lähinnä työnteolta tuntuvaa pakkopullaa.

Vaan ei, pikkuläppärin kanssa voi makoilla ja istuskella missä vaan, se on kevyt pideltävä eikä näytöltä lukeminen ollut lainkaan työlästä. Valaistus oli kohdallaan, mikä ei perinteisen romskun kanssa aina onnistu.

En silti ole valmis luopumaan kirjahyllyistäni, vaan aion jopa hakea entiseen elämääni jääneitä kirjoja kotiin, vaikkei mihinkään kyllä mahdu. Joitakin olen kaipaillut kovastikin, ja ainakin ne kaikkein rakkaimmat haluan takaisin. Pitääkö sittenkin ruveta suunnittelemaan kirjastosiipeä tai kaupunkiasunnon hankintaa?

Öisiä harhoja

Onko teille käynyt näin: havahduin yöllä kamalan ahdistuneena siitä, ettei auto ole lämppärissä. Sitten mietin tuskastuneena, etten ollut tehnyt mitään koko päivänä, enkä varsinkaan ollut pessyt pyykkiä! hyvä etten hypännyt sängystä siinä paikassa. Aloin lohdutella itseäni, että riepuja riittää eikä pakkastakaan ole, joten auto käynnistyy kyllä.
Sitten aloin hiljalleen kelata, tulin vissiin paremmin tolkkuihini, että eilenhän oli vasta lauantai.

Käviköhän kellon siirtäminen niin hermoon, että oli mennä kokonaisen vuorokauden eteenpäin?

Nukkuminen on ihanaa. Saa uinailla pellavalakanoissa turvassa omassa sängyssä, ja edessä on aina uusi päivä uusine ihmeellisyyksineen. Kaikki eivät aina ole mukavia, mutta mielenkiintoisia silti.
Herään aamuisin hyvin aikaisin. Se on myös mukavaa, kahdestakin syystä. Ensinnäkin ehdin nauttia kiireettömästä aamusta, edes viikonloppuna ei tule venyttyä puoleenpäivään. Siten viikonloppu tuntuu aina riittävän pitkältä, että ehtii palautua sorvaamon otteluista.
Toiseksi se tarkoittaa, etten ole stressaantunut liikaa. Jos uni alkaa maistua liikaa, enkä tahdo päästä ylös sängystä, se on takuuvarma merkki siitä, että jokin mättää pahasti.

Kellon siirron takia olen tänään noussut vasta hiukan yli seitsemän. Ja mitä hittoa: maailma oli aivan valkoinen. Hyppisin riemusta, jos heräisin tällaiseen aamuun joskus joulukuussa, mutta maaliskuun lopulla se ei herätä varsin riemukkaita tunteita. Koirat sensijaan eivät olleet moksiskaan vaan painelivat menemään lunta pöllyttäen. Ruokakupille palasi kaksi hyvin lumipaakkuista karviaista.

Nyt pitäisi sitten ryhtyä niihin yöllä ahdistaneisiin puuhiin: pyykätä ja siivota. Koska yöllinen lumisade siirsi pihatöitä viikolla, taidan tehdä tänään vielä nukkekotia. Ompelen Sofia-rouvalle leskenpuvun ja siivoan sitten ompelutarpeet pois. Sitten voisin aloittaa huonekalujen suunnittelun, josko vihdoin tulisi tehtyä joitakin kalusteita.

Tein eilen hauskan huomion: määrän vähentäminen lisää nautintoa. Ai kuinka niin? No, annan esimerkin. R-taudin vuoksi olen vähentänyt kahvinjuontia. Juon kupillisen aamulla ja toisen iltapäivällä. Mutta olen alkanut nauttia niistä huomattavasti aiempaa enemmän. Ennen keitin pannullisen kahvia ja join sitä monta kuppia lehdenluvun ohessa. Nyt teen hartaasti ison kupin kermakahvia, ja todella nautin sen, toki lehteä lukien, mutta kiinnittäen huomiota myös kahviin. Samoin iltapäivällä. Varaan viikonlopuksi iltapäiväkahville jotain hyvää, ja juon sen rauhassa. Siitä tulee eräänlainen Hetki, johon pysähdyn.

Ruoan suhteen asia on hiukan monimutkaisempi. Koska voin syödä melko vähän kerralla, kuittaan usein ruokailun jollakin aterian korvikkeella, kuten juustonpalalla, pähkinöillä tai jogurtilla. Toisaalta on mukava laittaa vähän jotain todella hyvää, kuten basilikakeittoa. Teimme sitä taannoin Takkupään kanssa, jopa kaksi eri versiota, ja hyvää oli. Jälkiruoaksi jäätelöä, johon olen addiktoitunut. Siitä on tullut vissiin suklaan korvike. Mihinkäs sitä pilkuistaan pääsee.

Parempi päivä

Nyt on taas parempi olo.
Eilinen konsertti oli kyllä hieno. Surkea olo katosi kun kuunteli hyvinharjoiteltuja esityksiä. Yleisöäkin oli mukavasti, enemmänkin olisi mahtunut ja ohjelmansuorittajat olisivat sen ansainneet. Mutta hyvä näin.

Nyt on taas vähän aikaa omille jutuille, nukkiskurssin valmisteluille esimerkiksi. Lorvikamarin kattolaudat pitää laskea, maalaan ne heti kun ilma vähän lämpenee. Laskeminen on tarpeen siksi, että tiedän josko olemassa olevat paneelit riittävät vai pitääkö hankkia lisää.

Kiva oikeastaan päästä taas puutöihin. Aita tehdään valmiiksi kunhan hanki katoaa ja vanhan saunan runko on nurin. Sitä odotellessa on polttopuu-urakka. Jonakin iltana pätkitään puut sirkkelillä ja sitten pitää viihtyä "pinolla", eli pilkkoa pöllit klapeiksi. Siitä hommasta tykkään.

Vaikka menee vähän luetteluksi, niin puusouvin jälkeen alkavat puutarhatyöt. Omenapuiden leikkaamisella alkaa olla jo kiire.

Kuitenkin juuri nyt voin vain istua ja nauttia auringonpaisteesta.