tiistai 22. syyskuuta 2020

vihreä invaasio

 

Olen pitänyt tavaramäärää kurissa karsimalla säännöllisesti kertyvää rompetta. Miten ihmeessä se  harkiten ja tarpeeseen hankittu esine muuttuukin yhtäkkiä turhaksi roinaksi?


Yhden asian kanssa olen pääsemättömissä. Kasvit.

Ne eivät ollenkaan kukoista, mutta eivät kyllä kuolekaan. Kituuttavat kiusakseni, kun tietävät että tarvitaan erityisen runsas kellastuminen ja kaljuuntuminen ennen kuin komposti kutsuu.


Töiden loppumisen myötä jengi kasvoi usealla yksilöllä, kun toin toimistolta lähes kaikki viherkasvit kotiin.

Lisäksi piti ottaa terassilta sisälle verenpisara, joka alkoi pukata tusinoittain nuppuja juuri myrskyn alla. Ruukku tai muovipurkki oikeastaan on kokolias eikä kasvi itsekään ole varsinaisesti pieni.


Elvytin tuossa vielä ulkokrysanteemiakin pari päivää, kun oli päässyt kuivahtamaan ja kasvissa oli pelkkiä ruskeita kukintoja. Kun siistin ne pois, paljastui tästäkin kasvista nuppuja vaikka millä mitalla. Vein ruukun takaisin ulos. Ellei kuki niin olkoon sitten vain vihreä.

Iankaikkisen vanha fiikukseni on tehnyt kuolemaa jo pitkään, ja valmistauduin jo kiikuttamaan sen Molokin kitaan, viimeistään muuttopäivänä.

Eikö mitä, se on vääntänyt näkyville kaksi uutta lehteä. Jokin mielenhäiriö sille on tullut, sillä se ei moneen vuoteen ole kyennyt muuhun kuin lehtien pudotteluun.

Enkä ole edes uhkaillut sitä.


2 kommenttia:

Sus' kirjoitti...

Kaipaisin lisää kasveja pesääni. Mutsi oli kukkakauppias vajaat parikyt vuotta ja viihtyi oikein hyvin 7pv viikossa ja kymmenen tuntia päivässä kaupalla. mietin asiaa pitkän ja lopulta päädyin että siellähän on kuin korkeanpaikan leirillä, happiteltassa. Pieni, 40 neliön kauppa ja yli sata viherkasvia, se happimäärähän on ihan älytön mikä virtaa huoneessa=)
Lisäksi mutsi oli työholisti mut silti.

Rakastan kasveja: Olin kukkakauppiaan poika, lähes leikkokasvi siis itsekin!! (edu kettunen)
Ja tässä mainos:
Shöy must göy on!! https://sushuokailee.blogspot.com/2020/09/susvision-esittaa-illan-ratoksi-sus.html

Piu kirjoitti...

Kukkakauppias voisi olla unelma-ammattini, ellei kaupassa kävisi niin paljon vieraita ihmisiä :) Ympärillä olisi kaunista, tuoksuisi hyvältä ja happea tosiaan riittäisi.