Aamun lehdessä ollut artikkeli Hyvän vanhenemisen jäljillä (Turun Sanomat) sai ajattelemaan tätä jatkuvaa ihmisten lokerointia. Tuntuu että on ihan hukassa, ellei osaa suoralta kädeltä sijoittaa itseään ja kanssaihmisiä sopiviin lokeroihin.
Viime viikolla olin työikäinen, työssäkäyvä aikuinen, tällä viikolla eläkeläinen. Mikä siinä välissä muuttui? En ole huomannut vielä mitään eroa. Saattaa tosin olla, että todellisuus iskee viimeistään seuraavana tilipäivänä...
Eikö esimerkiksi ympäristön esteettömyys ole tarpeen kaikille ikäryhmille? Miksi se olisi tärkeämpää vanhenevalle kuin esimerkiksi pienten lasten vanhemmille? Tai liikuntarajoitteiselle teini-ikäiselle?
Toinen outo asia, johon törmää jatkuvasti on se käsitys, että sähköinen asiointi olisi vaikeaa myös tulevaisuudessa ikääntyville. Haloo, nyt on siirtymässä eläkkeelle sukupolvi, jonka työuran aikana koko tietoyhteiskunnan kehitys on tapahtunut. Ei me muututa fossiileiksi vaikka ikää tuleekin.
Kokemukseni mukaan tälläkin hetkellä on kaikissa ikäryhmissä niitä, joilta ei sähköinen asiointi suju ilman apua.
Puuh. Minäkö en muka oireile elämänmuutosta? Hui hai, höyryän siinä kuin ennenkin.
Maanantaina lähdimme Sohvin kanssa metsäretkelle. Saaliiksi saimme hyvää mieltä ja märät käpälät.
Kotimatkalla kettu kykki tiellä väijymässä jotakuta onnetonta jyrsijää eikä antanut lähestyvän auton häiritä metsästystään. Jäin odottelemaan kohteliaan matkan päähän ja hetken keskityttyään repolainen loikkasi komeassa kaaressa tienvarren heinikkoon.
Päivän ohjelmassa on varautumista huomiseen myrskyyn eli käynti kirjastossa sekä mahdollisesti pyykin silitystä.
2 kommenttia:
Tämähän tässä, kun melkein kaikki asiat nyky-yhteiskunnassa lokeroidaan. Oli asia mikä hyvänsä. Olet liian nuori ja kokematon, liian vanha ja kalkkeutunut, olet äiti ja joudut olemaan paljon kotona sairaiden lasten kanssa, olet nuorehko nainen, ja kohta kuitenkin raskaana, tai olet jo vanhempi nainen/mies, joka ei enää pärjää tekniikan kanssa, olet työtön (ja tietty omasta tahdostasi...), yrittäjä (riippuen asiasta, joko rutiköyhä työnarkomaani, elämäntapayrittäjä, tai rikas riistäjä)... Ja vaikka mitä. Saahan näitä aina tarpeen mukaan uusiakin.
Mutta onneksi on niitä harmaitakin alueita, ettei ihan kaikki ole niin mustavalkoista! <3 Tunnistan kyllä tuon eläkeasian myös, kun osa tuttavistani ovat kokeneet sen siirtymäajan tosi masentavana. Jos elämä on ollut pelkkää työtä ja se napataan pois, niin sen tilalle pitää vain keksiä jotain muuta. Energiaa ja tahtoahan se tosin vaatii, sekin.
Jep, hyvin kiteytetty.
Olen tiedostanut tuon tyhjiön mahdollisuuden, mutta kaltaiselleni introvertille ihmiselle se ei liene kovin suuri uhka.
Lähetä kommentti