Eilisellä grafiikankurssilla tein elämäni ensimmäiset vedokset. Kuva on Tove Janssonin piirtämä ja minun kopioima, jostain kirjasta. Yllä ensimmäinen koevedos ja laatta.
Tässä toinen koevedos, opettaja ei ollut tähänkään tyytyväinen. Kuva on epätarkka, ei vedos ihan noin huono ole todellisuudessa.
Suttuinen seepianvärinen vedos. Hyvä esimerkki siitä, miten vedostusvaiheessa voi pilata kuvan kokonaan.
Ainoa kelpuutettu vedos. Aion kehystää tämän Taaville synttärilahjaksi. Fammun kokoelman siemen?
Meillä oli taas mukavaa. Kaikki tekivät omia juttujaan ja puhettakin riitti. Tulin kotiin pää täynnä ideoita ja mukanani kaksi pohjustettua laattaa, joihin piirrän kuvan ensi kerraksi. Mulla oli jo kaksi aihettakin, mutta nyt olen kahden vaiheilla, josko ainakin toisen vaihdan. Työkalu pitää tehdä itse, kun en huomannut pyytää lainaksi.
Ulkona tuulee lujaa jo kolmatta päivää. Kaikki irtain on jo lentänyt tiehensä. Vaahteran lehdet tanssivat ympäriinsä ja pensaat kumartelevat toisilleen.
Siivous jaksaa innostaa yhä vain. Hyödynnän moisen puuskan ja teen sellaistakin, mikä on odottanut jo liian pitkään. Takkupää kyllä totesi, ettei kannata kehua itseään, kun on ensin jättänyt tekemättä. Kehun kuitenkin, kun nyt vihdoin kykenen näihin askareisiin. Jaksan ja haluan. Täydelliset ihmiset ovat toinen juttu, mun vaivaisen pitää iloita vähästä.
8 kommenttia:
Sano sille takkupäälle, että kampaa tukkansa ja pistää suun kiinni ;o). No ei vais, eihän ne pahaa tarkota noilla huomautuksillaan, ihan vaan leikillään.
MUTTA!
Silloin kun vauhti on päällä, onpa se siivousta, leipomista, grafiikkaa, käsityötä tai laiskottelua, niin siitä pitää nauttia ja hyvällä omalla tunnolla vähän kehuskellakin. Arvaa, hei, montako kertaa olen käynyt katsomassa siivotun vaatehuoneen ovelta sisään hiton tyytväisenä. Ja sitä tyytyväisyyttä ei vähennä yhtään se, että se homma olisi pitänyt tehdä AINAKIN puoli vuotta-vuosi sitten.
Aurinkoa ja raikkaita syystuulia!
Vielä vähän... en tohkeissani muistanut. Nuo grafiikkavedokset on kaikki sen näköisiä, että kelpuuttaisin. Tekniikasta mitään ymmärtämättömän silmissä ne näyttävät kaikki kehystämisen arvoisilta.
Suurin piirtein noin taisin sanoakin:) Kyllä tyytyväiyys omiin suorituksiin on oikeutettua, ei muuten saa mistään kipinää. - Olin itsekin vedoksiin tyytyväinen mutta ope ei. Ja hyvä niin, muuten koko oppi olis ollut jo tässä. Silmä harjaantuu tehdessä ja vaatimukset kohoavat.
Aina kannatta kehua itteään. Kukapa sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Kaikki vedokset kelpaisivat jo seinälle. Vaikuttaa mielenkiintoiselta puuhalta. Tuuli pudotteli meillä vain lehtiä puista.
On se mielenkiintoista ja siinä mielessä turvallista, kun voi alkuun kopioida toisten kuvia. Tai piirtää omista valokuvista. Vasta kun tekniikka on hallussa tehdään kuvat alusta asti itse.
Oikein hieno vedos, mä olisin ottanut kyllä noista ihan minkä vain!! Mutta eittämättä viimeinen oli paras. Hyvä sinä!!!
Ai kun ihania!!! Voi että...ajattelin, että kun olen opetellut nypläämään, niin sitten ei muuta enää tarvikaan opetella...mutta nyt alkaa pikkuhiljaa grafiikka kiinnostaa...onneksi nyt on vielä meneillään ajanpuute. Eihän se sinne päin ole kulkeilla? Aika?
Olga: Kiitoksi! Vein ny sen ainuan Taavil, saa nähr kuipali silmä sairasta ko joskus näen sen jälles. - ja se murhelisemp asi: en ol viäläkä käyn naapuril kertomas, mitä hänen koiras tek. En vissi enä menekkä.
Vilukissi: ei ol näkyny yhtä ylimääräst aikka meil päi, ollek tuul viäny? Kuis se ny onka, kelatank sitä taappäi vai lykätänk vauhti kuu vaihtes? Jos sais joskus jonkunki tunnin takasi... Ajattelest vaa mitä kaikki tekemist on viäl kokeilemat, vaikkei juur laskuvarjol meinaiska hypell.
Lähetä kommentti