torstai 31. joulukuuta 2009

Siel metsämökissä istuupi hän

.. tuo vanhus harmajapää.. muistatteko? Kerpules, sehän olen minä. Vilukissi eilen blogissaan esitteli vanhoja hiusvärimainoksia, ja äsken nutturaa vääntäessäni totesin, että minä kans tarttisin jotain.

Mulla on hiukset muuttumassa sellaisiksi ikävän raudanharmaiksi, kun tummiin hiuksiin tulee sinne tänne harmaita/valkoisia jouhia joukkoon. Sex appeal on kadonnut jo aikaa sitten.
Ja kuulkaa kulmakarvatkin harmaantuvat. En muista semmoista muilla nähneeni. Enkä minäkään niitä käy kylillä esittelemässä, niinkauan kuin on hiiliä pesässä. Mutta kunhan nyt tunnustin.

Ehtoolla istuksin tässä koneella itsekseni, kun ikkunan takana vilahti yllättävä näky: auton valot.
Ihmettelin hiukan kenellä on asiaa iltasella peltotielle, mutta kerrankos naapurikylän isännät oikaisevat tästä kotiinsa, kun eivät oikein uskalla kylätiellä kurvailla.

Huomattavan ajan päästä alkoi ovelta kuulua kolinaa, ja melkein hyppäsin kattoon järkytyksestä. Kuka nyt meille...
Koiria sieltä tuotiin kotiin. Kasvattaja puolisoineen tuli ja toi kaksi sievää pikkukoiraa. Vähäkoiran juoksu oli alkanut trimmauksen jännityksessä, ja sulhanen on jo varattu. Lillille on myös omansa tilattu, kunhan sen juoksu myös alkaa. Eli kevään korvalla meillä on penikoita tukuttain, toivottavasti. Ne, jotka haluavat sievän, hyvinkäyttäytyvän pikkukoiran, laittakoon elämänsä koirankestävään kuntoon: kyseessä on Lillin viimeiset pennut. Olkaa ajoissa liikkeellä. Sohvin kakaroista en sano mitään. (onko tässä havaittavissa jonkinlaista puolueellisuutta? hui hai)

Meillä oli sitten varsin rattoisa ilta. Kasvattajapari on hauskaa ja puheliasta seuraa, ja rouva ihastelee joka kerta tätä vanhaa huusholliani. Kehuivat, että on varsin romanttinen näky iltapimeällä kun tien mutkasta putkahtaa esiin jouluvalaistu torppa hankien keskellä. Sitä oli mukava kuunnella. Tekee hyvää välillä kuulla tuollaisia kannustavia kommentteja, kun toisinaan usko omaan järkeen alkaa loppua ja tuntuu siltä, että täältä on hankkiuduttava ihmisten ilmoille ja sivistyksen pariin.

Nyt kutsuvat lumityöt. Niiden jälkeen voin hyvin jatkaa tässä koneella, kun en kuitenkaan muuhun kykene. Olkoonkin pakkaslunta, mehut se imee kuitenkin.

Ei kommentteja: