Lunta tulvillaan

Ainakin melkein. Pikkulapset pääsevät jo hiihtämään, kunhan pysyttelevät nurmikolla. Taivas on kirkastumassa, hieno vaaleansininen talvitaivas.

Illalla satoi vielä lunta, mutta nukkumaanmenoaikaan oli jo tähtiä taivaalla. Nyt mittari näyttää -15 astetta, kun aurinko on nousemassa.

Olen lämmittänyt uuneja, mutteivät ne vielä yhdestä pesällisestä paljon virkisty. Kamarin uunia ei parane lämmittääkään kuin aamuisin, muuten ei nukkumisesta tule mitään. Tuvassa ja salissa sietää polttaa useampi pesällinen päivän mittaan, ja lorvikamarissakin on syytä käydä samoissa puuhissa.

Eiliset joulumyyjäiset menivät mukavasti. Ihmisiä oli liikkeellä vähän vähemmän kuin edellisinä vuosina ja se näkyi sitten myös kaupanteossa. Mutta pienillä kuluilla ei tule suuria tappioita.

Tälle päivälle on tarjolla työ-töitä, omia töitä ja yhteisiä menoja. Odotan kovasti postinkantajaa, jonka pitäisi vihdoin tuoda tilaamani ihanuudet nettikaupasta. Jonkinlainen viesti lääkäriltäni voisi olla myös ajankohtainen.

Yritin tilata neiti Sieväselle huoltoa, mutta keskus otti puhelinnumeroni ja lupasi että huollosta soitetaan tännepäin. Siitä on nyt tunti. Haluan autoni huoltoon nyt, eikä vasta ensi vuonna. Kohta soitan sinne taas.

Jotenkin tässä istuessa tuntuu, että lämmitys on nyt hiukan riittämätön. Voisi ola hyväksi virittää uusi valkea ja hakea saliinkin lisää klapeja. Onneksi tänne lounaiskolkkaan ei ole luvattu aivan niin kireitä pakkasia kuin muualle maahan. Kolmekymmentä pakkasta ei ole leikin asia ainakaan niin kauan kuin meri tuolla parinkymmenen kilometrin päässä on vielä sula. Toki semmoisilla kylmyyslukemilla merikin alkaa jähmettyä nopeammin, mutta sitä odotellessa saattaisi kilahtaa nenä päästä. Tänään näyttäisi olevan lisäksi pohjoisenpuoleinen tuuli.

Eilen eksyi suuri ajokoiranreuhake pihaan. Katselin ikkunasta kun se loikki pitkin poikin, katosi välillä pensaiden taakse ja nosti jalkaa lähes kaikkien kohdalla. Lopulta se jatkoi matkaansa pupupoluille. Päästin sitten ennen myyjäisiin lähtöä pikkukoirat ulos, ja ne saivat ennennäkemättömän hepulin. Vähäkoira varsinkin huusi ja raivosi ihan kuurona. Näytti jo siltä, että lähdöstäni ei tule mitään, kun en saanut ympäriinsä ryntäilevään koiraan mitään yhteyttä, mutta lopulta sain sen kampattua ja sen verran tolkkuihinsa, että se tuli sisälle. Illalla kotiin palattuani se jatkoi rähisemistä, mutta huomattavasti hillitymmin.

Pystyyköhän koira hajusta päättelemään toisen otuksen koon? Ei vissiin, tai sitten Sohvilla on persoonallisuushäiriö. Se jäniskoira oli ainakin neljä kertaa Sohvin kokoinen, eikä ole takeita että se olisi tunnistanut niin pientä otusta koiraksi.

Kaikennäköistä joulukiirutta pukkaa, pitäisi sitä ja tätä, mutten vissiin saa tehtyä mitään. Viime viikolla oli jo muita kiireitä, nyt on toisia ja ensi viikon kun vielä lorvii, niin sitten se onkin jo vuodeksi ohi.

Pakastimen ja jääkaapin laitan sulamaan nyt, ne hoituvat itsekseen. Vaikka ajatus kylmän kaapin pyyhiskelystä ei kyllä yhtään ilahduta, näpit siinä jäätyvät. Hyh.