Olihan taas reissu. Mennessä eteeni kurvasi jostain pappa, joka ei edes vilkauttanut jarruvaloja kääntyessään päätielle stop-merkin takaa. Sain hepun kiinni tuota pikaa, vaikka pysähtelin tieliikennelain mukaisesti, sillä tämä hurjapää körötteli menemään viittäkymppiä. Kyllähän tie oli liukas, mutta myös suora ja lumeton. Onneksi hänelle tuli asiaa seuraavaan kylään.
Karvahanurit olivat onnessaan kun pääsivät autoilemaan. Lillikin loikkasi autoon ihan itse, ei tarvinnut pyllystä tuuppia. Kummallista, miten ne aina innoissaan lähtee mukaan, vaikka tuskin koskaan kuskaan niitä muualle kuin lekuriin tai trimmiin. Pääasia vissiin että pääsee pois kotoa.
Huomenna ne tuodaan siisteinä ja sievinä kotiin.
Kävimme ystävän kanssa syömässä kiinalaisessa. Kirkonkylän kiinalaisravintola on todella hyvä, ja yritämme käydä siellä usein että se menestyisi ja kauan säilyisi ilonamme.
Tulee vain syötyä aina kupit tyhjiksi, ja sitten kotona huomaa, ettei ole juonut tarpeeksi. Nyt janottaa sitten koko illan. Ruoka ei vaikuta ollenkaan suolaiselta, vain maustetulta, mutta janotus on megaluokkaa.
Ilmankos kauppakoriin kertyi oikeastaan vain siideriä ja iso pullo vettä. Kauppareissu täydellä vatsalla tulee halvaksi ja on äkkiä tehty. Edes halvennussuklaat eivät houkuttaneet, mikä voi kyllä iltasella, viimeistään huomenna kaduttaa.
Lopuksi kuva ihanuudesta, jonka tilasin Violetilta. On juuri niin hauska kuin miltä näyttää, ja hankala kuvattava. Teen itsekin koruja, mutta tässä viehätti oivallus. Olen jo ehtinyt elvistellä korullani, ja ideaa aion käyttää omassa, koruttomassa projektissani. Kehiteltynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti