Huh näitä aamuja. Ulkona -17 astetta ja tuvassa 18, jälkimmäiset sentään plussaa. Kun sitten virittelee tulet kaikkiin uuneihin, niin sisälämpötila laskee asteella. Vaan kyllä se siitä taas lämpenee, ulkona hitaammin.
Koiratkaan eivät enää usko nurkissa olevan ketään, kun aamuhaukku jäi muutamaksi köhähdykseksi ja sitten jo rapun edessä nosteltiin tassuja että pitää päästä äkkiä sisälle. Nyt ne makaavat petauksissaan pikku sykkyröinä.
Eilinen päivä meni jouluhuminoissa. Kävimme ystävän kanssa kahdessa kaupungissa jouluostoksilla. Molemmat reissut olivat tuloksekkaita, paitsi että toisella unohdimme käydä Ikeassa, joka olisi ollut kummallekin tärkeä käynti. Pahus kun harmitti, muttei enää jaksettu takaisinkaan kääntyä. Nyt olen kohta ilman kynttilöitä, ellen sitten lähde vielä uudestaan sinne ajelemaan.
Tosin tänään en ajele minnekään, sen verran on luntioomet kipeät. Se, mikä virkisti päätä vei jalat alta, ja niinpä taidan tänään keskittyä johonkin pikkunyhertämiseen.
Oli kyllä mukavaa kierrellä kaupoissa katselemassa kauniita tavaroita, joita ei mihinkään tarvitse eikä tee mieli ostaa. Tällä kertaa keskityimme kahteen asiaan: pikkuputiikkeihin ja vaateliikkeisiin. Putiikeista ei tainnut lähteä mukaan mitään, vaateliikkeistä ehkä jotain. Haimme ystävän jälkikasvulle sopivaa joululahjavaatetta, mutta nuoren herran vaativa maku teki homman hankalaksi.
Tuli entiset ajat mieleen, kun oma perikunta oli samassa vaiheessa: Ei mitään printtejä, mieluummin mustaa ja tietyn näköistä. Se oli jo silloin haastavaa, eikä ole yhtään helpommaksi muuttunut.
Samalla reissulla hain pyykit pesulasta. Nyt pitää tuupata ne tuonne liinavaatearkkuun saamaan itseensä laventelinhajua, niin voin jouluna nautiskella tuoksuvista lakanoista.
Tein muuten osan jouluruokaostoksista. Tuntui hullulta ostaa kaksi kassillista ruokaa, en muista koska viimeksi olisin ostanut niin paljon. Ehkä viime jouluna?
Mulla kun on tuo ruokakontturi, joka on näillä pakkasilla aivan tavattoman viileä, niin ei tule säilytyksen kanssa ongelmaa. Sinne voi tuupata isompiakin määriä, ja jos laittaa lattialle, niin pakastuvat.
Aion kuulua kunnon väkeen ja tarjota jouluruokaa lapsosilleni, jotka kenties tulevat äitivanhaansa tervehtimään. Keittelen puuroa ja paistan sianpeetä, jotta olisivat tyytyväiset ja iloiset. Syntymäpäivän kunniaksi. Miksei muuten jouluruokiin kuulu täytekakku, kun kerran on syntymäpäiväjuhlasta kysymys? Kun kerran lahjojakin annetaan?
Mulla tähän joulunodotukseen liittyy tänä vuonna myös postinodotus. Toki olen ihan mahdoton odottelija muutenkin, mutta varsinkin tänään kipeine nivelineni odottelen postia tohtorilta. Eikä nyt riitä joulukortti, vaan pitää tulla oikein kirje. Toisaalta sen odottaminen kauhistuttaa, ja olen tyytyväinen kun en ole sitä vielä saanut, mutta sitten taas...
Vallitsevasta sekasotkusta huolimatta tuvassani on tunnelmallista. Tuli humisee ja napsahtelee uunissa, koirat kuorsaavat ja pöydällä palaa kynttilä. Ilmalämpöpumppukin on juuri nyt hiljaa, sulattelee välillä ulkoyksikköään. Ulkona alkaa taivas vaaleta. Tästä on ryömittävä krettuihinsa ja haettava lisää puita. Raikasta talvipäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti