turpoahrett kamar

Eiläne päiv ol jälles tyäjohrolline. Tosin pali rauhallisemp ko maananta, ainaki mul. Hilman kamar o siin vaihes, et puuttu enä naulote nyppimine. Et voiki ol satavuatian kamari seinäs nauloi! Nuarilt meina loppu sekä usko et voima. Tyä on tylsä, mut tarppelist, nii et välil krapatti akkunpoki huilates ja juatti pullakahvit ai joukko. Meil o oikke erikses semne pullamuari, Kaarina, ko leipo meijä talkkoissi herkullissi pulli. Eilä hän toi iso satsi lämpimi örfiiloi, mikä sai poikkatte suu leviämä korvast korva. Sit jaksoiva jälles kiskot nupei hirrest.

Mun päivän alko eilä taas alttal. Kolm vartti vähtäsi nii et vesi truiskus ja pääl päätteks jumppar toi mul kaks särkylääket ja klasillise vett, et jaksan pomotta. Huh. Kyl sen huamas sit ehtopäiväl, ko tropist loppus teho, et se ol tarppesse otett. Yäl viäl oli koippen kippi, mut aamust enä vaa jäyk ja nyy se on jo siitäki vertyny.

Yäl ol kuuma ja käve juamas vett. Sit kuuntelin hiuka aikka ko turpomoottor käynnistys ja kiihrytt. Ole siihe sit nukattan, ei mihenkkä reissu lähretty tälläkä kertta.
Mul o näättäk kamari seinäs, ulkopuolael, juur mun sänkynpäättön kohral, jumalaton ampiaispesä. Ollek se sama sakki ko asus viäl viimässuven vintil mun telkkariantennissan, ja linnut taik orava hajot heijä asumukses. Nyy he kumminki ova muuttan seinärakko, salvoksen kotelo, ja ovakki saan kokko jälles ison pesän.

See o päivänpualel, ja tule tiätyste kuumaks tämsil ilmoil. Heil on kuitenki konstit siihenki: kaik tuppa ja sit yhres väristetä siippei et saara ilm liikkel ja näi o tuuletus käynnis.

Sein jollan tavall voimista sitä pörinä mikä tuuletuksest synty, ja se kuulosta sänkys maates silt, et moottori lämmitetä ja koht lähretä lentto. Aluks se valvott, hiuka jännittiki et päästänks ilma vai ei, mut nyy en enä juur huamakka koko asia. Mut kyl heijän pesäs täyty ol kuum, ko yälläki tarvitte tuuletta.

Nii et vaik ain mainitten eleleväni yksiksen, ni pelkästäs torpas asu mun ja koiritte lisäks aika mont muutaki: ampparit, lintuperhe ja suutta ol et korsteni takan roikku joku lepakkoki, ainaki joskus oli. Kaikkilai hämhäkei ja ökkiäissi on tiättyki kans. Ja jos oteta mukka koko puutarha, ni väkiluku moninkertastu.

Taivas o jälles pilves, mikä tiätä eine lauhemppa päivä. En ol ny käyny kuvamassaka, vaik ainaki kolm uut ruusu o ruvennu kukkima. Toisen päivän sit.

monelaist rääkki

On ollu tyäteliät kaks päivä. Maanantain alott neljä nuart kesäraatamise Walomäell ja mun pit ol määrämäs, mitä tehrä. Kyl kuulkkan käve seivakkast molema!  Mul o ussemanki testitulost vuasitte varrelt, et olen iha synnynnäine pomottaja ja nyy pääsin näyttämä totten, et se pitä paikkas.

Nuare ova kaik reippai ja tarttusiva töihi sumelematt, nii et me saatti jo ensmäsen päivän enemä valmiks ko olin kuvitellukka. Palkallissi o helpomp ohjeista ko talkkolaissi, ko heil o valmiks semne asenne et tehrä mitä käsketä. Talkolaise tekevä enemä semmost mist tykkävä, mikä o hyvä seeki, mut ei välttämät ain se tarppelisin tyä.

No, eiläaamust käven sen verran kans mäell et otin YLEn toimittajan vasta ja kertosi hänel, mitä tänä kesän on tarkotus tehrä. Sit jätin heijä sin tekemä ohjelma, ja hyvä siit näkys tulle.

Mul oli fysioterapia ja täl kertta pääsin alttasse. Voit kuvitell, kui ihana! Paitti, et se ol totist rääkki, sil et jumppar sanos et nyy o jo niinpali kulun aikka et tuloksi täyty tull. Ja sit ei ko kaula myäre vette ja juaksema. Hän teet mul kaikki lai vähti ja se tunnus sekä hyvält et raskalt. Vesi ol melkke kolmkymmentasteist, nii et ei siit juur viilennykse appu ollu, mut muuto ol mukava. Lopultas hän komens mun pois alttast ja ennust iha oikke, et aamuste huaman jottan tehnen.
Mut vaik lihakse ova jäykä, o ensmäse kerra semne olo, et mul ON lihaksi. Ja et niist viäl tule kunnollise.
Sain myäs kävelykepi krykätten tilal, ja sen kans on eine helpomp kulkki.

Mut nii väsyn olin, et jourusi ottama tirsat ko pääsin kotti. Torkkute aikan ol taivas vetän pilve. Tein piänen kiarroksen trekoolis ja otin kameran mukka:

Airaviarus pihan pualelt. Vasemal kukki Ritausma, keskel Martin Frobisher, oikkial Henry Hudson ja Valamon ruusu ja keskel takan näky muutama Jens Munkin kukostus. Sinise kuka o rohtorastei ja peurankelloi, jossa välis o mirrinminttuki. Ja rikkaruahoi iha siunatuks. Jos tahto nährä sen surkkeure nuukemi, voi klikat kuva suuremaks...

Kamari akkuna all kukki Princess de Lamballe.

Ja pioni, mink nimest ei ol tiatto. Piräis visiteerat Taivassalos, jos siäl selviäis kuka on kuka. Ja vois osta muutama lissä...

Keijuangervo on kans täyres kukas. Se on siävä ja hempiä.

Niinko tämä Minetten nuppuki. Minette-pensaat on täyn knupui, mut kui mahta käyrä kukinnan. Ehtost tul ukonilma ja koko yässe o tullu sarekuuroi. Kartanoruusut ja monet muukki ei kest kosteut, nupu ruskettuva eikä jaks auet. Avonaise kuka lötkähtävä nupputen pääl ja sit loppu kukinta kokonas, jos ei pensai siivo. Siin o vähti, mut miäleläs sen teke, jos sit saa kukki palkakses.

juhlimas

Mun kaunis kummityttären pääs eilä eres. Hän o siro ja siävä ja herttane, juur niinko siskokki. Ny o siskon kaik flika "aikussi", ja mene kymmene vuatt ennenko o seurava rippijuhla.

Näin siäl pikkusen Taavinki vanhempines. Hän ol kans ilone ja reipas piän miäs, oikken tomera. Hän ei näyttän kärsivä kuumurestaka, mist kaik isomma hiuka valitti.

Tarjottava ol iha yleängete, keskimmäine siskontytär ol valla ylittän orotukse. Monttalai ja hyvä, mut kyl tekivä kauppaski. Helttest hualimat pöyrä ympäril hyärisivä muukki ko paarma. Niitäki ol ihan siunatuks, mut kova tuul hiuka helpott siin asias.

Mää tunsi itten iha Kunnakse satutäriks pitkäs mekossan. Se o pitk ja leviä ja oikke mukava pääl. Ei lainka liian kuum paitt sit ko istus saunankuuma auto. Tarppeks pitk etei tarvinn hualehti paarmoist taik muist itikoist kintuissas, eikä aurinkoka polttan. Olin kyl ko täystakiloittu purjelaiva ko konkkasin sen kans tuules ja se pullistel mun ympärillän, mut mitä siit. Purjehtiva naisihmise ova komioi, olletinki fammut.

Ehtost lämmiti sauna, tiätty. Oikken kuuman päivä jälkke on pakko pääst sauna, hikkoil oikke luvan kans lissä ja sit pest ittes puhtaks. Elämäst on tarkotus nautti.

On mukava et tule välist lähretyks ihmiste ilmoil, näke omi ja sisko lapsi ja lapselapsi. Ja hiuka mailma autoikkunast mennen tullen. Mut kaikist parhamppa on tull sit kotti jälles, ja huamat, et tääl on hyvä.

aktiiviset akileijat

Jaska esitteli blogissaan kauniita ja erikoisia akileijoja puutarhastaan. Muistin, että mulla on myös siemenestä kasvatettuja akileijoja, mutta missähän lienevät. Mulla ne nimittäin vaihtavat itsekseen paikkaa, eli kylväytyvät mielestään parempaan ympäristöön ja istutetut heittävät vissiin henkensä.

Kun aikani konkkasin ympäri trekoolia niin löytyihän niitä, vaikkeivät ole lähellekään niin hienoja kuin Jaskan kukat.

Tämä on kait se tavallisin, mikä löytyy jokaisesta puutarhasta. Se toinen yleinen, ihan tummansininen tai lila, on nyt muuttanut jonnekin kauemmaksi kun en sitä löytänyt.

Tämä on sievä vaaleanpunainen, jonka linnut ovat kauniin pitkäkaulaisia.

Toinen, vielä hempeämmän punertava.

Tämä lymyili niin hankalassa paikassa, etten saanut kunnon kuvaa, mutta värisävy on suunnilleen oikea. Meillä tuulee tänään rivakasti, joten kaikki kuvattavat tanssivat.

Tällä on aina ollut omituisen lyhytkaulaiset ja pitkäpyrstöiset linnut. Samasta pussista kylvetty kuin muutkin, mutta malli on toinen.

Lopuksi pakolliset ruusukuvat: Valamonruusu aloitti tänään.

Ja Ritausma kavereineen..

Japanintuliainen. On kuulemma suurta muotia siellä. Kiikkukoon nyt hetken puhelimen jatkeena, pääsee sitten joskus nukkikseen makoilemaan. Mirriparka, viikset vaan värisee kun kuuntelee mun juttuja.

Päivä on ollut dramaattinen. Seurantalolle on joku onneton murtautunut ja kirkonkylän sahalla oli tulipalo. Ilmassa on ukkosta, saa nähdä missä se näyttää voimiaan. Pitää tästä Walon mäelle kokoustamaan, meillä on siellä maan kaunein kokoustila. Ja tänään hyvä ilmastointi...

silkka turhuut

Tervetulo! Ensmäse Martin Frobisherit kukki aira viäres. Kärhö nojaile siäl joukos, tartte ens kevän laitta sil kunnon tuki.

Henry Hudson ava kaunist nuppuas.

Ensmäne pioni kans on aukentun. Tämä o semmost "naapurilai", saatta ol Sarah Bernhard?

Toristeks siit, et muutaki on ko ruusui: ruskolilja kukki komiaste. Meil sanota tätä keisarinkruunuks, vaik se ei semne ol.

Mun suur rakkauten: Ritausma. Ei tarvit sanoi....

Naapurin emänt ei täst syyst tykkä ruusuist. Siis ko ne roskava... Huoh. Mua ei haittaa.

Mut tämmöst tänä. Ei mittä muut ko turhanpäiväst mut kaunist. Sitä sama kaikil muillekki!

suvikuvi

On kerranki semne kukka etten tiär mikä sen nimi on. Ruusute joukos viihty.

Uutt tiatto: Tiuku o oikkias, tämä o nimeltäs rohtorasti.

Täst se alka. Katri Vala alotta kukinna ja koht on koko airaviarus täyn kukkivi ruusui.

Lilli kans ot tänä aurinkko mun täkillän. Mahtok mittä ruskettu...

Lissä aurinkonpalvoji: kärväne istu porston pöyräl lämmittelemäs ja orotta vissi, et pääsis livahtama overaost tuppa. Hämhäkiverko näkyvä kans hyvi:)

Papula ruusu kukki siäväste tädykkeitte keskell.

 

Nämä ei viäl kuki, mut myähemi kyl. Näitten piräis olema sinikuuliljoi, mut ova vissi jotta jättilai, ko tuleva vuas vuarelt suuremiks. Lehre o nyy jo hyvän sopplautase kokkossi.

Piäni ei ol nämäkä nurkantakan kasvava vuarenkilve. Koirat tykkä kahistel tual lehrette joukos. Niit ei näy siält lainka mutko kahin kuulu. Pajukartio haask orotta pääsy saunanpessä.

Tuvan päättös o mun koristeelline vanh kanelin, ko meina tänäki vuan tehrä pali omeni. Juhanusruusu ruppeva varisema, mut ova viäl ihan piukas kukkassi.

Jälles kuva samast paikast sauna rappult päi puutarha. On kiva verrat eri vuareaikoin otettui kuvi, kui puutarha elä ja muuttu ko aik etene. Kasvihuanepark menet kattolevyjäs talvel eikä ol ollu kettä korjamas.

suviehto

Nyy o sit juhannus. Aattoehto meniki valla kulttuurin paris. Ensiks oltti Santtiol lipunostos ja maistonki nostetti koht perä, sit ol hiuka yhteislaulu ja se jälkke suunnatti kolmantte pitäjä. Siäl viherkäises torpas ol muut seuralaise ja muutama ystävä viättämäs mittumaari.
Oi ko ol viihtysä! Syätti ja eine juatti, puheltti ja lauletti ai joukko. Tupa ol hauskane, isäntväki ol kekseliäste koristellu huushollis juhla varte ja muutonki. Tunnelma on mahtava, ja päälpäätteks nous täyskuu metän takka koristama yätaivast.
Se sama kuu loist koton ko tulin ja kattelin sitä viäl hetke aikka koiraten kans ennenko mentti kaik maat. Olissin voinu istu kauemminki keinus kuut kattomas, mut muistot vei miäle haikkiaks ja lisseks rupesi haukottelema nii makkiast et kuu venys soikkiaks. Ei auttan muu ko konkat kamari.

Alotin juhannukse jo päivä enne, käve nimittäin juhannussaunas jo torstan. Sit kääresin tukkan paperruseteil yäks, et olis eine fiinimp tukka aatton. Kyl kuulkka o siunattu asi etei mul ol naapurei! Kuljin koko aattopäivän ne talouspaperise ruseti pääs enkä lainka muistanu niit olevanka. No, tukka ol fiini koko ehton nii et pääasi ol kunnos.

Nyy olen opetellu kävelemä yhren kepi varas. Ajatteli, et joskus se täyty vaa tapattu. Kovin pitki matkoi en saa tehryks, mut askare eine helpottus ko saa jotta piänt kannetuks toises käres. Mittä painava niinko vesiämpäri ei luana viäl kuljetta, mut ei se päivä enä niin kaukan ol.
Torstan tein muute henken kaupal reissu vintil, ko tahrosi kukkahame aatoks yllen ja se ol viäl siäl. Kaks kertta käven traputte yläpääs kurkkamas, et uskallank, sit soiti siskol et nyy menen ja jote mittän kuulu, ni soit ampulanssi hakema. Sit kiipustin ylös, konttasi vaatetankon tykö, otin pussin ja konttasi jälles takas trapuil. Taikk tikkat sinn mene, semse irtonaise.
Sit läheti siskol tekstari et hyvi men ja hameki mahtu pääl. Meil o näättäk tua vintt semne, et siäl pakka vaatte kutistuma. Ainane jännitys, ko tua siält hapene alas, et mahtuk pääl viäl. Mut olen kuull, et monel muullaki o samalaist vikka vintis...

Nyy on taivas kirkastunu ja vaik tuule, ni ilm o lämmin. Otan filti ja kirja ja menen iha vanha-aikkasest nurmikol makkama ja lukema. En muist kosk olissi niin tehny, paitt torstaehtoste kokeilin, ko tul miälen, et semmost pruukatti joskus. Se oliki nii mukava et menen taas. Jos sais hiuka färi kinttuihis, ko ova ko kalkkilaivan kapteenil.