Puutarhaelämää

Juhannusruusut eivät petä. Kuvassa on vain osa kukkaloistosta, tuoksun joudutte kuvittelemaan.

Myös Poppius on loistava, vaikkei tuoksukaan kuten valkoinen sukulaisensa.

Lempiruusuni, Ritausma, aloittelee kukintaansa. Kukat ovat kuin ohutta posliinia.

Pikkuruinen Red Nelly ei lannistu, vaan vähäisestä varrestaan huolimatta kukkii reippaasti. Pensas on istutettu kolme vuotta sitten, ja yltää jo lähes neljänkymmenen sentin korkeuteen.

Viime syksynä istutettu Herttoniemi on rutistanut ensimmäisen kukkansa. Vattukärsäkkään mokomat ovat nipistelleet näistä pienistä pensaista luvattoman monta nuppua. Etupihan Papula ja Juhannusmorsian ovat menettäneet lähestulkoon kaikki nuppunsa. Meillä onkin ollut viime viikkoina ilta-askareena nuppujen kerääminen. Juhannusruusupensaikko on niin valtava, ettei myrkyttäminen ole tehokasta joten ainoa keino on kerätä puraistut nuput pois ja polttaa ne.

Muuten kuuluu hyvää, kiitos. Olen hellepäivinä maalaillut aamuvarhaisella ja korjannut puita sisälle iltamyöhäisellä, ja kuumimman aikaa makoilen/istuksin varjossa jääteen ja kirjallisuuden kera. Varsin siedettävää, sanoisin. Tosin "luntioomet reistaa", kuten Helmi-täti sanoisi, mutta särkylääkkeillä pärjää.

Tänään oli vielä ekstrapäivä, kun jälkikasvu vietti vapaapäivää kanssani raaaputtamalla ikkunanpokia ja grillaamalla pihvejä.

Ikkunan takana lämpömittari näyttää vielä kahtakymmentä, eikä koirat suostu tulemaan sisälle. Istun vielä hetken valmistelemassa huomista opastuskierrosta ja yritän sitten houkutella karviaiset yöpuulle.

Mihin aika menee?

Toivoisin, että se välillä tulisi sieltä takaisin. Ymmärrän yhä paremmin ihmisiä, joiden kiireet moninkertaistuvat eläkeajan alkaessa.

Tähän voisi nyt lisätä valitusta ilmoista, mutta minusta ilmat ovat olleet hienoja. Kovin kuumalla ei jaksa touhuta, ja on niin kovin vähän sellaista varjossa puuhattavaa, josta syntyisi jotain kiinnostavaa.

Mutta asiaan. Meillä olisi huoneistoja vuokrattavana:

Huomatkaa yksilölliset piirteet ja nykyaikanen, tikankestävä turvaovi. Tai -aukko.

Poppius on täynnä aukeamassa olevia nuppuja. Tänä vuonna näyttää olevan vaaleanpunaisten ruusujen vuosi. Lähes kaikki ovat aloittamassa kukintaansa, kun taas juhannusruusu, joka yleensä on ensimmäinen, vasta miettii asiaa.

Tässä voisi vaikka asua, vai mitä? Toisessa pensaassa on linnunpesä, ja tällaisessa ympäristössä haudotuista poikasista on pakko tulla iloisia laulajia.

Viikonlopun kulttuuripläjäys piti sisällään kansanmusiikkikonsertin, jonka kuuluttimena toiminut Runoilija oli niin vauhdikas, ettei parempaa kuvaa saatu. R. siis tuo sininen vaihtiviiva keskellä kuvaa.

Kulttuuriseuran avoimet ovet saivat myös kansaa liikkeelle. Monta entistä rippikoululaista kävi muistelemassa, miten päin penkit olivat salissa ja kuinka paljon kanttoria kiusattiin. Jos teillä on ollut sellainen luulo, että nykyajan mukulat ovat kamalia kiusanhenkiä ja ennen osattiin käyttäytyä ja olla siivosti, niin olette kyllä luulleet väärin. Kanttorin pyörästä irroitettiin ketjut ja hänen opetustaan häirittiin systemaattisesti, Hilman pyykkinaru katkottiin ja huussi kannettiin keskelle tietä... näistä saisi kirjan, jos kehtaisi julkaista.

Kuvassa on pöydällä yläpohjan täytteistä löytyneitä esineitä ja taustalla seuran jäseniä keskustelemassa Tärkeän taustavaikuttajan kanssa.

Tämä tärähtänyt otos pitää sisällään äärest tärkeän kapistuksen: seuran Työkalupakin. Saatu lahjoituksena, ja sisältää kauniita, käteensopivia perinteisiä työkaluja ja huom! peilin. Jäsenistä kolme viidesosaa kuuluu ns. kauniimpaan sukupuoleen ja aikoo sellaisena pysyäkin. Ehkä.

Ulkona sataa, Takkupää on toisessa elämässä ja aion laiskotella ihan tyynesti ja lukaista loppuun Charlotte Brontën Professorin. Kirjan päähenkilö muistuttaa ikävästi erästä todellista henkilöä, mutta yritän antaa sen kirjailijalle anteeksi.

viikko paratiisissa

Kuvasta saa kalpean aavistuksen kukkivien pensaiden ihanuudesta. Niitä on useampia ja kaikki aivan ennennäkemättömän täynnä tuoksuvia kukkia.

Kuolanpionit kumartelevat silkkisiä kukintojaan.

Eilen piti perikunta pihansiivoustalkoot, ja vanha, väliaikainen sauna muuttui kasaksi erittäin naulaisia puita. Roskalava täyttyi niin, että nämä pitää siistiä polttopuiksi. Eivät mahtuneet kyytiin. Mutta tärkeintä on, että nyt kaikki romu ja roska nurkista on lavalla, ja pienen haravoinnin ja harjaamisen jälkeen piha ja puutarha on entistä viihtyisämpi. Oi onnea!

Tässä OLI kaksi pikkuista, erittäin paksukarvaista koiraa paistattelemassa päivää, mutta sitten jostain kuului räkättirastaan ääni, ja pitihän niiden lähteä virantoimitukseen... Mutta siis aivan mahdottoman sopiva paikka lepäillä räksäpäivystyksen ohessa.

Kukkaniitty on vielä näin kaunis, mutta tulee kyllä niitetyksi jo alkavan viikon kuluessa. Vanha pelto ei niin vain köyhdy niityksi, kasvu on vielä liian rehevää. Mutta ajan kanssa siitä tulee hyvä. Onneksi maa on niin hiekkapitoista, että kunhan haravoi niitetyt heinät pois lannoittamasta, niin ylimääräiset ravinteet likoavat melko tehokkaasti.

Kulunut viikko oli työntäyteinen ja muutenkin palkitseva. Lorvikamariin saatiin tapetit ja nyt siellä on jo sähkötkin, oikein sähkölämmitys ja monta pistorasiaa. Jälkikasvu kantoi sinne kangaspuut ja anopin vanhan puusohvan. Vähän vielä vaatii järjestelyä ja sitten siellä pääsee lorvimaan. Otan kuvia vähän valmiimmasta huoneesta. Jossain välissä on pidettävä tupaantuliaiset.

Vanha varasto siivottiin myös ja vaja, joten tilaa on nyt yllin kyllin. Tosin tässä vaiheessa vain kannettiin roskalavalle kaikki tarpeeton ja tilaa vievä, varsinainen siivous ja järjestely on vielä edessä sielläkin. Mutta onpahan ainakin aloitettu.

Illalla on luvassa taas museokahvilan maalausta, jospa sen saisi jo tänään maalattua valmiiksi.

Lopuksi suuri salaisuus ja ilon aihe: minusta tulee fammu lokakuussa. Tulee olemaan jännittävää tutustua uuteen perheenjäseneen. Kuvan näin jo eilen, oli mielestäni aika lailla isän näköinen.

vaihteeksi punamultaa

Tänään taas keitettiin maalia. Kauppilan umpipihan kahvilarakennus on tarkoitus maalata ja sitä varten piti keittää vähän maalia.

Sata litraa saatiin valmiiksi, kun kahdelta aloitettiin. Puoli yhdeksän aikoihin olin kotona, pari talkoolaista jäi vielä hämmentämään keitosta.

Nämä kaikki tarvittiin: ruisjauhoja, rautavithrilliä, vernissaa ja punamultaa. Ja se vesi.

Tässä kaikki on jo sekaisin ja hämmentämistä riittää:

Kolme ihmistä kävi kysymässä, riittääkö maalierästä myytäväksi. Olisiko tässä markkinarako? Alanko keittämään maalia isoisän hengessä? Tosin pappa keitteli vallan muita aineita, jauhoja toki siihenkin tarvittiin...

arkipyhä

On ollut aivan sunnuntai-olo koko päivän. Pakkolomalaisella menee viikopäivät sekaisin, varsinkin kun saunoo sunnuntai-iltana.
Eikä pelkästään sunnuntai- vaan nimenomaan kesäinen pyhä. Vaikka aamupäivällä ennen Takkupään lähtöä teimme kyllä monenlaista askaretta, korjasimme portit esimerkiksi, niin joutilas lomapäivähän siitä kuitenkin tuli.

Särkynyt sydän, tai särjetty sydän, kuten meillä tätä kutsutaan, nautti myös ilta-auringosta.

Orvokki on innostunut kukkimaan myös valkoisena.

Ja nämä lemmikit vaihtavat paikkaa joka vuosi, mutta jaksavat kukkia aina yhtä sinisinä.

Villiintyneessä perennapenkissä kukkii tulikellukka? seuranaan vanha perinnekasvi kevätkurjenmiekka, jonka matala kukkavarsi yltää pariinkymmeneen senttiin.

Lorvikamarin katto tuli eilen valmiiksi, ja nyt pohdin, laitanko seiniin ylijäämätapetteja, joita on kutakin yksi rulla. Vai pitäytyisikö aikasemmassa suunnitelmassa ja antaisi seinien olla yhtä valkoiset kuin katto. Huoneeseen paistaa aurinko vain aamuvarhaisella ja taas iltamyöhään, joten se ei ole kovin valoisa, kuten kuvasta näkyy.

Palatakseni puutarha-asioihin, kaikki on niin kovasti kasvussa, että ensimmäiset niitot alkavat olla ajankohtaisia. Nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa ja silti se kukkii keltaisenaan voikukkaa. Yöpakkanen olisi nyt tuhoisa. Onneksi vajassa on suuri määrä harsoa, jos näyttää jonain iltana pakastavan.

Joskus näkee puutarhoissa mitä omituisimpia virityksiä, kun on hallayö luvassa. Silloin pensaat ja kukkamaat peitetäään kaikella mahdollisella, pussilakanat ja verhot ovat tavallisimpia. Ei silti, itsellenikin tulee halu suojata lähes kukkivat kasvustot ja turvata marja- ja hedelmäsato, vaikka tietää että se taistelu on helposti hävitty. Ja että viimeistään vuoden päästä kaikki kasvaa taas entiseen malliin.

Huomiseksi on luvassa uusi, lämmin päivä. Onnellinen minä, joka saan nauttia siitä kotona omassa puutarhassa.

talkoissa kuokkimassa

Tänään keitettiin Santtiolla punamultaa ja maalattiin kylätaloa. Tässä kaadetaan ruisjauhovelli kuuman veden joukkoon:


Ja sitten keitettiin pari tuntia koko ajan sekoittaen. Pääkokki oli musikaalista laatua ja varustautunut soittopelillä, joten talkoissa oli varsin viihtyisää. Reilun kahden tunnin jälkeen lisättiin punamulta, vernissa ja rautavithrilli, ja taas keitettiin. Koko ajan sekoittaen.

Reippaat maalarit sutivat seinää punaiseksi valssin tahtiin.

Eilinen päivä meni kulttuuriseuran parissa. Ensin katselmoitiin mäen kasvillisuus ja sen vaatimat toimenpiteet, illalla saatiin päätökseen yläpohjan tyhjennys ja pidettiin lettukestit sen kunniaksi. Käykää vilkaisemassa täältä.

Huomenissa on vuorossa jälleen lorvikamari.

eka viikko mennyt

Alan ymmärtää eläkeläisiä, joilla on aina kiire. Olen touhunnut kuluneena viikkona kuin riihellä.
Kuvitelmat siitä, kuinka aika kuluu leppoisasti, ovat jo karisseet. Parina päivänä kiidin tilaisuudesta toiseen ja palasin kotiin iltamyöhällä. Jokaisena päivänä olen sutinut, sahannut, kantanut, kaivanut aivan hikipäässä, ja mielessä on silti pyörinyt, että enemmän pitäisi ehtiä.

Pienen yrttimaan sain aikaiseksi, kun kasvimaan kunnostaminen vie koko kesän. Tein sen etupihalle, isoisän vanhaan kessumaahan. Ihanaa mustaa multaa, jota oli helppo muokata. Ikävä vain, että se sijaitsee juuri koirien rähinäreitillä, jota ne pinkovat kun haukkuvat tiellä liikkuvia. Jouduin aitaamaan sen kolmelta sivulta, ja silti puusilmä-Lilli sekoili porkkanapenkissä. Canis vandalismus, meidän koirien suku...

Lorvikamarin kattolautoja naputeltiin paikalleen eilen aamulla, ennenkuin Takkupää taas lähti Toiseen Elämäänsä. Hidasta, hidasta. Yksin ei onnistu ollenkaan, kun osa laudoista on yli neljämetrisiä. Teen sitten odotellessa kaikkea muuta. Sunnuntaina on luvassa jatkoa kattoasennukseen.

Eilen pyörähti kartanolle yllätyskyläilijöitä. Se on melko harvinaista täällä syrjäkylällä. Kaupunkilaisilla oli ihmeteltävää. Vielä iltamyöhällä, juuri ennen kuin he lähtivät, tuli pikkuinen metsäpeura (vai kaurisko se on?) kaivon luokse syömään. Onneksi huomasin sen ikkunasta ennenkuin päästin koirat ulos. Ihastelimme ikkunasta varmaan puoli tuntia otuksen siroa olemusta. Vieraani yrittivät kuvata sitä, mutta tuskin ne kummoisia otoksia ovat, likaisten tuplaikkunoiden läpi otettuja.
Olen taas sellainen vilukissa, etten ole vielä avannut yhtään ikkunaa. Pestä ne pitäisi ihan välttämättä, ja pari tuplaa voisi jo viedä pois, että saisi tuulettaa, mutten tarkene. Hyy. Ehkä ensi viikolla.
Jospa tänäänkin edistyisi jokin asia, kun nyt aloittaa. Iltasella on kulttuuriseuran talkoot, tai ainakin lettukestit, joissa suunnitellaan tulevia. Piti jo eilen, mutta... Toiset ovat ahkeroineet kovasti, ja talkoissa alkaa nyt uusi vaihe. Ehkä minäkin kelpaan johonkin, vaikka onhan plätinpaistaminenkin kivaa.