yllättävi löyröi

On taas ilmoi pirelly. Jos tätä meno jatku, ni asun koht järverannas. Nii et ei seekä mikkä huan asi ol, et sata.

Saret pirelles olen siivonnu, ko tuntus mukavalt enkä tullu kovin kippiäksikä. Sain yht ja toist piänt aikaseks, ja jos jaksa jatkat ni se ruppe näkymä huushollissaki.

Mul ei näättäk ol siivomist see, et viärän vanhat lehret keräykse ja oikasta mattat. Mun tarvitte siivot kaapei ja laatikoi, komeroi ja sänkyalussi, ennenko tuntu siivotult. Sen tähre olen parin viime vuan tehny joulsiivo nii, et olen järjestän kaik tasot, laittan joulliinat ja eläny kynttlävalos. En ol sen kummemppan kyenny.

Nyy olen päättän, et on vaa jaksettava ruakot kaik nurka ja kaapintakuse. Saa nährä, mink vuare jouluks se valmistu.
Olin kumminki eilä reippal tuulel ja aloti siivoma tuva penkei. Tuvas o semse kiintopenkit kahrel äärel, mihe saa kaikelaist roina jemmatuks.
Joo-o. Tyhjensi ensimmäise osan ja meinasin saar slaaki. Soiti siskollekki, et ajattel ny: mul o varatos ussema puku- ja hamekankast, monttalai puserokankast ja kaikki piäni tilkui selväste askartelukäyttö, mut ei mittän käsityst, kosk olen ne hankkin taikk mitä niist olis pitäny tehrä...? Siskot naurutt, tiätty, vahinkoilo o silkka ilo. Suan sen hänel, sil et nauran täl vissi ittekki, joskus ens vuan.
Vannoti sit systeri, et täst ei puhuta perikunnal mittä, mul loppu yksiasumine hyvi äkkiste, jos poja ruppeva asia hunterama.

No, penkk tul imuroittuks, pari vanha tyyny ja peitto läks kiärrätykse, mut kankkat pakkasin takas. Jos täst vaik aja huanontu ni roitei kumminki tarvita. Vai...?

Olen muuto kantan hiiri komposti ennätysmääri koko viimäse viikkon. Parhampin päivin neljäki vainaja. Ei ol ikän tämmöst trafiikki ollu. Kissa olis tarppen kyl.
Mist tuliki miälen, ettet ol kuullu meijä vauvauutissiaka: Sohvil on kolm penikka. Viis hän sai, mut kaks synnys kuallen. Ja jälles Sohvi ol tehny omi färisekotuksias: ko viimeks hänel ol kaks pinkki pentu, ni nyy o molema nartu iha harmai. Niinko hiire...