hiljast

Olettak huamann, kui mailma o hiljentyn? Istusi eilä ehtopäiväl keinus ja oikken kuuntelemal kuunteli, et laulak jossa eres yks lintu, mut ei mittä. Ei inaustaka. Ei eres tuullu yhtä, nii et olis jotta puitte humina kuulunu.

Ei muut ko koirate läähätyst. Heil on kuuma ja ko vähä väli tarvitte juast ja haukku jotta häiriö, torellist taik kuvitelttu, ni läähätyksest ei meina tul loppu lainka. Komenna välil ne sisäl et rauhottuva ja muistava juara.

Muistattek, ko yhten vuan jourusi paketoima kirsikoi sukkin ete ampiaise olis syäny kaikki marjoi? Tänä vuan ei ollu sitä murhet, sil et kirsikkapuu on kualemas eikä tehny ko yhre kirsika.

Faarelmi sit tuleki paljo. Penssa ova iha väärälläs marjoi ja raakilei. Siroin keväste versot tukevaste, mut paino on niin pali, et toine tukipuu o menny poikki. Ei se pelkästäs marjoje painost ol katkennu, meil o ollu muutama rajump ukkospuusk. Ihme ete ol puit kaatun.

Nii, faarelmi tulis nyy. Mut ei niist ol syätäväks eikä pakastettavaks. Enkä aio niit myyräkkä.

Kärpäse syävä ne. Olettak ikän kuullu taik nähny?
Ne pirulaise imevä faarelmat tyhjiks. Eikä niit ol mittä iha vähä, eikä vaa yht lai. Koko pusk kuhise kaikenkokossi ja -muatossi kärvässi.

Ei mul ol nii suurt sukka taik nii mont, et voissi suajel faarelmat samal taval ko kirsika muina. Eikä aut myrkyttäkkä, sit ei voi itekkä syär. Voisik niit amppu? Miäl tekis.

Mää ole rauhalline ja joviaal ihmine, mut tomse häirikkökärväse saava mun murhahimon herämä. En voi enä men likellekkä, ko primitiivireaktio vaani takaraivos.

Naapurtorpast ol sunnunta lehres myynti-ilmotus. Ans katto kumssi ihmissi tule. Ole jollantaval nii tottun olema tääl itteksen ilma naapurei, et en oikkestas välitäis kenestäkkä. Muutamal tutul ole kertonu, et nyy olis mahrollisuus pääst oikke mun naapuriksen, mut kamal vastu on suasitel kenellekkä torppa, mitä ei ol hoirettu viimäste viirentoist vuare aikan millän taval ja mikä o iso remonti tarppes.

Toisaltas olis kiva, ko joskus näkyis valo naapuri akkunast. Paitti et mun on tiäviaruspuskan kasvanu niin tihiöiks, ete siält mittä näy.

Ja aniharvon kukka pääse naapureitas valittema. Paras ratkasu olis ko ostais itte koko mörskän.

Olen loputakki keksiny ittellen systeemin, mil saan tehryks hiuka pihatöit. Kykenen yhten taik kahten ehton tekemä istutus- taik ruaholeikkuutöit trekoolis, taik mitä ny millonki on tarvis. Sit olen taas niin kippi et mene kolm päivä toipumisse. Sen jälkken kykenen taas hiuka töihi. Täl taval ja Takkupään avul saan piretyks nurkat jonkunäköses kunnos ja miäliki on paremp. Toipumispäivät koitan kulutta lueskelemal.

Ens viikol piräis sit alka kattotyät. Saa vihron nua paukkuvat pressumytyt tualt katolt pois ja kunnollise suajan talol. Alka ol viimäset ajat tehrä semssi töit.


Kuvalisäys, toristusaineistoks:

 Kattoka nyy, niit o iha jessuksest, kärvässi.

 Tommost jälkke sit tule. Kuka noit vois syärä, yäk.

 Sentä jottan kaunistakki löyrys. Kuuliljal on kaunis kukka.

 Ja tämä on Akrimarketi flikkate mukka kameleonttileht. En ol ikä enne nähny. Siin näky myäs kui se on istutettu hakken keskel. Pajukko vähene ja kukkase voiva hyvi.

 Koirat istuskel kivel sil aikka ko otin kuvi. Ja ain katota eri suuntti, jote ol mittä häiriöt.

 Lilli olis taas trimmaukse tarppes. Tukk silmil ja korvat tomse turssa.

 Muatovalio-Sohvi oli näkevänäs pellol jotta miälenkiintost. Hän o myäs saanu päähäs rikkaruahosiämeni, muistattak niit semssi ko tarttu housulahkesse eikä irto millä? Sohvi kanta niit päässäs tavan takka.

Viimätteks nappasin viäl kuvan siit mist talvellakki: saunan trapult päi puuhuanet. Viherkäist on.