maanantai 4. lokakuuta 2010

sin men

Nyy se sit o ohi, -messut. Pää lakka pikkuhilja humisemast ja konteihi palautu tunto.

Viiren päivän rutistus tuatt hyvän tulokse, saatti pali kehumist eikä ihan tyhjäst. Meill ol hauska, erilaist, miälenpainuva ja viihryttävä, nii ohjelma ko koko osasto. Tipui ei kuallu, mikkä ei menny mynkä ja kaik tuatti eilän ehjän kotti.

Pääsin ero pianoismallist enkä ny vähä aikka tahro sitä nähräkkä, saati kuull kommentei siit. Oikkiastas juur ny tuntu silt etei kest eres puhell messuist enä. See mene ohi ja ens viikoll täyty pittä semne purkupalaver, misä kerrata hyvä ja vähemmä hyvä asia.

Ole melkke maann koko päivä, vaik nousi ylös jo seittemä ajois. Lueskelin yhren kirjan, kuinkas muuto. Ulkon o ruvennu tuulema ja tupa on käymäs kylmäks. Ruppen nyt virittämä tult hellanpessä ja sit tarvitte siivot ja tiskat ja mitä kaikki, huusholl on ko pommi jälilt ko olen käyn koton vaa nukkumas.

Koiri o ikäv ja ne tarvitte hakki kotti koht ko ole saan torppa eine lämmitetyks. Kyl elämä täst taas rauhottu.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Hiano haaste!

Saak yrittä otta vasta?

Kysy runonkirjottaja ylittepursuvas talossas

Piu kirjoitti...

Heh, en meinannut tajuta mist sun kommenttis löytä:) Juu, sunt kans ajattelin mut en uskaltan mainit tekstis. En ol viäl miättiny, mil taval seuratan osallistujie onnistumist, mut omat ajattelin kuvat taikk ainakin kertto plokis. Hiuka hirvittä...