Olen ollu koko eiläsen päivä ihan kohmes. Ja ko palelen, en pyst tekemä mittä. Mun mene sorme nii kontta etei ne taivu enkä pääs kunnol kävelemänkä.
Sen tähre men eilänenki päivä hukka. Lisseks olen viäl hytistessän jännittäny kaik lihakse ihan tönköiks. Meinasin ajat aamul liikennevalois toise peräpeilin kurttu, ko en saan siirretyks jalkatan nii noppiast ko olis tarvinn.
Mul ol eilä tuvas 18,1 astet, nii et en ihan turhast valit. Lämpesin saunas tiätty eine verra, mut kyl tartt laitta hellan tuli ennenko vois menn nukkuma.
Ja sit ei tullu uni. Ei vaik viimäs yän taivas ol pilves eikä kuu paistan akkunast sisäl niinko muin öin. Vaikken nukkunukka, näin silti unt. Unes olin kovaste tuskas vaateostoksil, en löytän mittä sopevaist krekkala ja sen lisäks kaivoin koko aja nenä. Ja ihmetteli, ko kukka ei tuntunu sitä huamava.
Mist tuli miälen et en juur koska näe mittä painajaissi, mut tomssi muuton kummallissi unei tämän täst. Siis harmittavaissi, ouroi, nolottavi mut ei ikä pelottavi. Ei vissin kertta vuares. Mul o vilkas yäelämä jos olen nukuksis, mitä en kyl ain itte erota. Jourun aamul miättimä, et olenk nähny unt vai onk semmost tapattun? Heh.
Ko en siis saan unt, tul miälen et voisin alotta uuren kirja, mink olin laittan sänky viäre orottama. Sit tul kauhi ahristus: en millä jaks tutustu niihi uussi ihmissi mitä siin kirjas kumminki on. En nyy keskell yät kumminka.
Jumankekk, en ol viäl ikä tomsestakka asiast murhettun. Et tarvittek mun täst lähtien tutustu kirjallissi hahmoihi etukätte, et saatan lukki keskell yät? Voisik joku toimi esittelijän ja kertto mul, et josas meina lukki sen ja sen kirjan, ni siin o semssi ja semssi ihmissi, etes sit hämmästy? Kyl mene elämä vaikkiaks.
Mist ihmest mun päähän tul semne ajatus, et mun tarvittis tuntti sen kirja henkilöt ennenko voin ruvet lukema? En ymmär.
Nyy on muatiplokeis alkamas semne haaste, et syyskuu aikan käytetä vaa kuutt vaatett. Valita ne kuus ja sit piretä niit koko kuukaus, ei ostet uussi eikä vaihreta enemppä ko mik o alus valittu. Näitte kuure vaatte lisäks saa käyttä erilaissi sukki, hatui, huivei ja takei, ja kenkki tiätyste.
Tarkotus on kokeill, kui vähill krekkalil ihmine tule toime, ko vaa tahto. Ja kiinnittä huamio roittie hualellisemppa hoito ja sihe, et alumperi valittais paremmalaatussi ryysyi, mik kestä kauan pittä.
Tekis miäl otta ossa, se soveis mun iankaikkisse ryjänvastystamisprokrammihin. Voisin siivot vaatekaapist kaike muun pois, jättä vaa yhret housut, hamen, kaks paitta ja villataki ja vaiks mekon. Jos mul olis mekko ja hame... tartteki menn vaateostoksil. Vai kui?
6 kommenttia:
Aivan mäkin nyt jouduin miettimään kaikkia asioota, jotenkin liikuit tosi syvästi jossakin. Eikö oo paree, jossei kiriojen henkilöötä tunne, saa olla tykkäämättäkin niistä! Ja saa olla itte oma ittensä. Vai vilu...täälön sama juttu. Nyt on villasukat ja reinot jalois ja menisin saunaa, jos semmonen olis. En voi lähteä hakemaan karkkiakaan kaupasta, ku on vilu. Täyskuukin on ollu. Ja valavottanu. Laita praasu hellanpesään!
Joo, ei viime talvenna palellut jos tuvassa oli 18 astetta, tosin vaatteita oli silloin enempi..nyt ei meinaa tottua viileisiin ilmoihin. Hellassa on tuli tälläkin hetkellä, se vähän kuivaa ilmaa ja on mukavampi.
No tuohon syyskuun haasteeseenhan on otettava osaa. Heleppoo kuin heinänteko. Siivosin vaatekaapista kirpparille niin tarkkaan rievut, ettei taida löytyä kuutta rättiä, pitänee pari puseroa lainata naapurin Annelilta. Sitäpaitsi en tarvitse edes kuutta, kun lähestulkoon ainoat vaatekappaleet on koticollege housut, lenkkihousut ja farkut. No niihin paidat (saa kai niitä pestä välillä) ja siinähän se! Kyyyllä, kyllä kuusi pitää olla.;)
No juu, saapi niitä toki pestä, siunakkoon:D Mulle selvisi että oikeastaan kysymyksessä on muotidieetti, joten tipahdin oitis kyydistä. Mun rievut ei oo olleet muotia vissiin koskaan. Mutta muuten olisi kyllä virkistävä kokeilu. Jos tarkemmin tuumaan, niin mun työvaatteet taitaa hyvinkin mahtua kuuteen. Mutta naapurilta ei saa lainata!
Joissakin kirjoissa oli aikanaan etusivulla esittely kirjan henkilöistä, joista saattoi välillä luntata, jos muisti pätki. Ainakin Maria Langin dekkareissa oli esittely. Sellainen voisi yleistyä uudelleenkin.
Totta, myös Kaari Utriolla on romaaneissaan henkilöesittely kirjan alussa. Ei ollenkaan huono juttu.
Lähetä kommentti