perjantai 13. elokuuta 2010

sopeutumisen vaikeus

Ensimmäinen työviikko on kohta tehty. Eilinen päivä meni sorvaamolla ja sovittiin, että teen jatkossa kaksi päivää viikossa lähityötä. Siitä se alkaa.

Huomaa selvästi, että syksy lähestyy, kun kaikki muukin toiminta on vilkastumassa. Kulttuurielämä nyt onkin vilkasta kesällä, mutta kaikenlaiset muut aktiviteetit lisääntyvät myös. Mua jopa pyydettiin ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Lakatkaapas nauramasta.

Ja mulla kone yskii. Tuntuu etten pysy vauhdissa, ja kun sitten oikein pinnistelen, käyn niin ylikierroksilla etten saa nukutuksi. Heh, niin kuin mukulat. Olenkin merkinnyt kalenteriini VAPAApäiviä, etten vahingossa lupaa joka päivälle jotain.

Koska lempipuuhaani on suunnittelu ja listojen laatiminen, olen nyt tehnyt raivaamissuunnitelmaa huushollin pelkistämiseksi. Taas ja jälleen kerran. Jos olisin säästänyt kaikki laatimani suunnitelmat, mulla olisi kilometrin mittainen arkistohylly täynnä. Koska en ole, hylly on hiukan lyhyempi.
Mutta mutta. Koskaan ei tiedä, milloin tulee tehneeksi juuri sen täydellisen suunnitelman, jonka toteuttaminen käy kuin leikki ja jolla saadaan aikaan täydellinen tulos. Sitä paitsi hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, vai mitä?

Kun lueskelen toisten blogeja, vaikuttaa siltä että olen ainoa lorvimiseen erikoistunut naiseläjä pohjoisella pallonpuoliskolla. Kaikki, aivan jokainen seuraamani blogi esittelee jonkinlaisia aikaansaannoksia, kuvailee onnistuneita projekteja ja sisältää matkakertomuksia kuvineen. Vain  minä puhun aikomuksistani. Että sillä tavalla lahjakas...

Meillä on taivaanisän kanssa informaatiokatkos tai jotain häikkää yhteyksissä. Mulle on annettu (pyynnöstä kylläkin) pitkä poutajakso koska katto vuotaa aina vaan. Koska nyt alkaa kaivo olla kohta tyhjä, olen yrittänyt viestittää, että sadetta saisi jo tulla, sillä katonkorjaajan kanssa on ollut alustavat keskustelut. Saattaa olla, että isäntien toivomukset hyvistä puinti-ilmoista ajaa mun surkean kaivoni ohitse. Mut saiskos edes sen verran sadetta,että saisin tynnyrillisen saunavettä? kysyy nimim. vähään tyytyvä.

3 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Älä sure...vaikutan varmaan joskus tosi energiseltä ja aikaansaavalta, mutta usein se on isoa hämäystä. Mullakin on ziljoona ideaa ja suunnitelmaa, korvienvälissä. ja usein sinne jäävätkin ajanpuutteen vuoksi. Yksi elämä ei riitä kaikkeen. Ja se on iso harmi se!!

tiuku kirjoitti...

Nyt pistän paremmaksi: minut valittiin seurakuntavaaleilla, vaikka en ollut edes ehdokkaana. Tietenkin kyseessä oli inhimillinen virhe. Minulla on hyvin paljon listoja paperilla ja ajatuksia muistikirjassa, mutta sinne ne sitten unohtuvatkin. Paljon vein tänään tavaraa lähetyksen kirpputorille niin että edes jotakin.

Piu kirjoitti...

Vilukissi: älä yritä, sun markkinapöytäs puhuu kyllä toista! Mutta ideoita kyllä pukkaa yöt päivät mieleen, toinen toistaan hienompia. Pitäiskö julkaista kirja: Ideoita toisten toteutettavaksi?
Tiuku: Onnittelut! Susta tulee varmasti oivallinen kirkkovaltuutettu. Lähetyskirppari on hyvä paikka viedä tavaraa ellei itse jaksa tai voi kaupitella.