painostavaa

Veera pöllytti puutarhaa, eikä muuta. Kasteli hiukan, mutta siinä kaikki.

Olin loppuviikon Kauppilassa opastusvuorossa. Siellä oli hiljaista, perjantaina oli hiukan enemmän kävijöitä. Eilen ei ketään.

Iltapäivällä satoi ja jossain kaukana Turun suunnalla ukkosti. Hiljainen sade ropisi pärekatoilla aivan toisella soinnilla kuin muualla. Karjapihan veräjä on auki kävijöiden kulkea.

Hiljaista, prännin ovi on auki kuin sokea silmä.

Ukkonen kaikkosi ja sade lakkasi. Lueskelin tuvassa Hiljaiset sillat-kirjaa ja tunnelma oli erikoinen. Vanha laaja maalaistupa ja iowalainen rakkaustarina olivat vähän kaukana toisistaan. Pitäisi valita paremmin kirjat joita lukee tuollaisessa ympäristössä.

Illalla myöhään katsoin Tatin elokuvan Enoni on toista maata. En kyllästy Tatin elokuviin varmaan koskaan. Raision kirjastosta niitä saattoi lainata, täältä en ole muistanut edes kysyä.

Sitten irroittelin telkkarin ja tietsikan valtakunnan verkosta, sillä yöksi oli luvattu julmaa ukonilmaa. Koska ei ole takeita sitä, että heräisin mihinkään ilmaan, pitää aina vähän ennakoida. No, seitsemän aikoihin kun nousin ylös alkoi meren, tai paremminkin Pyhärannan suunnasta kuulua jatkuvaa kolinaa, sellaista syvää, matalaa ja uhkaavaa. Se loittoni kuitenkin Rauman suuntaan ja sen jälkeen on ollut hiljaista ja painostavaa. Paitsi ihan juuri nyt kuuluu taas ukkosen ääni.

Jatkuva ukkosella ja myrskyllä peloittelu on sen verran vaikuttanut, että toisin kuin yleensä puin vaatteet päälleni heti aamulla. En siis lorvehtinut puoleen päivään aamutakissa kuten yleensä. En tiedä, olisiko Vilukissin taannoinen yöpaidan vaihtaminen ollut esimerkkinä.

Tänään on ohjelmassa Testivoittajan talutusta, vaatekaapin siivousta ja saunomista:

Jos oikein reipastun, saa saunakin pesun ja puunauksen. Se riippuu vähän tuosta ilmasta.

Huomenna on ensimmäinen työpäivä.