lauantai 28. elokuuta 2010

tunnustus jos toinenkin

Mulla on ollut niin kiirus kaiken turhan kanssa, etten ole ehtinyt valittaa täällä niitä kaikkia. Lisää kiirettä on tehnyt kaikki tarpeelliset asiat, jotka on ollut hoidettava, ja kantona kaskessa kaiken lisäksi työtyö, siis se osuus joka vaatii verstaalla oloa. Maanantait ja perjantait.

Kotiin tullessa olen kuin kuraan kuollut kuttu. Hitaasti toivun entiselleni aamuun mennessä.


Niinpä olin varsin yllättynyt, kun äsken kesken lauantaisiivouksen tunsin voimakasta tarvetta tulla koneelle (heh) ja löysin Vilukissin blogista ylläolevan lätkän. Kiitos vain!
 
Olen seurannut ko. blogia jo kauan. Olen tuntenut voimakasta yhteenkuuluvaisuutta kirjoittajan kanssa ihan alusta asti. Niinkuin olisin löytänyt vanhan tutun. Mutta yhä vain yllätyin, kun luin hänen tunnustuksensa. Meillä molemmilla on ilonamme tai riesanamme synestesia. Mm.
 
Mun pitäis nyt tehdä seitsemän tunnustusta. Huh.
 
1. No se synestesia, jonka Vilukissi jo kertoi. Jotkut tapahtumat jäävät mieleen ensisijaisesti väreinä. Mulle on aina ollut itsestään selviä Konsta Pylkkäsen siniset ajatukset. Opettajalla oli joskus nielemistä... Mulla menee muutkin aistit sekaisin: mun magnesium-pillerit maistuu samalta kuin vanhat jauhot haisee... Tietyt pinnat tuntuvat ääninä, esim. äidin vanha kumilaukku narisi. Siis mun mielessäni.
 
2. rakastan suunnittelua. Teen työlistoja, piirrän erilaisia pohjapiirroksia tai puutarhasuunnitelmia, mietin etukäteen monet asiat niin puhki että saan niistä tarpeekseni enkä edes yritä toteuttaa. Entinen mieheni oli nääntyä tämän(kin) piirteeni kanssa, hän ei ymmärtänyt etteivät kaikki ideat olleet vaatimuksia.
 
3. pääni kehittää kertomuksia yötä päivää. Pienet uutiset lehdessä tyyliin "mies nielaisi python-käärmeen" saa aikaan kehyskertomuksen, joko ennen tai jälkeen nielaisun. Öisin päässäni kehittyy kokonaisia romaaneja, jopa niin että saatan kesken unen ajatella: nyt pitäisi herätä ja kirjoittaa ylös. Kovin montaa kertaa en ole sitä vielä tehnyt.
 
4. Tykkään laulaa. Vanhoja iskelmiä ja koululauluja, vieläpä virsiä. Yksin, korkealta ja kovaa. Mulla on hyvähermoiset koirat.
 
5. Mulla on kyky saada roina poikimaan. Mitään en tunnusta kantavani sisään, ainoastaan ulos. Silti mulla on kaikki paikat täynnä. Blogini yksi perusteema onkin "eroon turhasta tavarasta".
 
6. En tykkää lapsista. Joistakin kyllä, tai yleensä useimmista. Oikeastaan en voi sietää sitä, että minun ilman muuta odotetaan pitävän kakaroista, on ne sitten millaisia tahansa. Varsinkin sellaiset vanhemmat ottavat päähän, joiden kakarat ovat oikeita riiviöitä ja häiriöksi kokonaiselle supermarketille eivätkä vanhemmat tee muuta kuin odottavat toisten hymistelevän miten "lapset on lapsia" PRKL. Sanon minä. Ja kun sanon, lähtee yleensä tukka päästä niin mammalta kuin pennultakin. Mulla ei on tarvetta tykätä kenestäkään koon perusteella, mutta olen kyllä vanhemmiten oppinut olemaan tuomatta julki tätä omituisuuttani.
 
7. mulla on kahtia jakautunut persoona (yllätys!) Tykkään olla mukana tekemässä muiden kanssa, mutta sitten pitää saada olla myös yksin. Tykkään maalla asumisesta ja huushollini vanhoista romppeista, mutta viihtyisin myös niukasti sisustetussa modernissa kaupunkiasunnossa. Voin kulkea tyytyväisenä vanhoissa kirppisvaatteissa, mutta rakastan uusia vaatteita ja kenkiä, alusasuista puhumattakaan.
 
Siinäpä niitä tuli. Voi olla, että jonakin toisena päivänä tunnustaisin muita asioita. Voi myös olla, että kaduttaa näidenkin julkituominen. Yleensä en kyllä vaivaudu katumaan mitään.
 
Murheet on samat kuin ennenkin. Vesi on kaivosta loppu mutta juoksee sisään sateella. Sen varran on satanut että tämä viimeinen on tullut todistettua. Koipi toipuu hitaasti, vähän kerrallaan. Käyn kahdesti viikossa salilla, se on ihanaa ja vaikka mitä. En silti kykene kävelemään portaita.
 
Pienoismalli vie kaiken vapaa-ajan, nytkin on huono omatunto kun en ole lorvarissa sen parissa. Olen kuitenkin päättänyt saattaa sen niin valmiiksi kuin kykenen, ehtiikö sitten ajoissa on toinen juttu.
 
Yritän ehtiä sekä kirjoittamaan että kommentoimaan vähän ahkerammin. Jess.
 
Olen niin vähän kommentoinut muiden blogeissa, että joudun sanomaan: ottakaa ja jatkakaa tästä, lukijat! Jos teitä on sellaisia, joilla on oma blogi. Mielelläni antaisin tämän ainakin siskolle ja Oilille, joka aina sanoo ettei aloita omaa blogia. Jonakin päivän kuule...

2 kommenttia:

meeri kirjoitti...

No niin! Tunnustukset 2-7 ovat kuin omasta elämästäni. Vitsailin jo Vilukissille, että mäkin nään asiat ... heh, euroissa, nuuka ihminen.

Piu kirjoitti...

Jahas, että muitakin sukulaissieluja:) Sekin on hyvä tapa katsella asioita, pysyy jalat maassa.