tiistai 17. elokuuta 2010

krampissa

Se mun ihmekukkani, jota mä luulin sormustinkukaksi, osoittautui kuitenkin tulikukaksi. Pituutta sillä on saman verran kun mulla ittelläni, ja kukat on hassallaan eikä tuupissa niinkuin ukontulikukalla.
Ne on ihan sieviä pieniä kukkia. Tuo naavainen kräki tuossa vieressä oli tarkoitettu kärhön tueksi, mutta tuuli irroitti Mr Presidentin otteen alvariinsa ja se päätti kiertyä sammalruusun piikkisille varsille. Oli vissiin turvallisempaa siellä.

Viikonloppu meni Kauppilan pienoismallin parissa ihan kokonaan, kun ensin pääsin alkuun. Kuvat on Kirkkokatu 10:n sivuilla. Sain karjapihan rakennukset suurinpiirtein kokoamista vaille valmiiksi ja sen kunniaksi pidin itselleni plättikestit:
nam.

Maanantai vierähti työtöissä. Oli outoa pitkästä aikaa ajella aamusella töihin. En nukkunut juuri lainkaan edellisenä yönä, mutta hyvin jaksoin. Perjantaina menen taas.
Tänä aamuna olin reipas ja lähdin puoli kahdeksalta kuntosalille. Huhkin siellä reilun tunnin, tarkoitukseni oli mennä vielä altaaseen mutta se olikin sitten jo varattu. Olo oli ihan hyvä kotiintullessa.
Sitten piti lähteä kirkolle asioille mutta näytti että juuri tulee sade. Takkupää leikkasi nurmikkoa ja minä, ensimmäisen kerran tänä vuonna! perkasin ruusupensaiden juuresta kuivuneita rikkaruohoja. Ei siis kovin raskasta eikä kovin kauaa, sillä nurmikko kasvaa vain paikoitellen.
Hiukan mulla pakaralihas kiristi autolle mennessä, mutta vielä pääsin hyvin kävelemään. Käytiin sitten useammassa paikassa ja koko ajan kiristyi lisää. Lopulta en enää päässyt kävelemään kiroilematta.
Se nyt on selvää ettei tämmöinen kulttuuri-ihminen voi kiroilla pitkin kirkonkylän raittia. Semmoinen ei vaan käy. Lopulta saimme kaikki asiat toimitettua, neiti Sieväsen valumavikakin tuli korjattua ja pääsin kotiin. Isolla särkylääkkeellä olen tämän illan pärjännyt, mutta lisää vaaditaan että saan saunottua ja kykenen nukkumaan.

En odota mitenkään erityisellä innolla huomista herätystä.

Kaikesta huolimatta aion jatkaa himokuntoilua ja mennä torstaina uudestaan salille. Silloin mahdun altaaseenkin ja saan venyteltyä paremmin. Enkä revi itseäni ihan niin piippuun kuin tänään.

Lopuksi tähän pieni arvoitus. Tai ihmettely, tämä ällistytti meitä eilen:
Kuka arvaa, mistä tämä on pullahtanut? En ole eläissäni nähnyt tämmöistä, vaikka olen jokusia vastaavia pullautellut elämäni aikana.
Tämä ei ole muuta kuin todiste siitä, että ihmiskunta on rappiolla.

8 kommenttia:

Freya kirjoitti...

Oisko viinipullon muovikorkki? Nykyajan vastine korkki korkille.
( En ole mitenkään juoppo. =D )

Piu kirjoitti...

No sehän se on. Olen toki nähnyt sellaisia korkinvärisiä jo vaikka kuinka kauan, mutta kirkkaanpunainen! Se ylittää ymmärryksen... vielä luomuviinissä, huoh. En minäkään suurkuluttaja ole, mutta maidoton ruokavalio ja pitkä ikä yhdessä tuovat kokemusta:)

tiuku kirjoitti...

Tuntuu varmaan tosihyvältä liikkua vapaasti ja päästä jo kontilleen riipimään rikkaruohoja maasta. Onneksi tuo Takkupää on ollut sinulla auttamassa puutarhan hoidossa. Mielenkiintoinen tuo Kauppilan projekti.

Piu kirjoitti...

Juu, kieltämättä on hienoa, kun on hakemassa keppejä ympäriltään ja sitten muistaa, ettei enää tarvitse niitä.
Kauppila-projekti on vähintäänkin mielenkiintoinen:) Olin vissiin päästäni sekaisin kun lupasin sen tehdä.. mutta periksi en anna ennenkuin on pakko.

vilukissi kirjoitti...

Luulin ensin, että patruunahylsy. On se kamalaa, kun viinipulloissa on kierrekorkkejakin, mikä on varmaan käytännöllistä mutta ei kaunista. Makuutan joka tapauksessa niitäkin, kierrekorkillisia, pulloja telineessä. Vinipullon pitää maata! Vai on sullakin ollut lättykestit!

Piu kirjoitti...

Jotenkin muovikorkki tuntuu pahemmalta kuin kierrekorkki, vaikka molemmat ovat rappion alku. Mulla kans vinkkupullot loikoilee kontturissa, telineessä.

vilukissi kirjoitti...

Mulla on sulle blogissani jotain!

Piu kirjoitti...

Joo perkule, huomasin:) Katotaan mitä tulee