keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Eipä erikoista...

kiitos kysymästä. Ilmoja pitelee, onneksi.

Tuosta jo arvaa, ettei täällä olla kovin kannat katossa. Jos nyt ei pohjamudissakaan. Kunhan on tasaista ja harmaata, joskus sellaista seepiansävyistä.

Ja se on kyllä mukavaa. Työkiireiden vastapainoksi on mukava kotiutua puuhailemaan olemattomia, suunnittelemaan kevätkiireitä ja rapsuttelemaan koiria.

Toisinaan kudon, tällä hetkellä työn alla on silkki-kashmirneule kesäksi, toisinaan istun keinutuolissa lukemassa. Eli tätä iankaikkista yhtäjasamaa, jota joku kutsuu idyllikisi. Naistenlehdet esimerkiksi.

Yllättävät tapahtumat, kuten eilisiltainen oviensulkemiskeikka, häiritsevät lievästi. Piti nimittäin käydä sulkemassa arkeologiakeskuksen ovat iltasella, kun kyläyhdistys oli saanut laskiaisriehansa riehuttua. Poikkeava aktiviteetti aiheutti ärtymisoireita, jotka menivät kyllä yhtä nopeastikuin tulivatkin. Toivon, ettei kukaan paikallaolleista saanut vihiä mielentilastani.

Huomenissa aion pitää puoli päivää lomaa, toinen puoli kuluu Ravakan hanketyöryhmän kanssa kokouksessa. Maaseudun kehittäminen on tärkeää, siksi uhraan vähäistä vapaa- ja runsaampaa työaikaani siihen(kin). Lisäksi se on mielenkiintoista, oppii monenlaisia asioita ja toisaalta joutuu harkitsemaan asioita monelta kantilta, ennenkuin sanoo painavan sanansa. Vastuullista hommaa.

Mutta se lomanpuolikas. Oikein innolla odotan, miten monimuotoista lorvimista kehitän sen kuluttamiseksi. Ilokseni aamulla jaetaan viikon ilmainen sanomalehti, jonka parissa saa kulumaan tunnin, ehkä enemmänkin.

Pitää tähän ihan perikunnan iloksi raportoida hyvin alkanut viikko: maanantaiaamuna nousin normaaliin aikaan puoli kuudelta, latasin kahvinkeittimen ja lähdin koirien kanssa aamupissalle. Palattuani sisälle heräsin välittömästi: kahvia oli joka paikassa paitsi kahvinkeittimen kannussa, joka seisoi tyynesti keittimen vieressä pöydällä. Kerpules! Olin nukuksissa ollut näkemättä ettei se paholaisen kannu ollut paikallaan. Takkupää tietenkin hornasi kammarissa ja heräsi vasta kiroiluuni. Tavoilleen uskollisena hän esitti ihmettelynsä, miksi pesen aamukuudelta tuvan lattiaa kahvilla, mutta ymmärsi poistua näköpiiristäni kertamulkaisulla.
Eli voidaan todeta, että kolmen kuukauden käytön jälkeen kahvinkeittimen toiminta ei ole minulle kirkastunut, tai sitten pitää ruvata avaamaan silmät heti sängystä noustessa, eikä vasta kun on pakko. Mutta siis keitin pelittää, ei siinä mitään :) Kiitos vielä kerran.

Ei kommentteja: