Vaikuttaa siltä, että sauna-iisakin-kirkko-projektini liikahtaisi eteenpäin. Lopultakin.
Erittäin virkeä, leikkauksesta toipuva VPJ kävi ehtoolla katsastamassa työmaata. Ensin patsasteltiin rakennuksen liepeillä ja sitten siirryttiin sisälle ihmettelemään piirustuksia. Lupasi tulla huomenissa määräilemään poikaansa työnteossa. Siis VPJ:llä on toinen käsi paketissa, toisella viisaa Nuorellemiehelle mitä tehdään ja miten. Kai.
Enpä ole päässyt murehtimisen turhuudesta. Aloin illalla miettiä olemattomia rahavarojani, taisin siitä vinkua VPJ:llekin, ja sitten asia pyöri mielessä yöllä ja vielä aamullakin. Piti oikein soittaessa sanoa, ettei kyse ole siitä, ettenkö mielelläni maksaisi. Olen aina maksanut laskut mielelläni, jos olen tuntenut saaneeni rahoilleni vastinetta. Enimmäkseen olen.
Mutta mutta. Tämmöisen yksineläjän rahavarat eivät kovin kummoiset ole. Olenkin tullut siihen tulokseen, että yläkerran ukko tiesi mitä teki, kun pisti vatsani ronklaamaan. Mulle ei juuri maistu kuin kaurapuuro, eikä muuhun nyt ole varaakaan. Eli kaikki on tasapainossa:)
Takkupään kanssa taitaa yhteiselo jatkua entiseen malliin, vaikka olin jo vähällä luovuttaa. Älkööt nuoremmat luulko, että parisuhdeongelmat loppuvat iän myötä. Ihan yhtä merkillisiä juonenkäänteitä kehittyy nyt ns. kypsemmällä iällä, tai oikeastaan aina vaan oudompia. Olemme siitä hyvä esimerkki, jota en kuitenkaan tässä ala tarkastelemaan lähemmin. Uskokaa sanaani.
Mutta sen päätin (taas kerran) että nyt saa riittää. Enää en siedä moista mökötystä. Tämä tiedoksi.
Mitä aion sitten tehdä, ensi kerralla? Kun tietäiskin. Ehkä siihen on niin pitkä aika, että ehdin keksiä jotakin Kerrallatoimivaa? Sen ainakin tiedän, etten enää pelkää yksinjäämistä. Kerpules, mua ei pelota mikään!
Paitsi, ettei se ihan totta ole. Sehän vähän tuppaa tulemaan uniin, ettei enää pärjää yksin. Ilman apua siis. Eikä pysty sitä näkemään ja tekemään tarvittavia luopumispäätöksiä, vaan sinnittelee kurjuudessa ja muuttuu ikävällä tavalla kummalliseksi. Ja toisille rasitukseksi.
Mutta Walon jäsenenä pyrin aina suhtautumaan asioihin valoisasti, niin tähänkin: suren sitä enemmän sitten kun on sen aika. Nyt on vielä kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti