Viikon kukat

On niin tyyten tapahtumatonta aikaa että on sama, kirjoittaako vai ei. Työpäivät ovat kiireisiä ja hyvä niin ja illat kuluvat lukiessa.

Tämän viikon kukat ovat vaatimattomat, kauppiaalla ei ollut kuin jämät jäljellä. 

Toiseen maljakkoon ostin sitten tuollaiset sammalneilikat. Hassut tupsut.

Ja tässä vasta hassu tupsu onkin. Sohvi on oikea takkukasa, mutta niin rakas...

Mitkä säärikarvat! Onneksi mennään kohti kevättä ja karvoja voi kohta harventaa. Häntä on myös muhkea. 

Aurinkoisia aikoja odotellessa.

Talvi

Raikasta ja kaunista on riittänyt, varsinkin nyt kun saatiin lunta. Koska kaunista pitää olla yhtälailla sisällä, haen kukkia joka viikonlopuksi. Tai niin usein kun on tarpeen, sillä joskus kimppu kestää kauniina toista viikkoa.

Joulun jälkeen silmä kaipaa jotain kevyempää, joten tämän hetken kukat ovat kaikki melko hempeitä.

Alimmassa kuvassa olevat kukat sain kaupanpäällisiksi. Vakioasiakkuudesta on iloa.

Olemme Sohvin kanssa edelleen kävelleet töihin näinä kylminä päivinä. Välillä on vähän sormet ja tassut nipistelleet, mutta vaurioita ei tullut. Sohvilla on paksu turkki eikä omanikaan ole huono, vaikka sillä onkin jo ikää 60 vuotta. Monenkohan kettutytön ekologinen halpatuontivaate kestää käytössä yhtä kauan? Epäilemättä turkkini palvelee vielä muutaman vuosikymmenen ja senkin jälkeen siitä on iloa. Sen voi lopuksi haudata maahan ja se lannoittaa pitkään vaikka ruusupensasta.

Pieni pihakuusi joutui antamaan periksi kovalle tuulelle. Se ei millään pysynyt pystyssä, kun multa ruukussa oli sulaa eikä tukenut pientä puuta lainkaan. Nyt se on jäätynyt  vinoon ja lumi kinostuu sen oksille. Se on silti sievä, varsinkin illalla pimeän aikaan.

Lunta on jo aika kivasti, puhdasta ja pehmeää. Ja kevyttä lapioida, mikä on iso asia. Tosin suurimmat lumityöt täällä tekee huoltomies.

Tulossa on ilmeisesti taas melko kylmä yö. Kotiin tullessa lämpötila oli melkein tasan sisällä ja ulkona. Vain pieni etumerkki erona... Ei ihme, että nenänpää oli tunnoton.

Vaikka työpöytäni ei olekaan sellainen kuin kotona, olen sentään pikkuhiljaa ruvennut jotakin tekemään. Enimmäkseen tulee piirettyä ja maalattua, mutta viime viikolla sain aikaiseksi muutaman tuolin. Tuo pöytäni ei ole hyvä askarteluun, joten laitan sen todennäköisesti myyntiin ja hankin vähän kestävämmän ja myös tilavamman version.

Tosin nappuloiden tekeminen tuohon pikkuruiselle shakkilaudalle ei juuri tilaa tarvitse.

Välimetsän laidalla

Toinen vuosi uudessa kodissa on alkanut toipumisen merkeissä. Viikkoa ennen joulua sain vatsataudin, joka sitten osoittautuikin umpilisäkkeen tulehdukseksi ja leikkaamossa käynti siitä sitten seurasi.
Joulu meni siis varovasti.
Jotta kaikki olisi täydellistä, sain välipäiviksi mahtavan flunssan, ja monta päivää meni taas kuumeessa. Onneksi toivuin siitä alkuperäisen saikkiksen puitteissa.

Pakkanen aiheutti melkein horrokseen vaipumisen, ei yhtään huvittanut puuhailla mitään. Lukemista kuitenkin riitti ja nythän on enää -15 astetta, joten on ihan normaali talvikeli, tosin ilman lunta.

Merkillinen ilmiö viime viikolta: kahtena yönä peräkkäin sain unen vasta neljältä aamulla. Eikä kumpanakaan päivänä väsyttänyt lainkaan. Yleensä moista tapahtuu täydenkuun aikaan, mutta nythän kuu on kokonaan sammuksissa. Kahtena viime yönä olen sentään nukkunut hyvin, vaikka olenkin herännyt juuri neljältä ihmettelemään kellonaikaa mutta saanut sitten uudelleen unta. Joku kello neljän peljästys vai mikä?

Siivosin tänään ensimmäisen kerran tänä vuonna. Keräsin kaiken jouluun viittaavan pois ja nyt koti on aika ankea. Pitää vähän panostaa vielä ja järjestellä jotain "sisustuksellista". Piti hakemani eilen kukkia, mutta myöhästyin ja lempparikauppani ehti sulkea ovensa. Ehkä keksin jotain muuta ja huomenna kauppa onkin taas auki.

Myös Sohvin vuosi on alkanut mukavasti, kun päästiin taas töihin. Se taisi kyllästyä kotona olemiseen, kun olin niin huonossa kunnossa että kävimme vain pakolliset lenkit je nekin pienet ja pikaiset. Viime viikon pakkasten vuoksi kävelimme töihin joka päivä, mikä on Sohvista kaikkein parasta. Vähän piti hyppiä kolmella jalalla, mutta sitten taas kipitettiin rivakasti. Paksu turkki ja reipas kävely takasi kummallekin riittävän lämmön.

Mutta saisi nyt hiukan jo heivata tuo pakkanen.

epäilyttää

Pakko vähän kritisoida Ylen eilistä uutista:

"Itä-Suomen yliopiston tutkimusryhmä on löytänyt geenimuunnoksen, joka kaksinkertaistaa riskin sairastua Alzheimerin tautiin. Tutkimustulos on erittäin merkittävä taudin ennaltaehkäisyn kannalta."

Millä perusteella toimittaja väittää, että geenimuunnoksen löytyminen on merkittävä juuri ennaltaehkäisyn kannalta? Ärsyttää tuollainen otsikointi, kun jutussa ei mitenkään valaista asiaa.

Tietoni geeneistä ja  niiden vaikutuksista sairauksiin ovat vähäiset, mutta ihmettelen onko toimittajalla tietoa sitäkään vähää?
Muistisairaudet ovat lisääntyneet ja niiden aiheuttamat kustannukset ovat valtavat, joten aihe on uutisoinnin kannalta edullinen. Kuitenkin, juuri siksi että asia on monelle läheinen ja tärkeä, asiaa pitäisi käsitellä ajatuksella.

On hienoa, että saadaan uusia tutkimustuloksia ikävästä sairaudesta. Asia kiinnostaa minua eritysiesti, sillä olen potentiaalinen sairastuja. Suvussani on ollut useita muistissairaita jo monessa sukupolvessa. Jos kohta sitten kirkaspäisiä ikihonkiakin.

Mitä Alzheimerin taudin  ennaltaehkäisyyn tulee, tuskin sitä vielä pitkään aikaan geenejä sorkkimalla ennaltaehkäistään. Uskoisin elintapojen ja ruokavalion olevan merkittävämpi keino vähentää sairastumisriskiä. Lääkehoitokin on tällä hetkellä vain etenemistä hidastavaa. Lähtölaskenta alkaa kun diagnoosi on saatu.

Siksi harmittaa että sinänsä hyvä uutinen otsikoidaan noin pieleen. Ymmärtääkseni geenimuunnoksen korjaaminen ajoissa vasta mahdollistaa muistisairauden ennaltaehkäisemisen. Siihen asti on vain parasta huolehtia itsestään erityisen hyvin ja toivoa parasta. Ja tietysti elää täyttä elämää joka päivä.

Viikolla oli monta iltamenoa, osa työasioita ja osa muita velvollisuuksia. Työiltoina ei jaksa tehdä kotona mitään, mutta onneksi ei tarvitsekaan.
Aamuisin on jo valoisaa, kun kävelemme töihin. Aluksi valo aiheutti tunteen, että oltiin pahasti myöhässä, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kävellen mennään, ellei ole päivällä työn takia lähdettävä kauemmas.
Kuntoni on (ja Sohvin kunto myös) parantunut talven aikana. Aamupäivän lenkkiin, jonka pituus on reilut kolme kilometriä, meni puolisen tuntia. Vuosi sitten en olisi pystynyt kävelemään sellaista matkaa ollenkaan.

 Lumi on sulanut lähes kaikki, vain aurausvallit ja varjoisimmat alueet ovat vielä sulamatta. Kuraista tai ainakin hiekkaista joka puolella.

 Myös keittiön lattialla. Huoh. Mielestäni kuivasin koiran, mutta siitä on silti varissut noin paljon hiekkaa.

 Seuraavan lenkin jälkeen hiekka varisteltiin tuulikaappiin...

Loput sitten karisivat tässä.

Eilen olin taas Walon talolla siivoilemassa.

 Ensimmäiset tiskit kaapissa. Kokoelma talkoomukeja ja pari kannua.

Keittiökoneet on asennettu, ovien vetimet ovat maalaamatta.

 Liesituuletin puuttuu, työpöydän taso samoin, Näyttää silti aika kivalta.

Kamarin pönttöuuni maalattiin kauniiksi. Tämän päälle juotiin talkookahvit. Viimeiset termarikahvit, seuraavat keitetään hellalla. Eikä niitä juoda enää pahvimukeista...

Pihallakin tapahtuu: pikkuisia sipulikukan alkuja työntyy mullasta. Mulla ei ole selvää mielikuvaa, mitä kaikkea olen istuttanut, mutta sen kivampi on seurata niiden kasvua. Yllätykset ovat mukavia, ainakin puutarhassa.

helmikuinen viikonloppu

Pitkältä tuntunut työviikko sisälsi runsaasti kokouksia.

Viimeinen  oli torstaina Noormarkussa.

Perjantai-ilta meni toipuessa, kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten vain lueskelin.

Lauantaina kävin Walon talolla hieman maalaamassa ja ennenkaikkea kahvittelemassa.

 Kuvien taso on surkea. Keittiö on talon varjoisin huone ja päivä oli pilvinen.

 Sähkö- ja putkityöt ovat kesken, asennukset sovitetaan maalaamisen lomaan.

 Aluksi melko imelältä näyttänyt vaalea sininen onkin onnistunut valinta.

 Ovipaneelissa on koemaalaus, joka myös on hyvä. Talon kaikki ovet maalataan samanlaisiksi.Myös katot ja lattiat ovat samanväriset joka huoneessa. Kaikenkaikkiaan väriskaala on niukka ja harmoninen.

 Puuhella eli Reiska on vielä maalaamatta, mutta huuva ja kaakelit on jo kunnostettu. Tuo kamarin ovenkarmi on vielä melko hiiltynyt, se vaatii varovaista raaputusta ennenkuin sitä voi maalata. On jäänyt tekemättä ennen tapetointia.

Kamarin pönttöuuni on työlistalla ja odottaa maalaamista. Tuolirivi monelta vuosikymmeneltä ja tärkeä kassi: talkookahvit. Niitä juodessa laitetaan omat ja puolen kylän asiat järjestykseen :)

Koska Sohvi ei päässyt tälläkään kertaa mukaan, piti kotiin tultua lähteä lenkille.

 Tehdäänkö pitkä lenkki?

 Yöllä oli satanut lunta.

 Suuria tassunjälkiä piti haistella nuukasti.

 Lumi koristaa kuusiaidat kauniisti.

 Lenkin varrella on monenlaista aitaa, tässä rytmikäs lauta-aita.

 Pullea kuusiaita, jonka takana asuvat bassetit Topi ja Terttu.

 Ja lopulta hajanainen kataja- ja tuijarivistö sekä kuusennäreitä aurauskeppeinä. Tuossa tuntuu aina voimakas tervan tuoksu, jokin rakennuksen osa (ovet?) on tervattu.

Tänään olimme kahdella pitkällä lenkillä, mutta molemmilla kerroilla kuvausväline jäi kotiin. On ollut aurinkoinen, rentouttava ja suorastaan nautinnollinen päivä. Odotan hyvällä mielin tulevaa viikkoa.

pakkopullaa

Pari päivää on mennyt erilaisissa kokouksissa, ja jestas että vatsa valittaa. Neljästä kokouksesta vain yhdessä oli kahvin ja pullan lisäksi hedelmiä. Kun aikataulut ja pitkät ajomatkat vielä sekoittavat lounasajat, niin olo on iltaisin aika ankea.

 Eilinen aamukokous oli melko pitkä: neljä tuntia. Koska yritän välttää sitä pullaa, olin aika iloinen tuosta mandariinista.

 Joskin parin tunnin kuluttua olisin kaivannut jo jotain muuta.

Kotimatka pitkä on...
Ja ylen ankea päivä, ei auringonpilkahdustakaan. Päinvastoin, tuossa kohtaa oli juuri sade lakannut.

Illalla oltiin Sohvin kanssa kylässä ja Sohvi pääsi trimmauspöydälle. On se vaan kiltti! Pari pientä vinkaisua (häntää ei saisi nyppiä), muuten se istui ja seisoi juuri niin kuin pyydettiin.
Emäntä tarjosi onneksi teetä ja voileipää. Kotona oltiin kymmenen jälkeen ja lämmin ruoka jäi multa syömättä. Taas kerran.

Tänään oli taas vähän semmoista sekavaa meininkiä, pullakahvia aamupäivällä ja iltapäivällä. Eikä lounasta, en taaskaan ehtinyt. Aurinko sentään paistoi.

Sohvi suostui kerrankin poseeraamaan. Oltiin ihan kahdestaan toimistolla, toiset olivat juuri lähteneet.

 Vähän epäilevän näköinen ilme...

 Tässä tyylinäyte Sohvin toimistoelämästä. Tällä saa yleensä runsaasti rapsutuksia. Työelämä voi joskus olla vaativaa pienelle koiralle.

 Kotiin tultua oli vielä valoisaa.

 Sain tässä eräänä päivänä Takkupäältä nimipäiväkukkia.

Keväinen olo.