Tiärättek, milt keitety kaffelit haise? Mää tiärän.
Niinko sanott, mul on kiirust aikka tyätöitten kans. En kumminka kykentynny tänä lähtemä sorvamol, eiläne urakka tek kamala jälkke mun luntioomissani. Olen konkannu tääl koton ja tehny etätyät.
Oli kumminki pakko tiskat, ko laitoin hellan tule ja sain lämmint vett. Mut ko on tyäkiirui, ni puhelin soi alitaukkomat.
Ensmäise puhelun aikan mun tiskiveten jährys. No ei tullu suuremppa vahinkko, nostin varin hellal misä ol viäl aika prasu. Hetken pääst voisin jatka kluttamist.
Ko puhelin sois toisen kerra, olin kaukka viisas ja nosti pesofarin ens hellal ja vastasin vast sit. Siin puhelus ei mennykkä kauat ja taas pääsin jatkama tiskamist.
Kolmannel kerral nostin taas varin kaffeleines päivines hellan pääl ja rupesi toimittama tyäasia. Siin meniki enemä aikka ja jourusi oikke tuleman salin pualel tiatokonel värkkämä. Puhelu jälkke tein homma loppus saak ja katteli viäl sähköposteijan. Sit muistin, et mul o tuva hellas tuli. Huamakka, muisti vaa tulen ja sen et puit tarvitte lisät.
Porstos tunnus erikoine haju ja kerkesin ihmettelemä sitä, enneko olin tuvas hella ääres ja näi, kui vesi kiahus pesofatis ja kaffelit poukkoil siäl riamuisas.
Oi iankaikkine sentä mun muistian. Täst ei sit puhuta perikunnal, ettäs tiärätte. Nee kuskava mun hoitto...
Mittä vahinkko ei tapattun. Nostin pesovari jälles pöytkaapin pääl ja tiskasi yhtpäät loppu. Mut sano mää sen, etei fairi ja kalahaaruk yhres keitettyn mikkä hemaseva tuaksu ol.
tiistai 28. joulukuuta 2010
maanantai 27. joulukuuta 2010
..ja henkissäki viäl
..vaik heikolaisest kylläki.
Traktormiäs käve ja lykkäs tiän puhtaks. Läksin koht tuuppama lumivallit pois, sil et jos semne pakkautunu lumi viäl jääty, sitä ei siirrä mikkä, ei ainaka tämne rikkonaine.
Oi jessus, mikä homma! Harvon parun itteksen, mut nyy tul sitäki tehryks. Ei sem pualest et see mittä auttan olis, en vaa saan olluks ilmanka.
Tua karho tost aira viärest piti viär pois. Se ol kovaks pakkantunnu.
Postlaatikol tarvitt tehrä tila postauto varte, ja tualt kaarttest piti kolata karho keskelt tiät.
Auto ol keskel lumihanke, tein vaa polut kummallekki pualel et pääsen sisäl jos tarvitte.
Kaivonpolku en yrittänykkä aukasta. Teen sen sit ko kykenen kantama vett, sihe voi men muutama päivä.
Nyy menen sänkkyn sairastama, mul o semne tunne et muns olis jotta rikki. En taira lähti huamenakka sorvamol, jote sit ol pakko men lääkäri.
Traktormiäs käve ja lykkäs tiän puhtaks. Läksin koht tuuppama lumivallit pois, sil et jos semne pakkautunu lumi viäl jääty, sitä ei siirrä mikkä, ei ainaka tämne rikkonaine.
Oi jessus, mikä homma! Harvon parun itteksen, mut nyy tul sitäki tehryks. Ei sem pualest et see mittä auttan olis, en vaa saan olluks ilmanka.
Auton pääl ol vissi tonni lunt, se ol kauttaltas tomse kerroksen peitos. Kerranki neiti Siäväne näyt isolt autolt :)
Nyy menen sänkkyn sairastama, mul o semne tunne et muns olis jotta rikki. En taira lähti huamenakka sorvamol, jote sit ol pakko men lääkäri.
tääl olla
Lumisare lakas yäl. Aamul ol kymmene sentti lunt oven takan. Lissä.
Soitin esimiähel, et ei puhettaka et pääsisin sorvamol, hyvä ko pääsin pikkula. Hän meinas, et kyl vaa tarttis töihin pääst, ei hän yksnäs ruppe kaikki töit tekemä.
Ole nyy soittan muutamal traktormiähell. Heil on kaikil töit, omi ja toiste. Soit joskus myähemi, jotes saa kettä toist tulema, hee meinava. Jos vanha merki pitävä paikkas, ensi ei tul kettä ja sit tule kolm peräjälkke.
Makasi yäll hereill ja hunterasi, et jos nyy mun torppan sytty palama taikk saan härtslaakin ni tänne kualen, kukka ei pääs auttama. Ei se tuntunu oikke miltä, ko tiärän valla hyvi, et ko se aik tule ni ei aut vaik olisis valmiks lasareetis.
Oikkiastas tunnus turvalliselt. Kukka ei tul häirittemä, mihenkkä ei tarvit mennä ja saan oll tääl lämmiäs tuvas iha rauhas.
Äsken käve ottamas kuvi:
Portin takan o kinos. Ei ol pelkko et koirat karkaissi.
Tualt piräis tuleman tiä.
Ja tonn sen piräis jatkuma.
Lunt on nii katol ko maassaki. Koiril ei ol muut tila liikku ko ne polu mitkä jakson eilän tehrä.
Tämne lumimäär kerrallas o melkke liikka. Mut eiköst se täst selkki jälles, ko saara joku talonkokkone kone siirtämä hanket syrjä. Mun on vissi pakko otta tiäasiat hoirettavaksen, ko asun tääl viimäsen. Muuto olen koko ajan toiste armoil.
Ellei olis nii kiirullissi tyäasioi, en olis lainka murheissan täst tilanttest. Nyy on kumminki asi nii, et töis olis ylönmäärin tekemist ja paikallolo enemmä ko suatava.
Mut hiihtimet otan alas vaja orsilt ko tyäkiireltän kerkken. Joten nyy kokkeil hiihtämist, karutta jälles koko suven:)
Soitin esimiähel, et ei puhettaka et pääsisin sorvamol, hyvä ko pääsin pikkula. Hän meinas, et kyl vaa tarttis töihin pääst, ei hän yksnäs ruppe kaikki töit tekemä.
Ole nyy soittan muutamal traktormiähell. Heil on kaikil töit, omi ja toiste. Soit joskus myähemi, jotes saa kettä toist tulema, hee meinava. Jos vanha merki pitävä paikkas, ensi ei tul kettä ja sit tule kolm peräjälkke.
Makasi yäll hereill ja hunterasi, et jos nyy mun torppan sytty palama taikk saan härtslaakin ni tänne kualen, kukka ei pääs auttama. Ei se tuntunu oikke miltä, ko tiärän valla hyvi, et ko se aik tule ni ei aut vaik olisis valmiks lasareetis.
Oikkiastas tunnus turvalliselt. Kukka ei tul häirittemä, mihenkkä ei tarvit mennä ja saan oll tääl lämmiäs tuvas iha rauhas.
Äsken käve ottamas kuvi:
Pikkulanpolku tarvitte ol auk.
Ellei olis nii kiirullissi tyäasioi, en olis lainka murheissan täst tilanttest. Nyy on kumminki asi nii, et töis olis ylönmäärin tekemist ja paikallolo enemmä ko suatava.
Mut hiihtimet otan alas vaja orsilt ko tyäkiireltän kerkken. Joten nyy kokkeil hiihtämist, karutta jälles koko suven:)
sunnuntai 26. joulukuuta 2010
kaupunkimaist meininkki
Nii se joul jälles meni. Tul valla verka, ol hiljaksis ja läks samal taval. Rauhas.
Heräsin aattoaamuste tavalist myähemi, ko katosi torstaehtost telkkari myähä. Ensiks Lauri Tähkät (hämmästykseksen hän istus Runonkirjottajan tuvas puhelemas säveltämisestäs) ja sit jotta elokuva. Join sit aattoaamukaffet rauhas ja unhotin kokonas et olin ostan riisipuuro.
Ko olin saan itten hankituks ja viimäse valmistelu tehty, istahri glökimukin kans keinustuali seurama joulrauha julistust. Esikoinen tul koht see jälkke, ja me lähretti koiratten kans hiukan kävelyl, et ne eres eine rauhottussiva. Napatti piän kuuse tiä viärest samal reissul.
Hiljalles se aattoehto siin sit kulus, syätti, koristeltti se kuuse ja kaffett juares avatti paketit. Ulkon ol kova pakane, nii et jourutti lämmittämä uunei siin sivus. Ol viihtysä, vaik vähä surett see, ko keskmäine poik jourus lahottama tulemises ko sai flunssa juur aatoaatton.
Esikoine läks ajelema ehtost kotti ja mää jäin lueskelema lahjakirjojan. Olin itte ostan yhre ja sain perikunnalt lahjaks nelisataviis. Joo'o, 405!
Poja oliva jälles touhunnu omias ja hankkinu mul semse lukulaitte, mihe voi larat kuustuhat kirja.
En uskall tunnusta sitä walolaisil.
Mul on nyy siin lukuraamis Seikspiärin kaik teokse alkukiälel, Agaatta-tärin kaik rekkarit, Kalevala ja Kanteletar, Kauppa-Lopo ja Annaliisa, vaik mitä.
En ol viäl tutkinu kaikki. Sihe on mahrollist larat myäs musiikki ja äänikirjoi.
Se näyttä tomselt:
Joulutunnelma tuvan pöyräl ko Takkupää ol lähten. Akkunan takan näky lumine aita, nyy sitä aita ei enä juur näy.
Kyl mar tämäki o jälles vaa asennekysymys. Mul o ruakka, juamist ja etäyhteys toimi, et voin tehrä töit. Kuivi puit ja vett riittä. Ja jos oikken tahtois hehkutta, ni kerranki olis tarppeks puhrast lunt et voisis käyr saunast hankes eikä tarvittis varot koirankakkoi...
Täsä voi tul viäl tarppesse kaik nelisataviis kirja jos tua lumentulo jatku eikä mittä aura ruppe kuuluma.
Heräsin aattoaamuste tavalist myähemi, ko katosi torstaehtost telkkari myähä. Ensiks Lauri Tähkät (hämmästykseksen hän istus Runonkirjottajan tuvas puhelemas säveltämisestäs) ja sit jotta elokuva. Join sit aattoaamukaffet rauhas ja unhotin kokonas et olin ostan riisipuuro.
Ko olin saan itten hankituks ja viimäse valmistelu tehty, istahri glökimukin kans keinustuali seurama joulrauha julistust. Esikoinen tul koht see jälkke, ja me lähretti koiratten kans hiukan kävelyl, et ne eres eine rauhottussiva. Napatti piän kuuse tiä viärest samal reissul.
Hiljalles se aattoehto siin sit kulus, syätti, koristeltti se kuuse ja kaffett juares avatti paketit. Ulkon ol kova pakane, nii et jourutti lämmittämä uunei siin sivus. Ol viihtysä, vaik vähä surett see, ko keskmäine poik jourus lahottama tulemises ko sai flunssa juur aatoaatton.
Esikoine läks ajelema ehtost kotti ja mää jäin lueskelema lahjakirjojan. Olin itte ostan yhre ja sain perikunnalt lahjaks nelisataviis. Joo'o, 405!
Poja oliva jälles touhunnu omias ja hankkinu mul semse lukulaitte, mihe voi larat kuustuhat kirja.
En uskall tunnusta sitä walolaisil.
Mul on nyy siin lukuraamis Seikspiärin kaik teokse alkukiälel, Agaatta-tärin kaik rekkarit, Kalevala ja Kanteletar, Kauppa-Lopo ja Annaliisa, vaik mitä.
En ol viäl tutkinu kaikki. Sihe on mahrollist larat myäs musiikki ja äänikirjoi.
Se näyttä tomselt:
Siin o mun kaik joullahjan samas kuvas. Tuan vanha-aikkasen kirjan kans mul kulus aik eiläehtost ja tänäaamuste. Tuan uureaikkasen kans piräis ruvet seuravaks toimeihi.
Takkupää tul aattoehtost ja mee hiuka fiiratti häne syntympäivätäs samal ko jouluaki. Juatti hiuka samppanja ja pelatti Biribi pual kahtes saak yäll. Eilä aamuste nukutti vaiks kui kaua, ja sit hänen koht tarvittiki jo lähti takas oma elämähäs.
Taavin pit vanhempines tul tänäpe käymä, mut ei tullu mittä siitäkä. Aamul ko heräsin ol satan viistoist sentti lunt ja ny sitä on tullu jo yli kolmkymment sentti. Kävin lykkimäs polut auki, et pääsen kulkema pihal ja koirat saa asias toimitetuks. Aira ulkopualelt en jaksan puhrista viäl lainka, mut ei sil ol kiiruka, sill et ei meil ol aurattu viäl yhtän kertta tänä talven. Nyy lunt on tiäl jo niinpali, et jote koht aura tul ni em me pääs tääl pois enne juhannust.
Et sen pualest o juur niinko Helsinkis, lunt joka pualel eikä mihenkkä pääs.
Kyl mar tämäki o jälles vaa asennekysymys. Mul o ruakka, juamist ja etäyhteys toimi, et voin tehrä töit. Kuivi puit ja vett riittä. Ja jos oikken tahtois hehkutta, ni kerranki olis tarppeks puhrast lunt et voisis käyr saunast hankes eikä tarvittis varot koirankakkoi...
Täsä voi tul viäl tarppesse kaik nelisataviis kirja jos tua lumentulo jatku eikä mittä aura ruppe kuuluma.
maanantai 20. joulukuuta 2010
ilossi yllätyksi
Mää olen tehny löyrön: kaupast saa osta valmei sosei. Ei mittä vauvasosei, ko porkkan- ja pataattsoset, pötkylöis.
Mää ko tykkän sosekeitoist, ole ihan autuas. Ko osta semse sosepötkylän, rutista sen kastrullin pohjall, lissä hiuka juusto ja kreta, nii sopp o valmis. Taikk täyty sitä eine kuumentta, mut ei mittä tuntkaupal keittä.
Ja on hyvä! Ainaki munst.
Ei niit sosepötkylöi vissi soppa varte ol tarkotettu, ko joullaatikoitte aineksis, mut mitä siit. En niin perust laatikoist mut sopp o, niinko sanott, hyvä.
Kotiliäres vuarelt 1948 on oikke emännä joulmuistio. Siit voi katto, kummottos täyty tehrä ja misä järjestykses, et joul kumminki lailsest tule.
Tänäpe olis vuaro tehrä joulkalja ja maustekala. Onneks kaupast saa hyvä kalja ja oluttaki, ja Takkupää ol jo tehny joulsilli. Mää en sillin koske, ellei se tul mun päällen. Sillonki vaan ittepualustukseks. Mut Takkupää syä ja pojat, jos sattuva koton käymä.
Huamakka, et joulkarkit olis tarvinn tehrä jo 4. päivä. Joo'o, ko sillon teke ni kerkke viäl mont kertta kaupast ostama. Kumse karkit säily 20 päivä? Kysyn vaa.
Tykkän lueskell noit vanhoi Kotiliärei, mul o niit koko vuaskerta. Elämä o ollu viäl melko niukka vuan -48, vaik onkelmat muuto samankaltassi. Aika usse lehres o ilmoitus, et nyy jälles saa sitä taik tätä tavara, melkke samalaatust ko ennen sotti. Taik et ilma ostokortti.
Niis o jotta semmost, ko muistutta etäsest lapsuurest, vaikk olenki syntyn melkke kymmene vuatt myähemmi.
Ostin ittellen joullahjanki:
Meina paketeerat pelin ja sit hämmästyn kovaste aatton, et kuka nääi hiano pelin olle antan?
Olis kiva piänenttä se nukkiskokoseks, mut saa nährä kosk ruppen semsse vähti. Siin on pahuksest homma.
Huameltta olis tyätöis ensiks joulkaffet, sit joulkalja ja viimätteks joullounas. Sit onki iha valmis nukkuma, mut ei auta, täyty tull kotti vaa:)
Kesviikkon olis sit viimäne päivä tehrä sitä joulsiivo. Oikke jännittä, kui sen asian kans käyne.
Tuvan pöyt on kumminki melko valmis:
lauantai 18. joulukuuta 2010
dagen efter
Oli eilä pikkujouluis. Juur ko ol Jerikoruusun kans tulttu siihen tulokse, et on kiva ko täsä iäs pääse pikkujouluist enne iltauutissi kotti, ni eiks mul menny aamutunneill saakk. Ei piräis koska sanno mittä asia varmaks.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.
Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.
Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.
Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.
Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.
Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.
Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.
Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.
Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.
Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.
Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.
Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)
Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.
Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.
Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.
Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.
Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.
Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.
Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.
Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.
Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.
Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.
Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.
Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.
Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)
Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.
Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.
tiistai 14. joulukuuta 2010
pussis
Nyy o joku joulkampanja meneilläs noil lehremyyjil. Kaks o jo soittan tänä.
Ensmäne ol karjala poikii, hää haasto nii sukkelast jot. Kehus et vaa hyvil vanhoil asiakkail tämne tarjous ja kyl mar koht laiteta tulema? Ko sanosin, et olen kui vanh hyvänäs ni en kumminka ikän ost puhelimes mittä, ni hän suutus. Sanos ens et näyttä silt ettet ol mistä muuhaltakka juur tilannu ja kaikkilai tekoselityksi sitä keksitänki.
???
Mikä tekoselitys se on, ko puhras periaate. Sitä paitt äijä puhus ittes pussi, ko myäns eten ol ollu asiakas isolt aikka.
Olkko ny siäl, pussis, vaik ens vuatte saakk.
Mihe sit joutu ko puhu ittes pussi? Olis kiva tiättä.
Ulkon on kaunist. Ja kylmä. Veissin koirat lenkil mutten tarkene. Karviaise kyl tarkenis.
Mul olis tyätöit, mikkä vaatis oikke isomma keskittymise. Sen tähre mul o vuarottaisi pikkula-asia, kaffejano ja vilu. Semmost sijaistoimintta, ko en saa alotetuks. Ylimääräse oire prokrastinaatio-kohtaukse lisseks o melkke liiaks. Eikä tähän ol troppi.
Piti lähtemäni kirkonkyläl, mut lahotin koko menon. Orotin paketkortti postist, ja kote sitä tullu ni en men sit ilmanka. Jos huame luanais paremi. Säästy pensa ja aikka.
Sen säästyne ajan voisin käyttä tyähö, jos saissin alotetuks. Huoh.
Puit saa raahat sisäl korikaupal. Sähkö säästy ko jaksa lämmittä puil. Ja puulämmin o paremppa ko sähkö-. Mun miälest.
Eilä aamun lopus sähkö keske. Kaffenkeitin sai juur tuupattu veret suarattime, ko pimeni. Onneks mul on ain tikkuaski taskus ja kynttilä pöyräl. Kynttlä valos koiti sit lukki lehte ja piri kaffemuki hellareunal ain välil, ko tuppas jähtymä. Hellas ja kamari uunis oli tulet, ko piti hiuka lämmittä.
Melkken tunt meni enneko valkenus jälles. Kerra siin välis vilkat, mut sit pimeni taas. See huan puali on tämses yksiasumises, etei koska voi oll varma, et onk sähkö loppun johrost vai sulake palan. Nykysi sähkömittar o ulkon kaapis, ni ei se selvi millä äkkivilkasul et onk tropp palanu.
Taikk ei ne enä mittä pala, ko menevä pois päält. Mikkä ei ol niinko enne.
Mikä on toisaltas hyväki. En juur kaippa sitä aikka, ko sähkömittar ol tuva seinäs, ja ain ukonilmal siit löi pitki sinissi liäkei ko salamoitti. Kerra meinas Saimi-tätilt kärventty tukka ko hän seisos tiskamas hella eres.
Mut eilä aamust ei siis ukkostan, sähköt men poikk muist syist. Auto ol ymmärrettävästen hiukan jähmiä ko piti lähte, sill et hän ei ollu kerjenn kovaste lämppemä. Hän lämpes kyl matkal, mut sit olin mää vuarostan kohmes, sil et vaikk neiti Siäväne on muuto hyvä ja reipas auto, ni yks puute hänes o: hän ei puhal lämmint ilma konteihi. Polvitaippete lämmitys riittä häne miälestäs oikke hyvi, mut mul o semse konti, et niit tarvittis lämmittä varppaist kans.
Aurinko ruppe laskema, vaik paistaki viäl metäreuna ylitte. Pikkulinnui o syämäs ja hiiriki näys käyvä heijä joukos hakemas eväst.
Jaaha, mitäst oikken tekis? Jos siis ei tee niit töit iha viäl...
Ensmäne ol karjala poikii, hää haasto nii sukkelast jot. Kehus et vaa hyvil vanhoil asiakkail tämne tarjous ja kyl mar koht laiteta tulema? Ko sanosin, et olen kui vanh hyvänäs ni en kumminka ikän ost puhelimes mittä, ni hän suutus. Sanos ens et näyttä silt ettet ol mistä muuhaltakka juur tilannu ja kaikkilai tekoselityksi sitä keksitänki.
???
Mikä tekoselitys se on, ko puhras periaate. Sitä paitt äijä puhus ittes pussi, ko myäns eten ol ollu asiakas isolt aikka.
Olkko ny siäl, pussis, vaik ens vuatte saakk.
Mihe sit joutu ko puhu ittes pussi? Olis kiva tiättä.
Ulkon on kaunist. Ja kylmä. Veissin koirat lenkil mutten tarkene. Karviaise kyl tarkenis.
Mul olis tyätöit, mikkä vaatis oikke isomma keskittymise. Sen tähre mul o vuarottaisi pikkula-asia, kaffejano ja vilu. Semmost sijaistoimintta, ko en saa alotetuks. Ylimääräse oire prokrastinaatio-kohtaukse lisseks o melkke liiaks. Eikä tähän ol troppi.
Piti lähtemäni kirkonkyläl, mut lahotin koko menon. Orotin paketkortti postist, ja kote sitä tullu ni en men sit ilmanka. Jos huame luanais paremi. Säästy pensa ja aikka.
Sen säästyne ajan voisin käyttä tyähö, jos saissin alotetuks. Huoh.
Puit saa raahat sisäl korikaupal. Sähkö säästy ko jaksa lämmittä puil. Ja puulämmin o paremppa ko sähkö-. Mun miälest.
Eilä aamun lopus sähkö keske. Kaffenkeitin sai juur tuupattu veret suarattime, ko pimeni. Onneks mul on ain tikkuaski taskus ja kynttilä pöyräl. Kynttlä valos koiti sit lukki lehte ja piri kaffemuki hellareunal ain välil, ko tuppas jähtymä. Hellas ja kamari uunis oli tulet, ko piti hiuka lämmittä.
Melkken tunt meni enneko valkenus jälles. Kerra siin välis vilkat, mut sit pimeni taas. See huan puali on tämses yksiasumises, etei koska voi oll varma, et onk sähkö loppun johrost vai sulake palan. Nykysi sähkömittar o ulkon kaapis, ni ei se selvi millä äkkivilkasul et onk tropp palanu.
Taikk ei ne enä mittä pala, ko menevä pois päält. Mikkä ei ol niinko enne.
Mikä on toisaltas hyväki. En juur kaippa sitä aikka, ko sähkömittar ol tuva seinäs, ja ain ukonilmal siit löi pitki sinissi liäkei ko salamoitti. Kerra meinas Saimi-tätilt kärventty tukka ko hän seisos tiskamas hella eres.
Mut eilä aamust ei siis ukkostan, sähköt men poikk muist syist. Auto ol ymmärrettävästen hiukan jähmiä ko piti lähte, sill et hän ei ollu kerjenn kovaste lämppemä. Hän lämpes kyl matkal, mut sit olin mää vuarostan kohmes, sil et vaikk neiti Siäväne on muuto hyvä ja reipas auto, ni yks puute hänes o: hän ei puhal lämmint ilma konteihi. Polvitaippete lämmitys riittä häne miälestäs oikke hyvi, mut mul o semse konti, et niit tarvittis lämmittä varppaist kans.
Aurinko ruppe laskema, vaik paistaki viäl metäreuna ylitte. Pikkulinnui o syämäs ja hiiriki näys käyvä heijä joukos hakemas eväst.
Jaaha, mitäst oikken tekis? Jos siis ei tee niit töit iha viäl...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)