Pitää ihan ensiksi korjata edellisessä postauksessa ollut kirjoitusvirhe: Seitsemän veljestä ilmestyi tietysti 150 vuotta sitten, eikä sata niinkuin olin naputellut. Omalle tekstilleen on joskus sokea.
Kärsin koko viime viikon jonkinlaisesta suolistotulehduksesta tai vatsahaavan alusta. Joka aterian jälkeen tuli huono olo, jota kesti pari tuntia ja välillä olo oli todella kurja.
Tehdäkseni asialle jotain aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Olen sitä ennenkin harrastanut mutta aina se jää jossain vaiheessa, kun elämään tulee muuta sisältöä.
Ruokapäiväkirjan hyöty on tällaiselle yksineläjälle siinä, että kiinnittää paremmin huomiota siihen, mitä oikein suuhunsa mättää. Kaapista napostelu jää vähemmälle, kun semmoisten kirjaaminen luo henkistä tuskaa :)
Vatsa on rauhoittunut jo muutamassa päivässä ja kirjaamani ruoka on ihan kelvollista ja suositusten mukaista, paitsi suola. Sitä tulee päivittäin liikaa, vaikka en sitä lisää mihinkään.
Käytän kirjaamiseen Finelin laskuria, joka on melko kätevä ja ilmainen. Se näyttää syödyt kalorit ja ravintoaineet ja vertaa niitä suositettuihin määriin.
Aterioideni kalorimäärät taas hieman yllättivät, Olen laittanut ihan normaaleja annoksia, kun en ole laihduttamassa, ja kertyvät kalorit jäävät silti koko ajan alle suositusten. Aloin jopa punnita joitakin asioita, mm. juustoa aamuleivällä, kun näytti etten millään saa niin paljon energiaa kuin olisi tarpeen.
No, juuston punnitus kyllä kannatti. Se oli tuplasti niin painavaa kuin olin arvioinut. Mutta muuten arviot ja määrät vastasivat, ja vatsa on täynnä.
Nyt ikävät vatsakivut ovat jäämässä pois. En tiedä mikä ne aiheutti, tuskin se oli kiinni ruokavaliosta. Se hyöty tästä kuitenkin on ollut, että palasin taas säännölliseen, oikeaa ruokaa sisältävään ateriointiin. Ja jos nuo kalorimäärät (1500-1800 kcal) pitävät paikkansa, painonkin pitäisi hiljalleen pudota.
Toinenkin hyöty tästä on koitunut: ruoan valmistaminen pakottaa nousemaan koneen äärestä muutaman kerran päivässä. Sukututkimuksen parissa kun menee helposti useampi tunti kerrallaan, eikä ole hyvä istua niin pitkiä aikoja. Kun ei enää ole pakko.
3 kommenttia:
Olen tosi harvoin blogistaniassa, että joskus aivan harmittaa. OLi ihanaa käydä lukemassa kuulumisiasi. Sain kanssa sokerihoitajalta (=diabeteshoitaja) vinkin pitää ruokapäiväkirjaa, kun huomasin itsekin, että syön vain viikonlopulla lämpimiä aterioita. En edes kaipaa lämmintä ruokaa, minulla on harvoin edes nälkä. Sehän tässä sokerin heilahteluissa nyt sitten varmaan mättääkin, heh. Korona-aika ... kevät meni yksin kotona, kun harrastukset loppuivat ja onneksi tuli suvantovaihe kesällä, sain taas itsestäni niskasta kiinni ja aktivoin liikkumiseni ihmisten ilmoilla. Onneksi kurssit jatkuvat nyt syksyllä ... mutta yhtään ei tiedä, mitä tuleman pitää. Asun kahden eri sairaalapiirin välimaastossa: toisessa on koronan kiihtymisvaihe ja toisessa leviämisvaihe meneillään. Kivaa. Joudun kanssa joskus repimään itseni pois koneelta...
Vilukissi kirjoitteli .... minusta tuli nimetön...
Hei vain! Sehän se ruokapäiväkirjan pointti on, että tajuaa, mitä ja miten syö. Ihminen on yleensä hyvä huijaamaan itseään :) Mun vatsavaivojen syynä saattaa olla myös sokeri, joka ei sovi mulle ollenkaan. Ensin tuli vaivoja laktoosista, mutta nykyisin myös kaikesta muusta sokerista, jopa hedelmistä isoina määrinä. Diabetesta ei sentään ole. Harmi ettei voi elellä pelkällä suklaajäätelöllä...
Lähetä kommentti