Pitää ihan ensiksi korjata edellisessä postauksessa ollut kirjoitusvirhe: Seitsemän veljestä ilmestyi tietysti 150 vuotta sitten, eikä sata niinkuin olin naputellut. Omalle tekstilleen on joskus sokea.
Kärsin koko viime viikon jonkinlaisesta suolistotulehduksesta tai vatsahaavan alusta. Joka aterian jälkeen tuli huono olo, jota kesti pari tuntia ja välillä olo oli todella kurja.
Tehdäkseni asialle jotain aloin pitää ruokapäiväkirjaa. Olen sitä ennenkin harrastanut mutta aina se jää jossain vaiheessa, kun elämään tulee muuta sisältöä.
Ruokapäiväkirjan hyöty on tällaiselle yksineläjälle siinä, että kiinnittää paremmin huomiota siihen, mitä oikein suuhunsa mättää. Kaapista napostelu jää vähemmälle, kun semmoisten kirjaaminen luo henkistä tuskaa :)
Vatsa on rauhoittunut jo muutamassa päivässä ja kirjaamani ruoka on ihan kelvollista ja suositusten mukaista, paitsi suola. Sitä tulee päivittäin liikaa, vaikka en sitä lisää mihinkään.
Käytän kirjaamiseen Finelin laskuria, joka on melko kätevä ja ilmainen. Se näyttää syödyt kalorit ja ravintoaineet ja vertaa niitä suositettuihin määriin.
Aterioideni kalorimäärät taas hieman yllättivät, Olen laittanut ihan normaaleja annoksia, kun en ole laihduttamassa, ja kertyvät kalorit jäävät silti koko ajan alle suositusten. Aloin jopa punnita joitakin asioita, mm. juustoa aamuleivällä, kun näytti etten millään saa niin paljon energiaa kuin olisi tarpeen.
No, juuston punnitus kyllä kannatti. Se oli tuplasti niin painavaa kuin olin arvioinut. Mutta muuten arviot ja määrät vastasivat, ja vatsa on täynnä.
Nyt ikävät vatsakivut ovat jäämässä pois. En tiedä mikä ne aiheutti, tuskin se oli kiinni ruokavaliosta. Se hyöty tästä kuitenkin on ollut, että palasin taas säännölliseen, oikeaa ruokaa sisältävään ateriointiin. Ja jos nuo kalorimäärät (1500-1800 kcal) pitävät paikkansa, painonkin pitäisi hiljalleen pudota.
Toinenkin hyöty tästä on koitunut: ruoan valmistaminen pakottaa nousemaan koneen äärestä muutaman kerran päivässä. Sukututkimuksen parissa kun menee helposti useampi tunti kerrallaan, eikä ole hyvä istua niin pitkiä aikoja. Kun ei enää ole pakko.
