Kuten tunnettua, asiat menevät aina eteenpäin. Remppa ei ole poikkeus, vaikka se aiheuttaakin jatkuvasti huolta ja ahdistusta.
Eilen hain maalia parikymmentä litraa, ei kuulemma riitä mihinkään, joten tänään haen lisää. Värit on pähkäilty tarkkasilmäisen ystävän kanssa huolellisesti. Tarvitsen nimittäin apua värien suhteen, koska muuten ne tuppaa valikoitumaan korvakuulolta.
Ennen värikartassa oli pienen pieni värillinen ruutu, jonka alla luki A1234 ja värisävy vaaleni koko rivin alas asti koodin muuttuessa yhdellä numerolla tai kirjaimella. Siis sellainen liukuväriruudutus numeroituna. Eikä mitään iloa värin valinnassa, postimerkkiäkin pienemmillä väritipoilla.
Maalikaupassa on toki ollut jo pitkään isompia pahveja tai puunpaloja joiden perusteella on ollut helpompi löytää sopiva vivahde. On myös voinut viedä lempipaitansa kauppaan ja siitä kone on skannannut oikean sävyn.
Mutta mielestäni oli edistystä, ainakin tällaiselle aistirajoitteiselle, löytää värikartta jossa väreillä on nimet.
Ei niin, että ne vastaisivat kovinkaan hyvin mielikuvaani, mutta onhan nyt ihan toista maalata työhuoneensa sävyllä Huurteinen kuin sävyllä H3829.
Pienelle pojalle voisi maalata huoneeseen Taivaallisen Virneen ja runotyttöä voisi ilahduttaa Lempeä Kaiku.
Virkeä Viehätys voisi sopia seesteiselle ja Pirteä Kaiho kuulostaa hauskalta.
Parkettimiehen kanssa väännetään kättä lattian maalaamisesta. Haluan maalata vanhan tammiparketin, joka on kellastunut ja kellastuu hionnasta huolimatta uudelleen. Parkettimies vannoo ja vakuuttaa, ettei kellastu. Eikä suostu maalaamaan.
Viime yönä tein päätöksen: lakatkoon sen. Maalaan sen itse kun perävalot ovat kadonneet nurkan taakse. Pysyy se maali siinä lakan päälläkin.
Noista väreistä vielä: kannattaa todella tehdä koemaalauksia eri kohtiin huonetta ja sitten seurata valon vaihtumisen vaikutusta. Värit nimittäin muuttuvat melkoisesti sen mukaan, millainen valo huoneessa on. Ja kerrankin aistiharhastani on hyötyä. Valitsemani värit näyttävät kaikki jossain vaiheessa lähinnä harmailta, mutta kuulostavat edelleen hieman erilaisilta. Toisaalta joudun kuuntelemaan melkoista sinfoniaa, jos sutikoin kovin toisiinsa sopimattomia sävyjä pitkin seiniä.
Kuulas Harmonia takaa hiljaisemman elon.
5 kommenttia:
Mulla oli helpompaa. Ostin 50 litraa maalarinvalkosta ja purkin mustaa. Mustalla teen harmaata maalia.
Vaikkei Viismummoista ookkaa "poika", kiinnostais silti tuo Taivaallinen virne. Etteeppäi se o elävä mieli, aika kulukoo, vaikkei ite jaksaskaa. Hyvää tuuria remontin ja muuton kanssa.
Voi, mä kun luulin, että muutat jotenkin "valmiiseen" asuntoon mutta mitä kukkua, et olisi sinä, jos et alkaisi tavallaan alusta kunnostamaan itsellesi kotia ympärillesi. Toivottelen jaksamista ja kuulaita oloja!
Jahas Papparainen, nyt tuli oikea vähättelyn ennätys :D Vai tulee harmaata. Mulla meinasi usko loppua, kun haettiin sitä just OIKEAA harmaan sävyä, niitähän on miljoonia. Melkein.
Nih.
Viismummoista: Taivaallinen Virne on minustakin ajatuksia herättävä yhdistelmä. Siinä olis ikäänkuin suojeluksessa.
Vilukissi: Juu, oon niin kronkeli ettei mulle kelpaa ko omatekemä. Ja sitäpaitsi fengshui käskee ruokkoamaan edellisen asukkaan vibrat pois nurkista ja tässä tapauksessa se oli erityisen tärkeää. (mun ällö sukulainen)
Viismummoista ei ymmärrä maalaamisesta sen höykäsen pöläystä. Värejäkin katellessa lapset ovat aina tasan tarkkaan erimieltä. Ihmetystä herättikin vajaa kaksi vuotta sitten, kun tyttäreni kanssa meni kaikki värit, tapetit ja laminaatit just niinku minä oisin itelleni halunnu. Onkohan tyttärestäni tulossa vanha? Minähän en kuitenkaan tästä nuorru. Aivoinfarktin jälkeen alamäkeä mennään ja lujaa. Ataksian sain sitten jälkiseuraamuksena, siis käveleminen kohta mahdotonta ja puhe puuroutuu kun vähänkin väsyy. Joskus riittää pelkkä pesulla käynti, ettei puheesta tahdo itsekään saada selvää. Vähän niinkuin siinä jutussa, kun naapuri valitti toiselle ettei taho ennää nähä. Toinen vastasi jotta hän ei näe, vaikka tahtookii.
Lähetä kommentti