lopun alku

Se on kuulkaa menoa nyt. (tämän tulen sanomaan varmaan joka toisessa postauksessa tästä juhannukseen, niin suuri muutos on menossa)

Tein lopulta vielä yhden tarjouksen ja se hyväksyttiin, joten perjantaina minusta tulee kirkonkyläläinen. Vai oisko alue jo Kostiaista?
Kuinka vaan, olen eilisen illan uhrannut aikataulutukseen ja muuttosuunnitteluun. Työkaveri toi jo ensimmäiset muuttolaatikot, joten ei ole enää mitään syytä vetkutella.
Ja tietenkin koko homma tulee nyt mahdottoman sopimattomaan aikaan työelämän kannalta. Ajoitus on aina ollut vahva puoleni :)
Joudun piiskaamaan itseni varsin maaniseen tilaan, jotta saan kaiken toimeksi. Kovat sanktiot takaavat sen, että paniikki on tosiasia jo ennen Helatorstaita.
Toisaalta: nämä asiat eivät yleensä parane tai helpotu hidastelemalla. Parempi kertakirpaisu kuin jatkuva jomotus, sehän on jo nähty.
Kuvia en edelleenkään taida ehtiä tänne laittamaan, mutta otan niitä kuitenkin. Teen sitten aikanaan pölyn laskeuduttua kuvapostaukset koko ruljanssista, että jää jälkipolville (ja itselleni) muisto.

Selasin tietysti illalla netin tarjontaa muuttoasioissa, ja siinä jo oli mennä pupu. Kaikenlaista ilmoitettavaa ja muistettavaa varsinaisten tavaransiirtojen ja rempan lisäksi. Nyt jos koskaan tarvitsen niitä kolmea herraa, joita hoivailin parikymmentä vuotta. Perikunta kokee järkytyksen, kun havaitsee, että tällä kertaa muori on oikeasti lähdössä ja tosissaan, eikä vaan lämpimikseen uhkaile. Saa nähdä, montako ulkomaanmatkaa, välilevytyrää ja ylityöputkea tilanne laukaisee :D
Ellei tapaukseni olisi niin sekava kaikkine tavaran hävityksineen, tilaisin muuttofirman hoitamaan homman.