sittenkin

Se tuli vielä sittenkin, talvi. Aamulla oli maa valkoinen ja lunta tuli sakeasti. (aamu=klo 8)

Mun vappuni menee toipilaana. Ihan hitsin vetelä olo, alkoi epäilyttää että joukossa on jotakin allergianperhanaa, joka yhdessä keuhkokuumeen kanssa vie voimat.

Mutta haa, join silti vappusimat (siideriä..) ja söin tippaleipiä! Kaksi kpl, toiset kaksi säästin tälle päivälle. Ja mässäilin pikkuruisilla munkeilla, sellaisilla kahdesti puraistavilla. Niin että humala on tullut kokonaan sokerista.
Josta tulikin mieleeni, että ennen aina kiellettiin antamasta koirille sokeria, se aiheutti niille vuotavat silmät ja sokeutumista. Meille kakaroille sokeri oli vaaratonta vaikkakin paheksuttua syötävää. Paheksunta tuli siis pelkästään siitä, että se oli hyvää.
Katti vietti hillittömän vapun jossain kylillä. Lähti jo eilen päivällä eikä tullut koko ehtoona kotiin. Aamulla kömpi unisen oloisena puuvajasta ja on syötyään nukkunut Sohvin punkassa. Sohvi yritti ehdottaa sille siirtymistä jonnekin muualle, mutta katti käänsi kylkeä eikä edes silmiään raottanut. Heh, on sillä rankka elämä.
Sohvilla sen sijaan on tylsää. Minusta ei ole sille juuri seuraa enkä ole jaksanut ulkoillakaan sen kanssa. Sentään värkkäsin sille vähän ajankulua ja piilotin puruluun pyyhkeen ja pahvitötterön sisälle. Siinä meni kymmenisen minuuttia ja hauskaa näytti olevan. Pitäisi keksiä sille puuhaa useammin.

Akkunan takana aurinko kurkkii pilvien raosta. Narsissit ovat karistaneet lumet niskastaan ja nostaneet päänsä kohti aurinkoa. Lähtisin ulos, ellei siellä olisi niin hyytävän kylmä.
Parempi keittää päiväkahvit. Juokaa tekin, jos munkkeja on vielä jäljellä.