Ilmatieteenlaitos ilahduttaa kertomalla, että lunta sataa lähes koko tulevan viikon.
No, kunhan ei muutu vedeksi niin siedetään.
Mutta mun suunnitelmat menee uusiksi. Piti nimittäin rupeemani polttopuiden sahaaukseen. Uudella konesahalla, krhm.
Takkupää toi mulle perjantaina konesahan, jotta saan puut poikki. Taylorin Lissu sai timantteja, mut minä saan konesahoja.
Lissu taas on ollut mielessä, kun olimme lauantaina Tampereella katsomassa hänestä tehtyä musikaalia (?) Liz. Oli ihan suositeltava kokemus. Varsinkin, jos tekee niinkuin me ja käy vielä Plevnassa syömässä. Vielä kun olisi ollut mahdollisuus poiketa muutamalla kirpparilla, niin päivä olisi ollut täydellinen.
Eilen sitten maksettiin niitä istumisia. Onneksi lauantaina vaivannut sorminivelten särky laantui mutta liikkuminen oli kyllä tuskallista koko päivän.
Mutta olihan sunnuntai! Ei ollut tarvetta hosua vaan lueskelin rauhassa, mitä nyt käytiin kävelyllä välillä. Siitä ei voi luistaa, on nivelet sitten kuinka kipeät tahansa.
Ahneus teki taas Lillille kepposet: se oli jäänyt lauantaina ulkoporstuaan kun tulimme viimeisen kerran ulkoa. Sinne oli pudonnut muutamia rakeita Sohvin erikoismammaruokaa aiemmin illalla, eikä vanha kunnon ahmatti voinut jättää niitä syömättä. En ollenkaan huomannut koko asiaa, vaan menin suoraan kamariin ja vällyihin, laitoin valot pois ja simmut kiinni.
Ja Lillihän ei vingu moista asiaa.
Aamulla herättyäni kuulin vaimeita haukahduksia ja ihmettelin, missähän se on kun kuulostaa niin kummalta. Kun nousin sängystä eikä Lillukkaa vieläkään näkynyt jaloissani hyppimässä, arvasin jo miten oli käynyt. Ja siellähän se, iloisena kun vihdoin noustiin.
Onneksi, onneksi ei ollut kovasti pakkasta ja porstuassa on koirien kesäpedit ja kuljetuslaatikko patjoineen. Ei sillä näyttänyt olevan mitään hätää, mitä nyt janotti kovasti.
Muuten, se konesaha on kyllä tarpeellinen. Mulla on kyllä monta erikokoista sahaa olemassa, mutta kädet eivät kestä sahaamista. En jaksa sahata enää viisisenttistäkään puuta poikki, saati paksumpia. Lisäksi sahaan niin vinoon, että saha tarttuu kiinni :)
Konesahaa saan pitää kahdellä kädellä ja sillä menee useimmiten suoraan. Ja jostain syystä kirveen heiluttaminen ei käy käsille samlla lailla kuin saha.
Takkupää saa edelleen kaataa puut, minä vain pätkin niitä. Jotain rajaa sentään.
6 kommenttia:
Olet sinä hurja nainen, kun konesahan kanssa riehut. Onkos se semmoinen sähköllä käyvä vai oikein perinteinen moottorisaha. Minua hirvittää se äänikin jo niin, etten uskalla moiseen tarttua ja kipeillä käsillä lipsahtaa vielä väärään paikkaan se terä. Ole nyt sinäkin varovainen :)
On siinä kyllä melkoinen ääni, mutta se sentään lakkaa heti kun irrottaa liipasimesta. Polttomoottorisahassa kone käy ja meteli jatkuu. Eli sähkösaha on kyseessä. Varovainen täytyy olla, mutta on se tehokas.
Mä hankin Vaimolle kans sähköl pelaavan konessahan. On hyvin tyytyväinen. Jos jompikumpi käsi irtoo sahasta, pysähtyy terä heti.
Todellla turvallisiii on nää nykset. :)
Mun kaverini sai häälahjaksi autokuorman haketta ja itse sain poravasaran, joten eiköhän nämä lahjat meille naisille ole ihan ok.
Omani on kyllä ollut miehen käytössä....
Voi sitä Lilliä. Meidän Ekalle ei voisi käydä noin vaikka se ahne onkin. Sen haukku on sen verran kova, että yksin se ei jää.
Olen minäkin saanut synttärilahjaksi kuumailmapuhaltimen ja nimipäiväksi porakoneen. Mies kyllä käyttää niitä itse...
Ole tosiaan varovainen, nuo sahat on arvaamattomia.
Lili-parka, ihana koira kun tyytyi kohtaloonsa, eikä räksyttänyt;)
Joo kuulkaa, olen ihan tyytyväinen, missä mä timankeja käyttäisinkään... Lillillä ei ollut hätää, sillä on tällä haavaa paksu turkki.
Lähetä kommentti