tiistai 18. joulukuuta 2012

turtumust

Jassoo, tauot eiko pitenee. En ol jaksan/kerjen tän hopisema, ko on tarvinnu tehrä tuvas remontti ja joka välis lumitöit. Ja olo on turtunu, ei oikken torelline. Niinko umpios olis.
Et sitä lunt voiki pukat taas tomssi määri. Kyl jossanpäi mailma täyty ol kova kuivus, ko kaik vere sukune sata meil. Lunt on jo niin korkkiat kasat, et en saanu enä nostetuks kolan kans ylitte, mut eilä naapuri isänt lykkäs traktoris kans suurimmat läjät matalaks.
Torppa o hautautun lume ja ko akkunil o kynttelikö, ni näky o ehtosi aika hiano.
Sisäl ei sit olekka muut ko ryjä ja kaaos. Rupesin tekemä tuvas piänt entraust. Ole sitä hunterannu jo vuare ja nyy se tehti. Taik alotettti, sähkökytkennä puuttuva viäl. Hiukan karutta, ko mun pitkä tuvanpöyttä oli pakko lyhettä melkke meetri. On siin sittenki viäl mitta..
Se oli kova paikk, sil et ko se pöyt aikanas sihen tuatti, ajattelin et me mahrutan sen ympäril kaik: poja perheines ja mää miäheni kans, kukatiäs viäl muutaki sukku.
Yksiksen olen saanu sen viäres istu nämä vuare. Yhren ainuan kerra ollan olttu kaik kool joulpööräs, keskmäisel ol morssen mukan. Ja sen tähre sit teinki sen päätöksen, etten tarvitt nii suurt pöyttä, ko kunnollisen tyäpöyrän ja uure uunin ja keittotason. Sähköset, siis.
Voin istu yksinän piänemmänki pöyrä ääres, ja silti katt mahtu makkama toises pääs ja kumpaki koira sen all.
Tupa on siis riipi raapi eikä muissaka huaneis ol ihmemppä joulsiivo viäl tehty. Ehti täsä viäl.
Joulkuusen jo hommasin, ko ajattelin et näen ajois, mitä katt siit tuuma. Ripustin muutaman kiiltävän kapistuksen kokkeks, niinko houkuttimeks. Katt ei ol tiättäkseskä koko kuusest. En ol nähny sen eres haistavan sitä, saati yrittävän kiivet siihe. Joko se orotta, et olen ripustanu sihen kaik klasise pallot ja muut hianouret, taik sit se anta sen oll rauhas.
Suvinaapur soitt, et hän tahrois tul mökilles jouluks ja meinas, et mää vähä lämmittäisi sitä etukätte? Vastasin, et see asi täyty päättä myähemi, ko näke kumssi pakkassi o luvas. Jos pakane kiristy yli kymmene aste, ni on melko toivotont saara sitä torppa lämmiäks muutamas päiväs. Mut jos veissin tänä ehtost sin sähköpatterin ni se vois autta hiuka. Olis se mukava, jos naapurist näkyis valo jouluaatton. Ja heil se varmaste olis elämys viättä joulu maal.
En ol tänä vuan lähettäny ainokaistaka joulkortti enkä ostanu yhtä joullahja. Yhren paketin meinasin täl viikol laitta posti, vaikkei se ehrikkä jouluks. Se on orottan melkken koko vuare lähettämistäs nii et ei ol hosumist vaik sen nyy jo teke..
Täl viikol olen sorvamol viäl pari päivä, ens viikol molemmat ja uurevuareaatton sit viimäsen päivän. Perjantan luavutan tyäkonen takas tyäantajal ja saan sen takas tyhjän tyäsuhte lopus. Sen tähre tääl o hiljast jouluvälipäivät ja alu uutt vuatt. Sähköposti mene siin samas katkol.
Mut elämä jatku, vaik muit katkoksi tuleki. Nährä.

2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kaikesta remontista ja lumesta huolimatta toivotan sinulle oikein mukavaa joulun aikaa!

Unknown kirjoitti...

No ei oo katti äitiisä tai siskoksiisa tullu. V toi meille kuusen sisää marraskuun alus. Ekan 10 minuutin aikana kissat kaato sen 5 kertaa. Nyt se on parvekkeella, kiinni sidottuna. :)

Terkkuin elikoille ja sulle. Rapsuta Herttaa mun puolesta!! :)