hukas

Tulipas piretty pitkänpualeine tauko. Mut tääl olla, eikä mikkä ol muuttun.

Sattei riittä ain vaa. Näyttä taas silt, et yläkerras suunnitella järven palauttamist toho meijä ja naapurkylä välihi. Siin o joskus aikkate alus ollu merelahti, mut ko maa o noussu ni meri on tual parinkymmene kilomeetrin pääs. Nyy ko koko ajan sata, ni vanh merenpohja ruppe vettymä ja pellol on koht järvi.
Keväste täyty ruvet värkkämä laituri trekoolinperäl ja kattelema josta soutupaatti.

Meil elellä juur niinko ennenki syksysi. Olen korjannu suvitavari pois sattest ja yrittän tyhjennellä vesitynnörei nurkalt, huanol menestyksel kylläki. Ain ko saan tynnyri hiuka vajaammaks et voisin sen kaatta ja viär pois, ruppe tulema vett ja tynnyr täytty taas.
Toisaltas tynnyris on täl haava puhtamppa vett ko kaivos, ko sin o menny pintavett ja vesi o iha ruskia.

Mee olen koirien kans käyny ahkeraste siänestämäs ja muutonki metäs kävelemäs. Jossa välis ol piän yäpakane mikä vei enimmät hirvkärpäse.
Katti tiätty tule kans. Heh, se ei vissi ol iha varma, onk hän kissa vai koira. Taik ainaki se tahto oll ja tehrä niinko koirakki. See kulke hänt pystös meijän peräs, kiippe välil puuhu ja kara sinn tänn. Jote sitä näy, ni ei tartt kon kyssy, et Misäst katt o? Koht kuulu josta piän naukasu ja katt tule taas karaten peräs.
Koirat tiätty rynnistävä eres takas niinko hullut. Siänestämisest ei tahro tull mittä, ko heijän täyty tull heti nuuskuttama, mitä mää olen löytän ko kykin jossan sammalikos suppilovahveroi kokkomas. Ja Lilli välist oikke istu sihen keskel siäni, pitämä mul seura. Onneks niit on pali eikä meil tul mittän kränä, et misä istuta.

Eiläehtost olin oikke Helssinkis. Käytti musiikktalos konsertis ja voi, ko ol hiano! Tunnus erinomase hianolt pistä vaihteks säällise roiti ylles, tukk kikkaral ja korkkarit jalkka. Bussilasti meit mummassi ol liikkel, joku paapa ol öksyn joukko ;) Ja se musiikki! Oi, ko ol kaunist. Ol kertakaikkise hiano istu iha rauhas ja kuulustel  sitä. Pääs vilas uskomattomi färei, niinko ain konsertis. Ei lainkan karuttanu, etten päässy maalauskurssil..
Mut on see pitk matk täält varsinaisest Suamest lähti kulttuurin pari ton itäisel äärel. Mee lähretti kirkonkyläst hiuka vaill kolme ehtopäiväl ja olttin takas varti yli pualen yän. Kello oli pual kaks ko kömpisin sänkky, ko koton orot nälkäse eluka ja ittelläniki ol hiuka vatt tyhi.

Aamuste meinasin, et pesen sukkahousun koht, et saan ne huame jälles jalkka.
Mut niit ei ol missä.
Olen ny haken miälestän kaik paika, mihe voisin ajatell ett olissin ne yäll laittan. Ja semmosistaki paikoist, mihe en vois kuvitellakka laittavani sukkahousui. Ja roskiksest.
Ruppen epälemä, mahrok mul sukkahousui ollakka eilä? Mut en ainaka paljankonte ollu, kosk ei tullu missä vaihes kylm. (ja ei, en ottan väliajal konjakki, et olis menny muisti..)
Mää tiärän kyl, misä mun sukkan ova. Nee ova hukas. Ja pysyväkki siäl, joten keksi, mist ne löyrän.

Onneks ne ei ol mun ainuvat sukkikset.