vuare viimäne päivä

Tämä o ollu pitkä vuas. Jollan taval tuntu silt, et viime joulu oli ainaki kaks vuat sitt. Aika on kumminki kulunu äkki, siit ei nykysi tahro saara kiines.

Mone muisteleva nyy mennyt vuatt ja ennakoi tuleva. Semse tule miäle näi vuare vaihtues. Pistä hunterama, kummottis o eläny ja mitä meina jatkos tehrä.

Ennen tehti uure vuare taikoi: valettin tina ja katotti peili kynttlä valos. Tekissi vissi viäläki, jos olis seura, mut ei semse taikomise tunnu yksnäs miltä. Ja tiärän muutonki mitä ens vuan o orotettavis: särkky ja kivuloist elämä. Mitä tule lisseks, saa orotta ilmestymistäs.

Ulkon sata lunt. Vähä aikka takasi sitä tul oikke sakkiast, mut ei se juur maas näy. Sen verra o maa valkone, et ehtost o eine valusemppa ko tähä saakk. Koira oliva pihal aamupäiväl ja haukusiva joka suunnal. Mahtok ol taas joku jänisjahti menos vai ammuttink raketei.

Katt on pitäny mekkala tuvas. Se hyppä joka paikas, tule päiv päivält rohkemaks ja kokeile ain jotta uut. Viimäne villitys o Sohvin kans riakkumine. See käy näi: härnätä koira see verra, et se ruppe ryntäilemä pisin tuva lattia. Jos se meina lakat, juasta sen noka alt hänt paksun taik hypätä sen seljä ylitte pari kertta. Sit ko koira innostu tarppeks ja riakku yksnäs lattial, istuta pöyrä taik penkin kulmal ja kattella sitä ko kirkovaivast.

Me Lillin kans seurata sitä touhu ja puristella päitäm: sekopäissi kakari. Paitt yhren kerra Lilliki riahannus ja hak nalles, ravistel ja heittel sitä oikke aika taval, mut rauhotus sit ja tul mun jalkoihin maate.

Olen hiuka korjan jo pois joulukoristei. Ei niit pali ollukka, nii et se on äkkin tehty. Joulruua on jo syätty, repetterilaatikko meinasi tehrä tänä syätäväks. Ehtost pupellan ruisknapei katkarapusoossin kans ja juan klöki pääl. En raskitte avat ainuva samppanjapulloan, ko en muistan käyr puaris hakemas piänemppä pottu. Kaaran siiteri korkkian klassi ja kippistän tuleval vuarel.

Naapurkyläs ammuta vissi tänäki vuan raketei koko ehtost, nii et riittä ko käännän keinutualin toissinpäi ja kattele sitä tulitust akkunast. Joinaki vuasin o ollu sempäiväne jyske ja räiske, et ihmetell täyty, mist ihmisil riittä aikka ja raha semsse. Jos siäl ei tänä vuan ammuskella, ei haitta: mun vuaten vaihtu vaik mailm olis valla verka. Ei sihe tarvita minkänkaltast ampumist. Mitä vähemmä, sen parempi. Joka asias.

Mut jotta perinteit mullaki on: joka vuas jaksan katto telkkarist Illallinen yhdelle. Tänä vuan se tule jo kolme aikka päiväl, mut se ei haitta. Ei ainaka sen tähre tarvit valvo, jos sattu nukuttama ehtost.

Erinomase hauska vuare 2011 viimäse päivä ehtot kaikil!