torstai 21. huhtikuuta 2011

terve?

Käven aamul terveystarkastukses. Kest pualtoist tuntti.

Olin jo maananta-aamuste labras kokkeil ja nyy ol sit haastattelu. Olin pahal pääl ja ärtyne, mikä ei kyl parantanu tilannet. Siäl ol talon pualest vaki-terveyrehoitaja lisäks joku onnetoine harjottelijanplanttu, ko sai takuulla erikoisen kokemukse. En tykk oll harjotuskappalen, mut en ussen kiältäyrykkä. En tehny sitä tänänkä.

Ensiks harjottelijapark kerros, et mul o hyvät veriarvot. Vilkasin paperi ja sanosin, et hemoklopiini on mul alhane, liki kakskymment yksikkö tavalist alempan. Kolesteroolit o kumminki kohrallas sanos flikk. Ok.

Sit ruvetti tuteerama, et olenk mää sairas? En, sanosi. Mut ko olet vastan (piti täyttä etukätte semne planketti) ettäs olet huanos kunnos ekkä usk kahre vuare pääst kykeneväs tyähö? Nii-i, mut emmää sairas ol, vaik olenki kippi. ....??

Tätä jahnatti sit eine aikka, mut tulokses saatti, et ole hyvinki terve ihmine mut erinomasen kippiä, mikä onkin tosi.
Sit tehti testei, niinko riapeettes-riskin kartotust ja masennukse tunnistamist. Tämä viimäne tapattus nii, et kysytti olenk mää ollu hualissan siit, et ole ollu masentunn. Mää vastasin, et en ol ollu hualissan, pelkästäs masentun vaa. Ja ajattelin, et kyl mar hee koht laitta merkinnä, et hull see o.

Mut ei mittä, kyseltti sit syämise ja juamise, nukkumise, tyäolosuhte ja harrastukse. Kaikke vastasin kiltiste, mut koko aik ol semne tunne, et harjottelijan olis tarvinn jotta murhet löyttä mun elämästän. Viimeks mitatti verenpaine, kahten kertta, ja oi, ko hän tul iloseks (salamitte) ko alapaine ol hiukan kohol. Hänt oikke naurutt, ko hän sai hakke mul mittarin kotti otettavaks.

Tämä o tyäantanja tarjoma etuus ja ole oikken kiitolline, et semsse pääse säännöllisest. Olen kumminki nii väsyn sairastama ja kipujan prohtama (paitti tääl plokis) et käve oikken tyäst vastat heijä kysymyksis. Ja heil tul ylimääräst homma, ko mää en tykk semsist vastauksis et "ihan kiva" taikk et "kaik on hyvi" mut en myäskä rupp kaikki piäni kremppoi luettelema. Vaikkia potilas siis.

Saaten mää mikkä potilas ol, ko en kerra ol sairas.

Eilä olin, vaikken sitä heil kertonu. Mul nous ehtopäiväl hetkeks kuume, ko niimpal palelin siäl Kauppilas. Saatti riihi ja suulit mitattu ja kuvattu ja nyy voin ruvet niit tekemä.

Nii et nyy kättelen sit joka päiv kaks kertta verenpainemittarin kans ja teen tilasto. Harjottelijaflikk o sit jo menny ko niit tuloksi katota, häne jää voittos pualinaiseks.Mut ehkä häne uras tua niit muuhal sit runssami.

Muistakka nyy pittä meteli pihal, tämä o see päiv vuares ko see olis suatava. Karkoteta kiirat mettä - en kyl viäläkä ol selvil siit, mikä semne kiira on. Viimäset paastopäivät on käsil, pyhän saa jo pistell lammast ja pasha suuhus nii et napa nauku. Ja muni, älkkä unohtakko keittä pali muni!

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mä sain kans sellasse mittari mukaani ja lapu, mihkä ne arvot sit tarttis kirjotella.
Kotii ku tulin, vinttasin lapun roskiksee ja koneen tungin vaatekkaappini perimmäisee nurkkaa.
Mittailkoo lekuri itte ja täytelköö lappusa. Mä en niitte leikkeihi ala.

vilukissi kirjoitti...

Älkäähän ny, te molemmat, sinä ja partapappa, kyllä se kohonnu verenpaine pitää aisoohin saada! Mä oon kans sanonu, notten oo kipiä mutten oo terve. Mutta sellaastahan tää kait on...ehtoopuali? Höh, kuulostipas oudolta, no, ainakin tää otinen pualisko elosta.

Piu kirjoitti...

Voi, ei se mulla nurkassa ole. Oikeastaan hauskaa mitata joka aamu, jotain jännittävää siinä on:) Toisaalta ymmärrän Partapappaakin, en minäkään jaksais enää yhtään oiretta tai seurantaa, vaikka vissiin pitäis. Olen vaan niin kypsä kaikkeen potemiseen, etten halua mitään lisää.