tiistai 12. huhtikuuta 2011

miähist pula

En ol ikän joutun juaksema miästen peräs, muistaaksen. Mut nyy näyttä kamalalt: mun viime viikol kii saaman kirvesmiäs lähet viästin, et ei hän tulekka. Töit on kotonurkissaki.

Jos taivaisä olis kiltt ja järjestäis tämän sotkun nyy äkkiste. Mul o muurar tulos mut ei kettä ko tekis kato ja tellinkit muurmestaril. Yritän ittekki kovaste, mut yläkert voisis osallistu kans.

Eilänen päiv meni tyäreissul. Läksin kotto kovas vesisattes aamuviirelt ja tulin takas ehtost seittemä jälkke. Koko päivän istusi autos taikk kokkoukses, nii et nyy on konttin niin kippiät etei taas aikoihi.

Sare ol sulattan pali lunt, trekoolis paista maa jo mones paikas. Krookukse ja lumikello kukkiva ja sinililja nouseva niitte viäre. Haravoittin jo pikkase kuivemmis paikois vaik sen joutu tekemä koht uurelles. Kottikärry ova sentä jo vapautunu lumest ja ne on käytettävis.

Omenpuit ruppen leikkama, vanh kanel o jälles kasvattan piiskoi. Piänemist omenpuist taittelen vesiversot enimmäkses jo kasvuaikan, mut kanel o niin korkkia et see täyty harventta ain keväsi. Muutaki harventamist o jälles ja oksasilppur tarvita et saara kaik risut tehryks hakkeks. Kattei saa ruvet koht lissämä ko maa on sula.

Ole jälles pohtinu tätä eloan: kummottos saan järjestetyks kaik raskat tyät, onk kaikkite vastonkäymiste tarkotus see, et luavun täst paikast ja muutan pois? Voisin kuvitell, et kaik yksnäise naisihmise murhettuva samal taval. Jos olis joku, kenen kans voisis puhel asioist, ni nee vissi selkkeisivä paremi ittellekki, mut nykysi on kaikil niimpali omis asiois tekemist, etei juur viitt häirit kettä.

Varsinki nyy tuntu silt, et yläkert o tehny toiselaise suunnitelma mun varallen ko mää itte. Ko vihroin sain tehryks päätökse ja kunnollise suunnitelma, ni kaik kykenevä tekijä on karonnu ulottumattomi. Olissin valmis maksama kunnon palkan kunnon tyäst, mut ei kelppa kenellekkä. Elä täsä nyy sit kristillisest.

Tarvitte vissi itte opetel katto rakentama. Ei sihen tarvita täsä tapaukses ko uus ruumis. Tämä vanh tomumaja ei enä kest katol kiippemist, ainaka mont kertta. Voi ol, et tarvitais vähä jotta muutaki.

Noo, täyty vaa luatta erelles sihe, et kaikel o aika ja tarkotus. Ja jatka soittelemist ja kyselemist.

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

No voin sun, ku vastustaa. Luulisi tänä päivänä löytyvän tekijöitä mutta kaipa niillä kaikilla on sitten jo töitä. Mä en pystyisi taloa pitämään, hyvin olet pärjännyt! Vai tarvittais uus ruumis, heh, oot varmaan oikiaskin, mäkin otan sitten sellaasen, jolla pääsöö hyvin kyykkyyn ja ylös.

Unknown kirjoitti...

Hätäapuna. Hae jostai kuormalavoi, vaik sit lainaks. Niist saa tyhmempiki muurari tellingit helpol tehtyy, ku on vähä lautaa ja piiruu lisäks.
Vastukset. Niit oli tälki tilal iha riittämii. Monesti aattelin, et hullu saakeli oon ku tällassen urakan ottannu ittelle ja et nyt kyl muun tän koko paskan. Entist mukavampi mieli on ny ku kaikki vastukset tuli voitettuu ja ny voi vaa nauttii, jos haluu.

Piu kirjoitti...

Vilukissi: taitais kuitenki tulla valinnanvaikeus, ottaisko uudeksi olemukseksi vaalian ja hennon vai entisenlaisen mutta terveen. Esimerkiks.

Partapappa: Kyl mäkin uskon et vielä voitan nämä vaikeudet, mut tukka menee värjäykseen :) Tämmöisessä vanhassa talossa on aina jotain korjattavaa, jatkossakin.

tiuku kirjoitti...

Kuulostaa taas niin kotoisalta tuo tarinointisi. Tarvitsisin varmaan kokonaisen palokunnan avuksi tuon jään sulattimiseksi pihalta. Kylpyhuonekin on edelleen uusimatta, kun tilattu remppamies olikin saanut paremman keikan. Muistetaan vaan, että munat ne pilaantuu ei kanat :D

Piu kirjoitti...

Hyvä huomio:) Se ottaa kyllä pattiin, kun tilattu työ jää tekemättä. Onkohan meidän naisten raha jotenkin huonompaa?