torstai 31. maaliskuuta 2011

kevässi päivi

Eilä aamuste oli maisema ko joulkortis. Uut puhrast lunt ol kymmene sentti joka paikas, puissaki, ja pakast toistkymment astett. Maaliskuu lopus. Huoh.

Mul ei nykysi tämä alkukevä sovi lainka. Kaippan ehtohämy, et saa sytyttä lamppun valo ja vettä kartiini kii. Nyy en jaks valvot niinkauat et voissin nautti pimeyrest.

Aamuvalo ei haitta, on kiva noust ylös ko on jo melkke valosa ja päivä tuntu alkavan koht ko ei tartt orotta et valkenis.
Mut mitä sil pitkäl päiväl teke, ko puutarhas on viäl meetrin paksuse kinokse? Mummu omenpuu al on kyl krookukse piikit näkyvis, mut melkke tarvitte kiikarit et näke niit. Eres omenpuit ei voi leikat, ko ei pääs tarppeks lähel.

Vaik turha täsä vaikeroitten, kyl mul tekemist piissa. Lehre aineisto piräis olema tänäpe koos, eikä ol. Kuva o liian piäni, tul taittajalt viästi. Tartte pyyttä isomppi kuvi... ja perät niit puuttuvi jutui. Mahrollisest kirjotta itte lissä.

Lisseks on kuun vaihre, mikä teettä tyätöit eine runssami. Puhumattaka et kulttuurseuran, opaskurssin ja nukkiskurssin assioi tarvittis reerat ja oma kattorevohkaki saara alul.

Et hyvä see vaa on, ko päivis o mitta. Sanota et laisk töitäs luettele, mut mun on pakko senkin tähre, et pelkkän muuto unhottavani jotta. Ja niinko ain, syyllistän ittiän, en koska opi: ensiks miätin, mitä on viäl tekemät ja sit ahristun niist tekemättömist. Mik usse o semssi, etei niitten tarvittis viäl ollakka tehtyn.

Mut on jotta, mist ei tul syylline olo: olen nyy seittemän kilo kevyemp ko tammikuun pualvälis. Vaik syän ko hevone. Enkä ol viäl voinu lainka lisät liikuntta, kaik o menny syäres.

Onneks en heittäny viime kerral vaatekaappi siivotes lempifarkkujan menemä, sil et nyy ne mahtuva jälles. Siit voiki tul viäl onkelma, ko krekkala ruppeva roikkuma ja tarvitte hankki uussi. Kamal vähti:)

Mul tämä tapa syärä sopi. Vaik välil on hankala saara lautasel ja vatta mahtuma tarppeks ruakka. Nälk, semne rehelline vanha-aikkane nälk tule sopeva ajan takka, ei koht ko vatt on tyhi. En ol rua jälkke väsyny eikä veresoker laske nii et olissin sen tähre kiukkune. Muuton kyl joskus, mut siit ei ol yksnäs olles juur haitta kenellekä.
Rua maistuva paremmilt ko niis ei ol  niit ruankaltassi ainei lainka. Pelkki ruaks kasvanei vaa. Joku päivä käyn Raumal kattomas, siäl piräis oleman semne uus puati, mist saa lähiruakka ja mahrollisest luamuliha.

Hiuka surullist on kyl see, etei mul enä maistu sukla. Mun elämän rakkaus, kallevatserin sinine suklaa maistu mun suussan rasvaselt, tykkä enemmä pelkialaisest 80-prosenttisest. Ei mun elämäst ol nautinno silti mihenkkä karonnu, eilä syätti hyvä vuahejuusto ja punaviini iltapalaks. Ja pyhän söin sisko suklaakakust mont lusikallist kaffen kans. See ol kyl kans menettän makkuas mun suussan.

Pali olis ihmettelemist mailmas, mut niist taas toisel kertta.

6 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Älä heittele farkkuja pois ja jos heität, niin taltioi se rautainen vetoketju (niillä on kerääjänsä!). Soot saanu palio aikaaseksi! Siitä suklaasta...fatserin sininen ei oo oikeaa suklaata, se on pelkkää rasvaa ja keinotekoisuutta, niinku jo sanookkin. Ja vain oikea suklaa on terveellistä ja hyvää. Oot vaihtanu oikiaan päin nyt! Mä olen ollut Vöyrillä (hitsit en muista suklaapuotinnimeä) suklaaopissa ja sen jälkeen olen vannonut vain oikean suklaan nimiin! (hätätapauksessa kyllä menee fatserin pähkinäsuklaalevy, sitten ällöttäää) Mä oon aikonu ruveta karppaajaksi...sitten joku hyvä päivä.

Piu kirjoitti...

No eikö sulla oo lyhy askel karppaajaksi, muistelen ettei sun sovi syödä pullaa? Sitä mä joskus kaipaan, rasvaista marjatorttua tai muuta kahvileipää.
Vetskarit otan aina talteen,jos ne on metallia. Niistä saa vaikka mitä (sit kun kerkiää tehdä..)

vilukissi kirjoitti...

Niistä saa koruja, esim rintakoruja, huopaa+vetoketju! Laitan sulle joskus kuvan, kun löydän mihin tallensin.

Joo, mulla ei olisi pitkä matka karppaajaksi. Se on totta. Mä rrrrakastan perunoita. Se on vaikein juttu ja sitten se aamupala...glut.leipä on ollut mulle se ainoa aamupala ja nyt sen tilalle tulis keksiä jotain. Eikä sekään oisi vaikeaa, mutta mä oon niin saamaton miettimään tätä asiaa!

Piu kirjoitti...

Kuule, jos sä jätät muuten sokerit ja tärkkelyksen pois, niin ei yks leipäpala aamuisin hommaa kaada. Mä syön aamulla palan ruisleipää, juustosiivun, ison tomaatin ja kananmunan maitokahvin kanssa. Hyvin menee. Ja jos pidät mielessä, että sioille syötetään perunoita kun niihin halutaan paksu läski pintaan, niin ehkä se helpottaa valintaa :D Ei pidä ajatella, että luopuu jostain vaan että voi valita niin paljon kaikkea muuta, parempaa... No, nyt meni saarnaamiseksi, eikä mun pitäisi.

Unknown kirjoitti...

Mä oisin kans ollu tänää menemäs puit leikkaa. Astuin hangelle varovasti, et kestääks hankikanto vai ei. Kesti se ja toisen askeleen ku otin, olin napaani myöte upoksis.
Arvaa vaa olinks hiest nihkee, ku sielt sain itteni taas ihmiste ilmoille.

Piu kirjoitti...

Voi sua,mä tiedän miten kamalaa se on. Ihan pirullista se äkillinen pudotus. Siks en ole yrittänytkään kulkea muualla kuin poluilla, ko siitä seuraa heti muutaman päivän särky. Omppupuut saa odottaa kunnes lumi sulaa.