perjantai 10. joulukuuta 2010

turina

Olin eilä hemmotteluillas kirkonkyläs. Ens hoiretti käret, oikke pitkän kaava mukka. Kuaritti, laitetti naamio ja montlai rasva ja seerumi.
Sit liotetti jalkoi yrttkylvys ja hiarotti niihi öljyi krampei vasta.

See jälkke saatti kaavu yllen ja istutti sualahuanes hiljasuures jonku aikka. Hiljast musiikki kuulus ja sualakone hurina. Ei kuarsattu itte.

Sit ol viäl tiaros vesipatjal makkamist. Se ei ollukka tavaline pisina, se truuttas vett koval voimal selkkä ja jalkoihi ja hiaros oikke mukavaste. Siin olis viihtynny kauemminki.
Lopuks syätti piän iltapala ja juteltti mukavi. Piänes seurustelutilas oli taulutelkkar seinäl, ja siin näkys koko aikka takkatuli. Hiljane ritinä ja napse kuulus niinko tulest ainaki.

Koton käytin koirat ulkon ja anno ruakka heillekki. Sit menin koht maat ja nukusi ko torakk aamu saakk. Ja päätin, et joulpukk tua mul lahjakortin sin hoitola.

Tänä olen lämmittän uunei siit saakk, kon tulin kotti. Ulkon pakane kiristy ja sisäl kiristy mun niskan. Korvantaus on kippi ain vaa. Hiaromine auttais, mut ei ol kettä nyy hiaromas. Särkylääkkel ja lämpimäl hauttel olen joinki pärjän.

Siivosin lämmittämise ohes tuva astiakaapi. Alakaapis ol hamsterin pesä: kuka jumalsiunakko o keränn semse määrä tyhji muavikepui? Ja kermapulloi? Ja jukurttämpärei? Sais tarkistutta pääs.
Heitin kokonaist kolme pois.

Sit ko kerra olin ruvennu, avasin pöytkaapi oven kans. Koirat luuli, et tänä saa kaks kertta ruakka ja tulivat koht haistelema ruakaämpäriäs. Ko olin saanu heijät karkotettu ni rupesin nostelema kaffepurkki ja muit tarvikkei pöyräll. Ja nii vaa löyrys ylivuatissi jauhoi, jotta iankaikkissi pavui ja pari mannaryynipussin loppu. Ja pussilline paistettu sipula.

Ahneurel ei ol raja. Pistin sipulat takas kaappi.

5 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Oijoi! Kyl varmaste oliki hoirois mukavaa, mä oov vaa haaveillu moisist. Ja meil o nii vähä noit kööki kaappei, et niit o pakko ain välil siivot. Ja siitäki hualimat siält voi löytyy jottai purkkei, mis parast enne päiväys ov vuat 2006 tai jottai. Enkä raaski poijes pistää. Jotenki nuukuus estää, ku se VOI viäl olla iha hyvää. Ei sitä voi tiätää, ennenku avaa pakkaukse ja nykku ei sitä just tartte, ni sev voi taas muutamaks kuukaureks unhottaa sinne kaapim perukoil. ;D

tiuku kirjoitti...

Help, mä en pääse kommentoimaan Kirkkokadulle kun en osaa, kun se URL puuttuu. Piti sanomani, että minulla on se sama ihastuttava Kuurneen kirja. Tekstiä en ole vielä ehtinyt lukea, mutta kuviin jäi silmät kiinni. Pakkanen paukkuu täällä ja aurinko on kadonnut. Mukavaa joulukuuta.

Piu kirjoitti...

Minz: Tunnistan ton ajatusmallin! Kyl me ollan kamalia!:)
Tiuku: Mikäs sit on, en ole laittanut erikoisia kommentti-asetuksia? Kirja on kyllä hyvä. Mukavaa joulunalusaikaa sullekin!

jerikonruusu kirjoitti...

Että löytyi kaapista tyhjiä jugurttiämpäreitä. Arvaa mitä, niin meilläkin, ja juuri kun pääsin (kiitos sinulle) eroon aika suuresta määrästä tarpeetonta, niin kohta alkaa kertyä uutta. Mutta kun ne jugurttiämpärit VOI olla käteviä jossain tarkoituksessa. ;) Voi meitä!
Nuo hoidot kuulostivat taivaallisilta. Juuri niitä kuuluu vaatia joululahjoiksi, ei mitään sellaista, jota joutuu siirtelemään paikasta toiseen ja josta joutuu pyyhkimään pölyjä.

Piu kirjoitti...

Juuh, olen myös jogurttiämpärikoukussa! Käytän niitä kyllä paljon: kompostiämpärinä, naulojen säilytykseen, kanojen ruokkimiseen, marjaämpärinä, liköörin tekoon...
Hoidot,niin...suklaanaamioita, viini- tai hunajamaitokylpyjä, lämminkivihierontaa. Eikä tosiaan pölyty kaapissa.