maanantai 6. joulukuuta 2010

ittenäist elo

Terveksi täält hankien keskelt, ittenäine Suami.

Heräsin tänäaamust naulpyssyn paukkina. Mun laura-asentajat oliva tullu seittemält töihi. En ol viäl käyny morjenstamas heit, tehkö nyy rauhas.

Ensiks tunnus kummalliselt, et ko ittenäisyyspäivän töis, mut sit huamasin, et heil tämä on tavaline maanantai. Ja hyvä nii, sil et munt ei häiritte ja ko mul ei ol naapurei näköpiiris, ei kettä muutaka häiritte. Ja tyä eristy jälles eine.

Taikk jos hyvin käy eikä saha kuale ni voi tull valmiksikki tänä.

Olen ollu koko viikolopu itteni kans rauhas. Elän niinko sisälpäi. Toimittelen hiljalles askareitan, mut pääs käy kuhina.
Ei mul mittän täit ol, see o sisäist kuhina. Ajatuksi. Asioitte selkkiytymist ja järjestymist. Mittasuhteitte hahmottumist ja luattamukse lisäntymist. Mist seura hyvä olo.

Hyvä olo o kyl vaa pään sisäl. Ulkopualel mul o joku niskalihakse kramppi ja tulehrus. Perkuleen kippi, ei saa nukutuks eikä voi käänttä päät ilma et silmis leisku. Oikkian korvan takan o niinko piukal veretty naru, ollu jo muutaman päivän. Eiläne saunaka ei helpottan, mikä o huano asi.

Ulkon sata lunt. See o paha, tarvitte men lumitöihi. Mut se on pakkaslunt, mikä o hyvä, ko se ei ol nii raskast.
Koira tuleva iha lumipaakui täytte ko kahlava lumes. Vaik he on ny hianoks kynitty, ni vatt- ja koipikarvoihi paakkuntu lunt, minkä he sit varisteleva pitki tuva lattia ko tulla sisäl.

Lintulaural on elämä niinko ennenki. Mun suureks iloksen töyhtötiaine on nyy vakituine viaras ja yks päivä käve pikkutikkaki omenpuus. Viherpeipoi o vähemmän ko aikasempin vuasin, mut tintei sitäki enemmä. Istusi eilänki toist tuntti puulaatikon pääl kattelemas ikkunast heijä syämistäs. Kuka tarvitte telkkari?

No tänän tiätysten tarvitte ol, ko katota linna juhli. Juara kuahuviini ja kattella, ko president kättele. Huamata kaik hiano puvu, kamppamat jääne tuka ja huanot tissliivi taik ryhdi. Huano yhristelmä, nua. Olen ain ajatellu, et vähemmä hiano puku, mut tukk hyvi,  kunno alusvaatte ja hyvä ryhti olis ussemmil osallistujil paras resähti.
Uskokka vaa, ko sanon, et sopimattoma alusvaatte pila mone juhlija illa. Taikk esiintyjä esitykse. Jos tissliivi olkain kinna taikk alushousu ova ahta, ni ajatus o valla muuhal ko piräis. Puku ei näyt miltä jos siäl sisäl o viimäsvuatise, loppunkäytety liivi mik ei tue enä eres kestävä kehityst ja jos kantaja pääl päätteks kävele ko mollamaija.

Ryhrist tul miäle, et mul o semne kans karoksis. Huamasin, et kävelen koukus, istun lysys ja vissi makkanki kiamural. Olenkin täsä tehny vanha vuare luppaukse ja päättän opetell suaristama itten jälles. Jos vaikk joku syksy tulis kutsu punasel matol, ni en olis ainaka vetelä muatone.

Nii et ehtost o jälles hauska ajaviätet tiaros.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Mä kans aion linnottautua tv:n ääreen ja pukujen. olen samaa mieltä kanssasi niitä alusvaatteista! Se ryhti, voi että, kun sen muistaisi aina itsekin, koko 158 sentin matkaa ei luulisi olevan vaikeaa saada ylöspäin. Toivottavasti saha ei kuole siellä, niin tulee valmista jälkeäkin! Mä olen kanssa ollut melkoisen rauhaisasti koko vk.lopun, olin viikon siellä Takataskussa myymässä ja nyt on se työrupeama mun osaltani ohi, oli ihanaa mutta pakko tunnustaa, oli raskastakin, ei myyjänä olo ole helppoa ja kevyttä. Sä joudut elelemään nyt rempan keskellä mutta eiköhän se joku pv ole takanapäin. Pitääkin käydä kurkkaamassa nukkekotiprojektiasi.

Piu kirjoitti...

Samoi kokemuksi on mullaki myymisest. Se vaati niin pali sosiaalisuutt, et olen ehtoste ain rättiväsyny. En onneks jouru siihe homma ko harvakseltas.
Nyy ruppe olema linna juhlat käsill, ei muut ko ahter penkki ja tuijottama.