lauantai 18. joulukuuta 2010

dagen efter

Oli eilä pikkujouluis. Juur ko ol Jerikoruusun kans tulttu siihen tulokse, et on kiva ko täsä iäs pääse pikkujouluist enne iltauutissi kotti, ni eiks mul menny aamutunneill saakk. Ei piräis koska sanno mittä asia varmaks.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.

Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain  kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.

Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.

Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.

Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.

Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.

Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.

Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.

Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.

Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.

Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.

Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)

Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.

Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.

8 kommenttia:

jerikonruusu kirjoitti...

Jösses, että kolmeen asti olet keikkunu hereillä. Joskus vaan lipsahtaa, eikä haittaa silloin kun ajankulua ei huomaa, on niin mukavaa. Kyllä ne meidänkin naispikkujoulut lipsahti uudelle vuorokaudelle, ja eläkeläisjoulut alkoivat jo puolilta päivin, niin sieltä ehti iltauutisille kotiin.
Nyt joulukoristeet vaan esiin, eihän niitä muuten ehdi katsella kuin muutaman päivän. Ja joulusiivous tehdään sitten "tuonnempana", ehkä ensi vuoden puolella. Mukavaa viikonloppua!

Nettimartta kirjoitti...

Tunnelma se onkin parasta joulussa ja kyl se ruokakin...

Meidän Pyry-mäyris aukoo innokkaana lahjansa, yleensä jotain syötävää.

Piu kirjoitti...

Jerikonruusu: jep, niin siinä kävi:) Siivous ei yhtään houkuttele, taidan siirtyä suoraan koristeluun.

Nettimartta: Jotain hyvää minäkin koirille ajattelin paketoida, vaikka Sohvi kyllä olisi iloinen pelkästä paperikääröstäkin.

Partapappa kirjoitti...

Kai mäki ny jotai kommenttii laitan, vaik en pikkujouluis oo käynny tänävuon, enkä taijja käyäkkää. Tänää annettii V:n siskonlikan pojalle nimi, siin oli juhlaa tarpeeks. Paitti et huomen on likanpojan syntskät.

tiuku kirjoitti...

Voi vain kuvitella, miten ihastuttava paikka teillä oli viettää pikkujoulua. Ja mukavaa kun jää hyvä mieli hyvästä seurasta. Tuo siivoamisen aloittaminen tosiaan takkuaa. Aina keksii vaan jotakin muuta puuhaa. Sitä paitsi koirat haukkuu aina mun imurin edessä ja leikkii, että imurin johto on joku käärme, joka pitää ottaa kiinni.

Piu kirjoitti...

Partapappa: perhejuhlat on asia erikseen ja varsinkin lastenlasten synttärit.
Tiuku: täältä pääset näkemään missä oltiin: http://www.kaukolankartano.fi/
Miten olet saanut koirat tottumaan imuriin? Mun karviaiset pyrkii aina pakoon, mieluummin ulos siivouksen ajaksi.

Minz kirjoitti...

Kuulostipaha varsi ihanalt pikkujoulult! Mä en nii niist kännispäiste kekkereist piittaakkaa, vaiks aikan o tullu niissäki käyttyy. Mä vaa ain oon pruukannu olemaa itte autol liikkeel, ni o ollu sit tarves lähtee enne kottii, ku alkaa liikaa väsyttämähä. Sellassii menoi en kyl kaipaa enää yhtää. Sikkku o oikkiallaine porukka kasas, ni ei tarttekkaa sen alkkomaholin kans pelleil yhtää, tai vaa vähä, ettei kellää mee yli ja överiks, ni sit o takuuhauskaa!

Piu kirjoitti...

Mulla kans on jääneet pois kaikki remujuhlat. Ja kun liikkuu omalla autolla, ei tarvi odotella takseja.