maanantai 26. huhtikuuta 2010

viimäne aamu

Nyy o sit aamukampa loppu. Koko viikolopu on pääss pyäriny ajatus, et nyy teen sitä ja tätä viimäsen kerra. Ja tänäpe aamust nousin sit viimäsen kerra vaivattomaste omast sänkystän. Seurava kert viikon pääst o pali vaivalloisemp.

Vein koirat pois jo eilä ehtopäeväll. Ne arvasiva hyvi, mist o jälles kysymys, eikä olis millä päästän mua lähtemä. Lilli men poikittaisi ove ette maat, etten kumminka ilma hänt lähtis. Hyvä niitte o siäl olla, mut tiätty nekki mialumi koton olissiva. Mee taireta olla kaik kolm hyvinki kotorakkai.

En ol nukkun kunnolla enä parin yän. Taikk olen nukkun, mut nii lyhkäse aja. Tänäaamust heräsin pual viirelt, mut en sentäs noussu, ko pisti silmäk kii ja makasi vaa. Jonkunkaltases horttes sit sain olluks niinkaua, ett kell sois.

Mul o viäl pali tekemist. En ol lainka pakannu, ja monttalai täyty viäl tehrä kottitulemisenki helpottamiseks. Mun murhetutta semnenki, et kottitulles jourun vaivama taksikuski hakema avain piilopaikast ja avama ove. Ja kantama mun laukkun sisäl. Mää ole iha mahroton, kui semne voi vaivat, ko mä kerra siit maksan? Mut vaiva vaa. Huoh.

Huamasin täsä ko orottelin konen käynnistymist, et mul o uussi naapurei. He o aika merkillist väkki, en saa heit tunnistetuks, vaik mul o kirja käres ja koiti kuuklettakki. He sisustava kotias mun lihavan tuijan suaji. Kyl se vissi o harmasiappopariskunt, mut ko herra o semses hapetis, et hän vois olla myäs pensastasku taikk pikkusiappo. Kirjast ei löyry sopiva, mut kuuklest löyrys hyvi kuvi. Niitten perustel he vois oll kaikki näit.

Olkko mikä tahtos, käven kumminki varmistamas, ete he mein laitta pessätäs maaha. Ny ko koirat on pois, on vaaran et linnu tekevä pesäs maaha ja sillo niitten käy huanoste. Sohvi ei tee ero räkäti ja pikkulinnun poikatte välil, hän pure niit kaikki.

Eilä ehtost satusi avama telkkarin ko tulin saunast, ja siäl puhus viissai joku naisfilosoohvi. Vaik Tastula kysel tyhmi, häne onnistus vastat viissaste. Olin vissi sopevas miälentilas ja tykkäsin häne ajatuksistas. Hän sanos olevas varsinaissuamalaine, ja sen tähre hän o vahvoill. Meill on häne mukkas pessimistine asenne elämät kohta, mikä teke meijä vahvaks. Lisseks, ko mee ei mittä hyvä oroteta, meill o myäs keeneis taipumus tehrä suunnitelma b, ja sen tähre me myäs selvitä vikkelämmi vastonkäymisist. Noi suurinpiirtte tämä oli häne ajatukses. Se kuulost hiuka murheliselt mut samal lohrulliselt. Semssi me vaa sit olla vaik meit ain nii kehuta :)

Nyy ruppen säälimä ittiän valmiks. Täst tule ny pakolline plokitauko, ko en meina otta konet mukka.

Oikke hauska Vappu kaikill, erityiseste Takkupääl ja perikunnal. Pää saa oll hiukan kippi, mut ei muu paika, muistaka se. Viikkon pääst taik niil main jatketa.

6 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Toivottelen oikein paljon onnea matkallesi!!!! Itekin olen täälä pitkällä saikulla.

Kokeile löytää sairaalasta kone...tai sitten kirjoittelet taas kotoa! Onnea ja iloa matkaasi!! Isoosti haleja!!!!!

vilukissi kirjoitti...

Mitenköhän sulla menee?

Piu kirjoitti...

Hei taas ja kiitoksi! Olen jälles koton ja kohtalaises kunnos.
En ny hyppimä pyst vaik Runonkirjottaja oliki semmost unt nähny, mut hiljalles kahrel kepil konkkan.

Piu kirjoitti...

Mul pätki. Mink tähre olet sairaslomal? Et ol mittä valitellu? - ei kaik valitakka, mul vaa o semne tapa eikä yhtän kiva. Toivottavast olet kumminki paranemas, on syy mikä tahtos.

vilukissi kirjoitti...

Paranemaan päin. oon huono kirjoittamaan blogissa, jon on niinku vähänki tonne alahanpäin menevää vikaa, heh. Sellaasta siis vaan. Mutta ens viikko vielä, sitten taas sorvin ääres. Ei tiedä kaikki lähellä oelvatkaan, en häpeä sellaisia sairaudesta kirjoittelua, mutta tästä en halunnu kirjoitella, ku on oli vääräs pääs.

Piu kirjoitti...

Hehee, vääräs pääs.. Mul o saikke vaa tämä viikko. Sanosi lääkäril, etten tartt enemppä ko ei ol pääs vikka. See katos hiukan pitkäst, mut ei sanon mittä... mut kyl on tosi, et kaikist vaivoist ei kärsi kirjotta.