Tervessi Lapist. Reissu ol mukava ja vei murhet pois miälest, hetkeks.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.
Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.
Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.
Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.
Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.
Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.
Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.
Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.
Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...
Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.
Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.
Muuto kaik on hyvi.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
tiistai 6. syyskuuta 2011
naurattais jos...
...lukisin tätä lehrest. Joskus myähemi voin naura vaik luen täält, mut nyy ei iha hymyilytä.
Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.
Sen jälkke rupes satama.
Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.
Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.
Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.
Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.
Aamuste tuul repel pressut katolt. Ei kokonas mut kuitenki. Soitin tyämiähil, ko heist ei ol kuulunu mittä perjanta jälkke. Toine ei vastan ja toise säätiarotus sanos etei täl viikol sara. Ei ol hättä. Just.
Sen jälkke rupes satama.
Sihe kastunel aluskattel ei paran laitta huapa ihan koht, sen tarvitte antta kuivu. Mut kuivamisen kans on hiuka nii ja näi, ko joka päiväl o luvattu saret. (ilmatiättelaitokse mukka) Ja viikoloppusi ei ne pojat tee mittä.
Mikä viäl voi mennä piäle? Juu, vaik mikä. Saatt nährä vaa.
Olen kumminki lährös torsta-aamul pohjosse kultta huuhtoma. Ei, en ot Takkupäät mukka pestäväks, ko meina koukki kullankappali Lemmejoest.
Nii et vaik täält ei vähä aikka kuulukka mittä, ni olen rilluttelemas. Taikk ainaki pois kotto.
perjantai 2. syyskuuta 2011
muuttanu
Jos olet ihmetelly, misä olen, ni voin ilmotta, et olen muuttan. Mää asun nykysi Apatias, Synkkäinveljestenkujal. Älkkän tulkko kattoma. Tän ei pääs ilman passi. Ja pois pääsystäkä ei ol tiatto.
Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.
Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.
Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.
Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.
Tarttis vissi menn lääkäri, eten aja kottimennes reka al. Olissin sen jo tehny, jote mul olis noit poikki.
Näi syväl en ol pitkä aikka ollukka, vaik näit alhoi tule säännöllisest kolutuks. Ain on ylös noustu, mut nyy tuntu viävän aikka. Ja sitä en ittellen sois. Viäläkä.
Oma painolastis on katto, mikä on viäläki pualintekone. Keskmäine ol viime viikolopu Vähäpojan kans sitä tekemäs ja he saiva toise lappen tehryks. Nyy pojil on jälles muut tekemist ja homma siirty ain vaa.
Huusholli on ko rytökärpän pesä, mut olkko. Viäl me mahruta koiraten kans joukko.
perjantai 19. elokuuta 2011
viimäne lomapäiv
Ole ollu valla verka koko viiko. Enimäkses istunu ja lukenu.
Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.
Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.
Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.
Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.
Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.
Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.
Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.
Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.
Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.
Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.
Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.
Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.
Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.
Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.
Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.
Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.
Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.
Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.
Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.
Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.
Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.
Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.
tiistai 16. elokuuta 2011
hankkeis
No nii, nyt mul on sit uus katto. Pressust.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.
Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.
Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.
Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.
Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.
Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.
Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.
Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.
See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.
Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.
Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.
MRRR.
perjantai 12. elokuuta 2011
painajaine
Joskus voi tapahtu merkillissi heti ensimmäiseks.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
Aamul ko nousin ylös, mun kinttujan pisi valus kaunis, faarelmanpunane hyytelö. Se näyt kaunilt ja levis mun jalkoihin lätäköks.
Mun sisäelimet ol yä aikan muuttun nesteks ja valusiva nyy lattial. Ei sattun, ei yäköttän, färi vaa ihastutti.
Takkupää kurkkis peito alt ja nauro vahinkoilosen. Mut ei munt seekä yhtä harmittan.
Sit tul kauhistus: mul on kova nälkä, mut pystynk mä syämä ko mahas ei ol enä mittä?
Siihe mä sit heräsin enkä meinannu usko, et mul on viäl sualet talles. Nälk ainaki ol jäljel ja Takkupää mun kyljessän, ei kylläkä naureskellu. Viäl sillo.
Ko olis joku uneselvityskirja ni kattoissin, olik tämä joku enneuni vai olenk vaa öisi vilkkamp ko päivisi (sihe ei kyl pali tarvit)
See Takkupää nauramine siin unes selitty sil, et hän ol aiheuttan se sisälmyste sulamisen, tiatoseste. Mää taisin herättyän hänt hiuka moitti siit, mut hän hymyili vaa vianoste.
Huame aamuste tule sit huapakato asentaji talkkoissi. Olen heil varannu voileipäaineksi ja kaffepulla, jos he tekevä pitkän päivän ni laitan sit ruakkaki. Ja lämmitän saunan.
Eilä ehtost meijä kylätiäl ajo nuarmiäs ittes henkilt, tyttöystäväki loukkanus sen verra et jourus sairala. Tapahtumapaikal on koko päivä parveillu nuari sytyttelemäs kynttilöi. Niist ei taira olla enä appu, ei vainajal eikä juur surevillekka. Paikk o semne, et siin sattu äkki uus onnettomuus, jos niit mukuli on siin paljo viäl ehtohämys.
Vähäsemp vauhti ja turvavyä olissiva ollu tarppe, mut jokane lähte täält sillon ko päivät on täys. Nuare ajatteleva, et vahinko sattu ain muil, ei ittel koska ja nii sen kuulu ollakki, sil et jos nuare ihmise ruppeva pelkkämä elämist, mailm ei men ettippäi koska. Vanhemil nuarest luapumine on raskast, jollantaval raskamppa ko vanhuksest, mikä o jo eläny pitkä elämä.
Taas kerra tule miäle, et tartte muista elät joka hetki, mikä anneta.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
lomal
Kell on pual seittemä ja mää ole ollu ylhäl jo viirest saakk. Keitin kaffet ja ko lehrejakaja ol käyny ni istusi oikke pitkän kaava jälkke tuvan pöyrä viäres lukemas. Viimätteks täyti keskviikkoliitten ristiko.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.
Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.
On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.
Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)